Pitääkö pienille lapsille hymyillä vanhempien niin vaatiessa?
Ei kukaan ole ääneen vaatinut hymyilemään lapselleen, mutta jos esim kaupassa pieni lapsi tulee eteen pyörimään ja sähläämään, niin - jos lasta ei toruta - äiti monesti vilkaisee minuun hymyillen. Tuohon hymyyn on tietysti pakko vastata. Epäempaattiset ihmiset eivät varmaan edes huomaa tuota, mutta miksi ihmisiä pitää kiusata? Ei kaikki pidä vieraista lapsista. Voin tietysti olla hymyilemättäkin, mutta se aiheuttaa epämiellyttävän tunteen, sillä äiskä tai iskä pettyy kun vieraat ihmiset eivät pidäkään lastaan söpönä, vaan häiriötekijänä.
Kommentit (5)
Se vanhemman hymy on sanaton anteeksipyyntö sinulta, ei käsky hymyillä lapselle.
Jos se olisi pelkkä anteeksipyyntö, se ei sisältäisi hymyä. On siinä varmaan lievää nolostumistakin, mutta se hymy sisältää selvästi toiveen siitä, että lapsi pitäisi hyväksyä sellaisenaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos se olisi pelkkä anteeksipyyntö, se ei sisältäisi hymyä. On siinä varmaan lievää nolostumistakin, mutta se hymy sisältää selvästi toiveen siitä, että lapsi pitäisi hyväksyä sellaisenaan.
Ap
Jos hymy olisi pelkkä anteeksipyyntö, se ei sisältäisi hymyä? Siis mitä?
Se on pelkkä anteeksipyyntö. Joka perustuu pelkkään kohteliaisuuteen, ei siihen että oikeasti asia sen enempää edes kiinnostaisi. Mutta kun tietää jotkut niin herkiksi lasten suhteen, niin koittaa niitten elämää sitten silotella... "huomasin että sua ärsyttää, sori!"
Joillekkin lapsettomille tulee hirveenä yllätyksenä se, että vanhemmat oikeasti aika vähän välittää siitä mitä muut niiden lapsesta ajattelee.
On tosiaan sekä anteeksipyyntöhymyjä että "Eikös olekin suloinen?" -hymyjä.
No voi hellanlettas on sulla ongelmat.
Tiedoksi, en hymyile siksi että haluaisin sinun hymyilevän takaisin. Se hymy on vain ele jolla sanon; lapseni on tielläsi, tiedän, sori siitä. Ja sitten siirrän lapseni pois pyytämällä hänet luokseni tms.