Lue keskustelun säännöt.
30-vuotiaana aivoverenvuoto, avopuoliso ahdistui..
myrtti
16.12.2016 |
Olen 30-vuotias nainen. Sain alkuvuodesta lukinkalvon alaisen aivoverenvuodon. Nyt kuntoutus menossa ja olen palannut työelämäänkin. Onnellinen siitä. Mutta avopuolisoni jäätyi täysin. Hän sulkeutui, ei halua puhua aiheesta, ei kysele, ei ole halunnut lähteä kuuntelemaan lääkäriä/kuntoutusjuttuja. Ei mitään. Sanoi vain, että asia ahdistaa ja se että olen vammainen nyt. Ei tiedä, miten hän tämän kestää. Omasta mielestäni olen hyvin kuntoutunut, pärjään ja olen ylpeä itsestäni siksi. Jotain pieniä vaikeuksia puheen kansaa ym.. En ole kotona sitten asiasta puhunut, kun ei halua ahdistaa avopuolisoa. Olen kiltti, en nalkuta ja valita tai märise turhista. Asiat sai uutta merkitystä ja olen onnellinen nyt kyllä siitä, että olen jaksanut tätä. Mutta pitkälti yksin ja muiden tuttavien turvin. Avopuolisolle esitän sitten, ettei vain ahdistuisi minusta. En tiedä mitä tehdä. En osaa auttaa puolisoani.. Jos tämä päättyy eroon, kun en halua ahdistaa toista, olenko ikuisesti vammainen kaikkien miesten silmissä, mikäli joskus haluaisinkin ehkä pariutua?
Kommentit (40)
Ei kuulosta siltä, että olet kovin vammainen, jos pystyt taas käymään töissäkin. Käsitin, että asia nykyään näkyy lähinnä puheessa? Ilmeisesti kuntoustuskin on vielä kesken, eli on mahdollisuus, että sekin siitä paranee normaaliksi.
Vaikuttaa siltä, että mies on melkoinen surkimus. Heti kun asiat eivät menekään niin kuin hänen suunnitelmissaan piti, niin heittäytyy tuollaiseksi. En pystyisi olemaan hänen kanssaan. Mieti, jos teille tulisi lapsia, miten mahtaisi käyttäytyä? Todennäköisesti nekin ahdistaisivat, koska niitä pitää hoitaa ja ovat välillä kipeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne on se että löydät kyllä sellaisenkin miehen joka tykkää sinusta sellaisena kuin olet eikä sellaisena joka joskus olit
Olisin varmaan itse just samanlainen.
En osaa yhtään käsitellä vaikeita tai surullisia asioita. Oikein pelottaa mitä tapahtuu, kun ensimmäinen lähiomainen kuolee tms. kamalaa tapahtuu. Varmaan vetäydyn tai karkaan.
Huonot on eväät 😕.
Neuvona voisin sanoa, että älä pakota miestä puhumaan ja annat vaan aikaa, jos mahdollista. Ehkä se siitä ajan kanssa.
Mies on varmasti luopunut monista haaveista takiasi. Vai onko teillä jo lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama vuosi sitten Sharon Osbournelta löytyi syöpä. Asia oli perheelle shokki ja mitenkäs he sitten omasta puolestaan päättivät tukea sairastunutta: Ozzy ja lapset alkoivat juoda ja vetää huumeita. Onhan se reilua, että sairastunut saa kannatella perheenjäseniään ja samalla yrittää parantua.
Asia oli esille siinä Ozzyn realitysarjassa ja lehdissäkin sitä käsiteltiin.
Onneksi olet toipunut,itselläni oli auvoinfrakti 25v,eli 14 v sitten josta toibuin täysin,en olisi selvinnyt ilman puolisoni tukea,sinun puolisolla voi olla mielessä menettämisen pelko yhä eikä osaa pukea sitä sanoiksi,minä kannustaisin puhumaan kuitenkin enkä eroamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on varmasti luopunut monista haaveista takiasi. Vai onko teillä jo lapsia?
Ovatko ap:n terveysongelmat hänen syytään? Miksi ap ei voisi muuten saada lapsia?
Vauva mieheksi. Pärjäisitkö paremmin ilman? Tsemppiä sinulle, kuulostat fiksulta ja kaikkea muuta kuin vammaiselta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin varmaan itse just samanlainen.
En osaa yhtään käsitellä vaikeita tai surullisia asioita. Oikein pelottaa mitä tapahtuu, kun ensimmäinen lähiomainen kuolee tms. kamalaa tapahtuu. Varmaan vetäydyn tai karkaan.
Huonot on eväät 😕.Neuvona voisin sanoa, että älä pakota miestä puhumaan ja annat vaan aikaa, jos mahdollista. Ehkä se siitä ajan kanssa.
Tuo on aivan järjetön neuvo, että AP:n pitäisi tuollaisessa tilanteessa - vaikea terveydellinen haaste, josta kuntoutumiseen tarvitsisi ja ansaitsisi kaikkien lähimmäistensä avun ja tuen - olla kuin löysässä hirressä ja varoa ahdistamasta tuota penikk-, anteeksi, miestä, jottei mies vain mene rikki tms!?
Joko yhdessä keskustelemaan tilanteesta jonkun ammattilaisen kanssa, tai sitten ero. Käsittämätöntä tunnekylmyyttä ja -epäkypsyyttä kenen tahansa puolisolta sukupuolesta riippumatta! Olen pöyristynyt :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle ollut selvästi traumaattinen kokemus. Asia voi näyttää hieman oudolta ulospäin, mutta trauman kokijalle asia todella vakava.
Meillä ei ole lapsia. Muutama vuosi ollaan oltu yhdessä. Syytä aivoverenvuotoon ei tiedetä, tuli yllättäen. Tiedän kyllä, että ihmiset reagoivat eri tavoin kriiseihin, ei ole oikeaa tapaa. Mutta tosiaan, miten voi suunnitella tulevaisuutta ihmisen kanssa, joka jo nyt ahdistunut minusta. Näkee minut vajaana. Minä kun luulin, että reippaudellani olisin jo osoittanut, että ei tarvitse liikaa asiaa enää murehtia. Elämä jatkuu ja haluan nauttia siitä. Auttaa ehkä toisiakin esimerkilläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä pariterapiassa vielä yrittää avata, mutta muuten on kyllä aika heikot eväät parisuhteeseen. Miehellä siis.
Miten jos asetelma olisi toisinpäin eli nainen ahdistuisi miehen vakavasta sairaskohtauksesta? Olisiko peukutukset ja kommentoinnit samanlaisia eli "voi että mikä naisvauva".....
Veikkaanpa että emotionaalinen järkkyminen naisille on paljon, paljon sallitumpaa....
Tässä vain "tasa-arvon" yksi monista ulottuvuuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda miestä,heti
Tämä ohjehan kai pätee kaikkiin mahdollisiin parisuhdeongelmiin tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Miten jos asetelma olisi toisinpäin eli nainen ahdistuisi miehen vakavasta sairaskohtauksesta? Olisiko peukutukset ja kommentoinnit samanlaisia eli "voi että mikä naisvauva".....
Veikkaanpa että emotionaalinen järkkyminen naisille on paljon, paljon sallitumpaa....
Tässä vain "tasa-arvon" yksi monista ulottuvuuksista.
Kyllä minä odotan kaikilta läheisiltä sukupuoleen katsomatta että kun joku sairastuu vakavasti niin kaivetaan se pää sieltä omasta p*****stä ja tuetaan sairastunutta...
Vierailija kirjoitti:
Miten jos asetelma olisi toisinpäin eli nainen ahdistuisi miehen vakavasta sairaskohtauksesta? Olisiko peukutukset ja kommentoinnit samanlaisia eli "voi että mikä naisvauva".....
Veikkaanpa että emotionaalinen järkkyminen naisille on paljon, paljon sallitumpaa....
Tässä vain "tasa-arvon" yksi monista ulottuvuuksista.
Mene uli nyt oikeasti hevoperseeseen tältä palstalta.
Hanki apua itsellesi.
Ap:lle sanoisin että, hyvä kun paljastui millaisen olion kanssa olet suhteessa.
Silloin kun tulee vaikeuksia niin näkee siitä toisesta, onko hänestä loppuelämän seuralaiseksi.
Ystävänlaulun sanat pätevät eritoten parisuhteessa.
Kannattaa kuunnella Arja Saijonmaan tulkinta ja miettiä sen jälkeen saisiko tuo vammaiseksi haukkuja "mennä menojaan"
Kääk, mikä mies! Aika lapsellinen ja tunteeton tyyppi.