Lue keskustelun säännöt.
Psykologian opinnot
16.12.2016 |
Kumpaan kannattaisi suuntautua psykoterapeutiksi vai tutkijaksi..nämä ovat vaihtoehdot.
Kommentit (20)
Jos et ole vielä opiskelija, niin tiedoksi se, että jos haluat nimenomaan tutkijaksi, voit opiskella psykologiaa myös FM-tutkintona pääaineena psykologia, johon on helpompi päästä opiskelemaan kuin varsinaista PsM-tutkintoa. Tällöin et siis valmistu psykologiksi (eli et voi toimia psykologin ammatissa), mutta käyt muuten samat kurssit harjoitteluja lukuun ottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole vielä opiskelija, niin tiedoksi se, että jos haluat nimenomaan tutkijaksi, voit opiskella psykologiaa myös FM-tutkintona pääaineena psykologia, johon on helpompi päästä opiskelemaan kuin varsinaista PsM-tutkintoa. Tällöin et siis valmistu psykologiksi (eli et voi toimia psykologin ammatissa), mutta käyt muuten samat kurssit harjoitteluja lukuun ottamatta.
Nyt tuli väärää tietoa. Perusopinnot (25op) ja aineopinnot (30op) voi suorittaa toisesta koulutusohjelmasta käsin mutta psykologian koulutus on ainoa jossa voi opiskella psykologiaa pääaineena ja tutkinto on PsM.
t. psykologi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole vielä opiskelija, niin tiedoksi se, että jos haluat nimenomaan tutkijaksi, voit opiskella psykologiaa myös FM-tutkintona pääaineena psykologia, johon on helpompi päästä opiskelemaan kuin varsinaista PsM-tutkintoa. Tällöin et siis valmistu psykologiksi (eli et voi toimia psykologin ammatissa), mutta käyt muuten samat kurssit harjoitteluja lukuun ottamatta.
Nyt tuli väärää tietoa. Perusopinnot (25op) ja aineopinnot (30op) voi suorittaa toisesta koulutusohjelmasta käsin mutta psykologian koulutus on ainoa jossa voi opiskella psykologiaa pääaineena ja tutkinto on PsM.
t. psykologi
Huoh.
https://www.jyu.fi/ytk/opiskelu/opetussuunnitelmat/opsit/manual/ops2014…
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapeutiksi et voi suuntautua psykologian maisterin tutkinnon suorittamisen puitteissa vaan tarvitset erillisen maksullisen psykoterapiakoulutuksen.
Jos tiedät, että jompi kumpi ammatti kiinnostaa, on eka hyvä askel opiskella psykologiksi, koulutus kestää 5-6v ja sinä aikana sinulle varmasti selviää, mitä haluat tehdä ja voit valita jatkon sen mukaan :)
Tällä hetkellä osa tutkijoista on ahtaalla koska yliopistoilla jatkuvat yt:t. Psykoterapiapalveluille puolestaan on kysyntää, useimmat toimivat ammatinharjoittajina eli taksat ja työajat saa sumplia itse ja asiakkaita usein riittää. Psykoterapiakoulutus on siis ihan hyvä sijoitus jos on halua ko ammatissa toimia.
T. psykologi
Paljonko maksaa psykoterapikoulutus ja onko vaikea päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole vielä opiskelija, niin tiedoksi se, että jos haluat nimenomaan tutkijaksi, voit opiskella psykologiaa myös FM-tutkintona pääaineena psykologia, johon on helpompi päästä opiskelemaan kuin varsinaista PsM-tutkintoa. Tällöin et siis valmistu psykologiksi (eli et voi toimia psykologin ammatissa), mutta käyt muuten samat kurssit harjoitteluja lukuun ottamatta.
Nyt tuli väärää tietoa. Perusopinnot (25op) ja aineopinnot (30op) voi suorittaa toisesta koulutusohjelmasta käsin mutta psykologian koulutus on ainoa jossa voi opiskella psykologiaa pääaineena ja tutkinto on PsM.
t. psykologi
Huoh.
https://www.jyu.fi/ytk/opiskelu/opetussuunnitelmat/opsit/manual/ops2014…
Oho :D
Anteeksi, mun moka. Aina oppii uutta. Tosin "kaikki samat kurssit paitsi harjoittelut" oli silti väärää tietoa. Väittäisin mutulla, että tutkijan uralle paras koulutus olisi silti PsM, tutkinto sisältää paljon psykometriikkaa ja metodologiaa mikä ei nyt tuosta kurssivalikoimasta välittynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapeutiksi et voi suuntautua psykologian maisterin tutkinnon suorittamisen puitteissa vaan tarvitset erillisen maksullisen psykoterapiakoulutuksen.
Jos tiedät, että jompi kumpi ammatti kiinnostaa, on eka hyvä askel opiskella psykologiksi, koulutus kestää 5-6v ja sinä aikana sinulle varmasti selviää, mitä haluat tehdä ja voit valita jatkon sen mukaan :)
Tällä hetkellä osa tutkijoista on ahtaalla koska yliopistoilla jatkuvat yt:t. Psykoterapiapalveluille puolestaan on kysyntää, useimmat toimivat ammatinharjoittajina eli taksat ja työajat saa sumplia itse ja asiakkaita usein riittää. Psykoterapiakoulutus on siis ihan hyvä sijoitus jos on halua ko ammatissa toimia.
T. psykologi
Paljonko maksaa psykoterapikoulutus ja onko vaikea päästä.
Tarvitset ensin sopivan pohjakoulutuksen, esim psykologi, psykiatri, psyk. sh. Koulutus maksaa n. 20 000 e, ja käsittääkseni ei ole vaikea päästä jos on sopiva pohjakoulutus.
Riippuu varmasti yliopistosta miten psljon voi psykologian kursseja ksuorittaa opiskelematta varsinaisesti psykologiksi. Esim. Tampereella, Turussa ja Helsingissä maisterivaiheen opinnot sekä osa kandivaiheen psykologian opinnoista on mahdollisia ainoastaan psykologian pääaineopiskelijoille. Eli näissä kaupungeissa FM opiskeleva voi käydä ainoastaan perus- ja osan aineopinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmasti yliopistosta miten psljon voi psykologian kursseja ksuorittaa opiskelematta varsinaisesti psykologiksi. Esim. Tampereella, Turussa ja Helsingissä maisterivaiheen opinnot sekä osa kandivaiheen psykologian opinnoista on mahdollisia ainoastaan psykologian pääaineopiskelijoille. Eli näissä kaupungeissa FM opiskeleva voi käydä ainoastaan perus- ja osan aineopinnoista.
Tästä syystä olinkin pihalla, Jyväskylässä ja Joensuussa eri meiningit.
t. psykologi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole vielä opiskelija, niin tiedoksi se, että jos haluat nimenomaan tutkijaksi, voit opiskella psykologiaa myös FM-tutkintona pääaineena psykologia, johon on helpompi päästä opiskelemaan kuin varsinaista PsM-tutkintoa. Tällöin et siis valmistu psykologiksi (eli et voi toimia psykologin ammatissa), mutta käyt muuten samat kurssit harjoitteluja lukuun ottamatta.
Nyt tuli väärää tietoa. Perusopinnot (25op) ja aineopinnot (30op) voi suorittaa toisesta koulutusohjelmasta käsin mutta psykologian koulutus on ainoa jossa voi opiskella psykologiaa pääaineena ja tutkinto on PsM.
t. psykologi
Huoh.
https://www.jyu.fi/ytk/opiskelu/opetussuunnitelmat/opsit/manual/ops2014…
Jyväskylä taitaa olla ainoa kaupunki jossa käytössä ns. vanhanaikainen systeemi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenelläkään kokemuksia psykologian tutkijan työstä?
Suurella osalla (ainakin Helsingistä valmistuneilla, varmaan myös Turusta ja Tampereelta?) psykologeista on jonkin verran kokemusta jonkunlaisesta tutkimustyöstä jossain vaiheessa uraansa. Täysipäiväisiä tutkijoita kuitenkin on aika vähän. Voit tutustua sinua kiinnostavien yliopistojen psykologian tutkimusryhmiin netissä, googlaa esim "helsingin yliopisto psykologia tutkimusryhmät" ja voit selailla minkälaisia projekteja on meneillään. Usein tutkimusryhmien sivuilla on esitelty tutkijoita, heidän taustojaan ja heidän työnsä keskeistä sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jyväskylä taitaa olla ainoa kaupunki jossa käytössä ns. vanhanaikainen systeemi.
Mikä siinä on vanhanaikaista? Eikös se ole vain hyvä, että psykologiasta kiinnostuneet, jotka eivät aio psykologeiksi, eivät ole viemässä tulevien psykologien opiskelupaikkoja, vaan voivat opiskella "tutkijan" pääaineen psykologiasta?
Miksi vaihtoehdot ovat psykoterapeutti tai tutkija? Psykologi voi toimia myös esimerkiksi koulupsykologina, ammatinvalintapsykologina tai neuropsykologina. Osaan töistä voi tarvita lisäopintoja, mutta niin tarvitaan myös psykoterapeutin työhön. Yritysmaailmassa käytetään paljon työ- ja organisaatiopsykologeja. Psykologit voivat toimia myös erilaisina konsultteina. Voit ryhtyä psykologian opettajaksi lukioon tai yliopistoon. Psykologin tutkinto on myös yleisen korkeakoulupätevyyden antava tutkinto, jonka avulla voi hakea monia erilaisia töitä sekä yrityspuolelta, julkiselta kuin kolmannelta sektorilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi vaihtoehdot ovat psykoterapeutti tai tutkija? Psykologi voi toimia myös esimerkiksi koulupsykologina, ammatinvalintapsykologina tai neuropsykologina. Osaan töistä voi tarvita lisäopintoja, mutta niin tarvitaan myös psykoterapeutin työhön. Yritysmaailmassa käytetään paljon työ- ja organisaatiopsykologeja. Psykologit voivat toimia myös erilaisina konsultteina. Voit ryhtyä psykologian opettajaksi lukioon tai yliopistoon. Psykologin tutkinto on myös yleisen korkeakoulupätevyyden antava tutkinto, jonka avulla voi hakea monia erilaisia töitä sekä yrityspuolelta, julkiselta kuin kolmannelta sektorilta.
No, jos noi hommat ei vaan kiinnosta!
No jos ei muut hommat vaan kiinnosta niin mikäs siinä. Ihmettelen vaan, jos kiinnostaa sekä psykoterapeutin työt, että tutkijan työt, jotka ovat kuitenkin erittäin kaukana toisistaan, mutta mikään siltä väliltä ei kiinnosta. Ja kun kuulosti siltä, että aloittajalla ei myöskään ole juuri tietoa siitä, mitä psykologian opinnot sisältää tai miten psykoterapeutiksi pääsee, ajattelin, että ei hänellä välttämättä ole tietoa myöskään siitä mitä kaikkea psykologi voi tehdä. Jos tekisin omassa lähipiirissäni gallupin ja kysyisin heiltä mitä psykologi voi tehdä, vastaisi suurin osa "olla terapeuttina tai tutkijana". Harva alan ulkopuolinen edes tietää mitä kaikkea mahdollisuuksia psykologin koulutus antaa. Itse opiskelen psykologiaa ja saan erittäin kummastelevia katseita, kun kerron, että en ole kiinnostunut työstä terapeuttina tai ylipäätänsä mielenterveystyöstä. Moni kun luulee, että psykologi ei voi muuta tehdäkään.
Sanoisin että riippuu siitä mitä haluat tehdä ja missä olet hyvä. Kyseessä on hyvin erilaiset työnkuvat ja hyvä terapeutti ei välttämättä ole hyvä tutkija ja sama toisinpäin. Moni kyllä myös pystyy yhdistämään työt ja toimimaan sekä terapeuttina että tutkijana. Tutkija käyttää ehkä jopa suurimman osan ajastaan apurahahakemusten tekemiseen. Tutkijan pitää siis olla hyvä kirjoittamaan ja hyvä myymään itseään ja tutkimussuunnitelmaansa. Tutkijan työ on hidasta ja vaikeaa, joten siihen pitää olla oikeasti intohimo. Ehkä toiseksi eniten työajasta menee artikkelien yms lukemiseen. Pitää siis tykätä sekä kirjoittamisesta että lukemisesta. Tutkijantyö on usein yksinäistä, mutta siihen kuuluu myös paljon yhteistyötä muiden tutkijoiden kanssa, matkustamista konferensseihin, itsensä tunnetuksi tekemistä ja small talkia kansainvälisten tutkijoiden kanssa. Tutkijan pitää olla analyyttinen, kriittinen, kärsivällinen ja koko sydämestään kiinnostunut tutkimusaiheesta.
Psykoterapeutin työssä taas tärkeintä ovat kommunikaatiotaidot. Potilaat ovat hyvin erilaisia, heillä on erilaiset odotukset, taustat ja ongelmat, ja terapeutin pitää osata muuttaa omaa kommunikaatiotaan juuri kyseiselle potilaalle sopivaksi. Terapeutin pitää osata kuunnella ja pysyä itse taka-alalla. Yksi terapeutin työn vaikeimmista asioista, on riittämättömyyden tunteen hyväksyminen. Uusista terapeuteista tuntuu usein siltä, että he eivät osaa tarpeeksi, he eivät auta tarpeeksi. Terapeutin pitää pystyä hyväksymään, että hän tekee sen mitä pystyy, mutta lopulta potilas on itse vastuussa itsestään. Potilasryhmästä riippuen terapeutin työ voi olla hyvinkin raskasta. Pahimmillaan potilaat ovat väkivaltaisia. Terapeutin pitää pystyä kuuntelemaan päivästä toiseen ihmisten surullisia kohtaloita ja jättämään ne työpaikalle, eikä murehtia asioita vapaa-ajalla.
Omien kiinnostuksen kohteiden ja vahvuuksien lisäksi kannattaa suuntausta valittaessa pohtia alojen työllisyystilannetta. Kela-pätevyyden saaneilla psykoterapeuteilla riittää töitä ja se ei todennäköisesti ole lähiaikoina muuttumassa, vaikka internet terapioitakin on jo kehitelty. Tutkijoilla taas on ainakin Suomessa tällä hetkellä aika ankeat työllisyysnäkymät. Yliopistot säästävät. Akateemisessa maailmassa on myös aika paljon hyväveli-verkostoa ja tutkijaksi on hyvinkin hankala päästä, jos ei ole jo valmiiksi kontakteja akatemian puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vaihtoehdot ovat psykoterapeutti tai tutkija? Psykologi voi toimia myös esimerkiksi koulupsykologina, ammatinvalintapsykologina tai neuropsykologina. Osaan töistä voi tarvita lisäopintoja, mutta niin tarvitaan myös psykoterapeutin työhön. Yritysmaailmassa käytetään paljon työ- ja organisaatiopsykologeja. Psykologit voivat toimia myös erilaisina konsultteina. Voit ryhtyä psykologian opettajaksi lukioon tai yliopistoon. Psykologin tutkinto on myös yleisen korkeakoulupätevyyden antava tutkinto, jonka avulla voi hakea monia erilaisia töitä sekä yrityspuolelta, julkiselta kuin kolmannelta sektorilta.
No, jos noi hommat ei vaan kiinnosta!
Ei ne kiinnostakaan..siksi vaihtoehdot ovat vain psykoterapeutti ja tutkija (kognitiopsykologia erityisesti, oppimiseen liittyviä aiheita). Onko siis kenelläkään kokemusta psykologian tutkimustyöstä yliopistolla, ei kuitenkaan perustutkinto-opiskelijana vaan henkilökunnan puolella tai jatko-opiskelijana tms.
Vierailija kirjoitti:
No jos ei muut hommat vaan kiinnosta niin mikäs siinä. Ihmettelen vaan, jos kiinnostaa sekä psykoterapeutin työt, että tutkijan työt, jotka ovat kuitenkin erittäin kaukana toisistaan, mutta mikään siltä väliltä ei kiinnosta. Ja kun kuulosti siltä, että aloittajalla ei myöskään ole juuri tietoa siitä, mitä psykologian opinnot sisältää tai miten psykoterapeutiksi pääsee, ajattelin, että ei hänellä välttämättä ole tietoa myöskään siitä mitä kaikkea psykologi voi tehdä. Jos tekisin omassa lähipiirissäni gallupin ja kysyisin heiltä mitä psykologi voi tehdä, vastaisi suurin osa "olla terapeuttina tai tutkijana". Harva alan ulkopuolinen edes tietää mitä kaikkea mahdollisuuksia psykologin koulutus antaa. Itse opiskelen psykologiaa ja saan erittäin kummastelevia katseita, kun kerron, että en ole kiinnostunut työstä terapeuttina tai ylipäätänsä mielenterveystyöstä. Moni kun luulee, että psykologi ei voi muuta tehdäkään.
Olen kyllä käynyt psykologian perusopinnot ja nyt teen avoimessa aineopintoja. Sen takia juuri kyselen kokemuksia koska terapeutin ja tutkijan työtä ovat aika kaukana toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että riippuu siitä mitä haluat tehdä ja missä olet hyvä. Kyseessä on hyvin erilaiset työnkuvat ja hyvä terapeutti ei välttämättä ole hyvä tutkija ja sama toisinpäin. Moni kyllä myös pystyy yhdistämään työt ja toimimaan sekä terapeuttina että tutkijana. Tutkija käyttää ehkä jopa suurimman osan ajastaan apurahahakemusten tekemiseen. Tutkijan pitää siis olla hyvä kirjoittamaan ja hyvä myymään itseään ja tutkimussuunnitelmaansa. Tutkijan työ on hidasta ja vaikeaa, joten siihen pitää olla oikeasti intohimo. Ehkä toiseksi eniten työajasta menee artikkelien yms lukemiseen. Pitää siis tykätä sekä kirjoittamisesta että lukemisesta. Tutkijantyö on usein yksinäistä, mutta siihen kuuluu myös paljon yhteistyötä muiden tutkijoiden kanssa, matkustamista konferensseihin, itsensä tunnetuksi tekemistä ja small talkia kansainvälisten tutkijoiden kanssa. Tutkijan pitää olla analyyttinen, kriittinen, kärsivällinen ja koko sydämestään kiinnostunut tutkimusaiheesta.
Psykoterapeutin työssä taas tärkeintä ovat kommunikaatiotaidot. Potilaat ovat hyvin erilaisia, heillä on erilaiset odotukset, taustat ja ongelmat, ja terapeutin pitää osata muuttaa omaa kommunikaatiotaan juuri kyseiselle potilaalle sopivaksi. Terapeutin pitää osata kuunnella ja pysyä itse taka-alalla. Yksi terapeutin työn vaikeimmista asioista, on riittämättömyyden tunteen hyväksyminen. Uusista terapeuteista tuntuu usein siltä, että he eivät osaa tarpeeksi, he eivät auta tarpeeksi. Terapeutin pitää pystyä hyväksymään, että hän tekee sen mitä pystyy, mutta lopulta potilas on itse vastuussa itsestään. Potilasryhmästä riippuen terapeutin työ voi olla hyvinkin raskasta. Pahimmillaan potilaat ovat väkivaltaisia. Terapeutin pitää pystyä kuuntelemaan päivästä toiseen ihmisten surullisia kohtaloita ja jättämään ne työpaikalle, eikä murehtia asioita vapaa-ajalla.
Omien kiinnostuksen kohteiden ja vahvuuksien lisäksi kannattaa suuntausta valittaessa pohtia alojen työllisyystilannetta. Kela-pätevyyden saaneilla psykoterapeuteilla riittää töitä ja se ei todennäköisesti ole lähiaikoina muuttumassa, vaikka internet terapioitakin on jo kehitelty. Tutkijoilla taas on ainakin Suomessa tällä hetkellä aika ankeat työllisyysnäkymät. Yliopistot säästävät. Akateemisessa maailmassa on myös aika paljon hyväveli-verkostoa ja tutkijaksi on hyvinkin hankala päästä, jos ei ole jo valmiiksi kontakteja akatemian puolella.
Kiitos tästä kattavasta selvityksestä...harmittaa kyllä nuo hyvä-veli -verkostot...niillä ei Suomi ainakaan nouse. Mutta olen niistä kyllä tietoinen , yliopisto on tullut käytyä..olen koulutukseltani hissan-ja yhteiskuntaopin maikka. Työllisyystilanne vaan on surkea , joten jotain lisäoppia tässä varmaan täytyy miettiä. Yritin jo edellisten opintojen aikana vaihtaan psykologiaan, mutten silloin muiden opintojen ohella onnistunut.
Psykoterapeutiksi et voi suuntautua psykologian maisterin tutkinnon suorittamisen puitteissa vaan tarvitset erillisen maksullisen psykoterapiakoulutuksen.
Jos tiedät, että jompi kumpi ammatti kiinnostaa, on eka hyvä askel opiskella psykologiksi, koulutus kestää 5-6v ja sinä aikana sinulle varmasti selviää, mitä haluat tehdä ja voit valita jatkon sen mukaan :)
Tällä hetkellä osa tutkijoista on ahtaalla koska yliopistoilla jatkuvat yt:t. Psykoterapiapalveluille puolestaan on kysyntää, useimmat toimivat ammatinharjoittajina eli taksat ja työajat saa sumplia itse ja asiakkaita usein riittää. Psykoterapiakoulutus on siis ihan hyvä sijoitus jos on halua ko ammatissa toimia.
T. psykologi