Huvittaako ketään muuta työttömien syylistäminen tällaisena aikana?

totta kai terv. pitkäaikaistyötön

Surullistakin, mutta toisaalta tyhmän ihmisen yläpuolella on niin helppoa olla, että välillä huvittaakin. Hauskimpia on juuri ne tuhahtelut kun jollakin on lapsia ja kehtaakin joutua työttömäksi, sitten oikein kaivamalla kaivetaan se joku mistä voi syyttää, vaikka olisi kuinka tunnollinen, fiksu veronmaksaja ja uusien sellaisten luoja ollut. :D Ai ai, teit lapsia, tuhma! :D Nimenomaan _tällaisena aikana_ perus työttömän syyllistäminen on vaan typerää. 

Työtttömien syyllistäjien vertaistukiryhmääkö täällä olette nyt siis perustamassa,vai ?

Huvittaa seurata miten typeriä ihmiset ovat, kun menevät mukaan näihin heille syötettyihin uskomuksiin. Toisaalta ihan hirveän surullista, miten helposti ihmisistä saa kaivettua pahuuden esiin. Ei nyt ihan verrattavissa oleva asia, mutta jotkut juutalaisvainotkin tapahtuivat ihan samaan toimintamalliin perustuen.

Kautta aikojen työttömiä on syyllistetty tilanteestaan. "Työtätekeville aina löytyy töitä", "hanki elämä ja mee töihin vaikka lähikauppaan", "hyvälle sijaiselle aina löytyy töitä", "niin makaa kuin petaa",jne. Totta se on, hyville työntekijöille aina järjestyy jotain. Mutta sitten on meitä muita, joille ei ole löytynyt kuin satunnaista työtä. Jotain minussa on pielessä, työnteon suhteen. Vissiin olen laiska. Varmuudella olen hidas ja mukavuudenhaluinen.

Jatketaan ihmeessä työttömien syyllistämistä ja halveksimista. Itse aiheutettua työttömyys on, kuten alkoholismi ja liikalihavuus. Otetaan työttömät (=yhteiskunnan ulkopuoliset) samanlaiseksi silmätikuksi kuin köyhät, ulkomaalaiset, vammaiset, tms. Normin ja standardin mukainen elämä tarkoittaa, että vain se, joka on työssä, on jotain. Ilman työtä et ole kukaan etkä mikään. Halveksin työttömiä. Ja kotiäitejä. Ja syrjäytyneitä. Miksi he eivät muuta elämäänsä vaan valittavat?

Huvittaa tämä työttömien herkkänahkaisuus. Väitän, että isoin osa ihmisistä ei syyllistä ketään. On ihan luonnollista että yt-helvetin keskellä elävä loppuunpoltettu työntekijä voi olla hieman katkera siitä, että työtä tekemättäkin pääsee lähelle samaa elintasoa. Ei se ole syyllistämistä, tai korkeintaan systeemin, joka mahdollistaa tämän.

Jokainen joka seuraa ympäristöään, tietää ettei työpaikkoja ole yhtä paljon kuin tekijöitä. Toisaalta jokaisen pitäisi myös ymmärtää, ettei se työntekokaan ole missään palkkaluokassa kovin kannustavaa Suomessa. Ei siitä kannata työttömän mieltään pahoittaa, että työssäkäyvä suree tätä.

Huvittaa tämä työssäkäyvien katkeruus. Irtisanoudu, ja ryhdy työttömäksi.

Työ tulee muuttumaan enemmän yrittäjäpohjaiseksi, tai on jo muuttunutkin. Jokainen (oli työssä tai työtön) voi miettiä omaa markkina-arvoaan. Tuottaako suoraan tai välillisesti niin paljon, että tienaa palkkansa kuluineen ja jää edes hieman voittoa.

Jos ei pysty tähän, ei kannata ihmetellä miksi on työtön, tai työttömyysuhan alla.

Ei huvita vaan suututtaa. Tiedän että jotkut tekee sitä ihan vain huvikseen, mutta aina on niitä ääliöitä jotka ihan oikeesti uskovat että työttömyys on työttömien oma vika. Lauma sokkona kulkevia kokoomuslaisia jotka huutavat niin kuin päättäjät haluavat heidän huutavan. Keskiluokka kun syyttää köyhiä, niin oikeat syypäät saavat olla rauhassa. T: työssä käyvä keskiluokkainen jota ottaa päähän tämä passivoittava systeemi jossa työttömältä otetaan pois mahdollisuudet vaikuttaa työllistymiseensä

Mulle työssäkäyvä "ystävä" selitti valittavaan sävyyn kuinka helppoa mulla on elämä. Saan vain rahaa kotona olemisesta (tai harjoittelusta, koska olen sellaisessa) Ei ole työstressiä -voi vaan nauttia elämästä- ja ennen kaikkea: Ei tarvitse maksaa kovin paljoa veroja! Hänen ei kuulemma melkein kannattaisi käydä töissä ollenkaan koska maksaa niin paljon veroja. Tienaa +3000.

Mä ajattelin vaan että huhhuh. On työttömän syyllistyspropaganda tehonnut kun työttömälle voi olla jo kateellinen. Suu jäi auki kuunnellessa tuota. En pidä yhteyttä.

Toivottavasti saan paremmin töitä "harjoittelun" kokemuslisäyksellä.

En minä ainakaan työttömiä SYYTÄ mistään, totean vain tosiasian, että on kestämätön ratkaisu, jos työtön saa saman määrän rahaa kuin työssäkäyvälle ihmiselle jää käsiin verojen + työstä koituvien muiden kulujen jälkeen. Tämän pitäisi olla mielestäni kaikille aivan selvä homma, että asiat voi mennä näin.

t: Vihervassari.

" T. Työssäkäyvä"

Eiköhän tuo kertonut kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Mulle työssäkäyvä "ystävä" selitti valittavaan sävyyn kuinka helppoa mulla on elämä. Saan vain rahaa kotona olemisesta (tai harjoittelusta, koska olen sellaisessa) Ei iole työstressiä -voi vaan nauttia elämästä- ja ennen kaikkea: Ei tarvitse maksaa kovin paljoa veroja! Hänen ei kuulemma melkein kannattaisi käydä töissä ollenkaan koska maksaa niin paljon veroja. Tienaa +3000.

Mä ajattelin vaan että huhhuh. On työttömän syyllistyspropaganda tehonnut kun työttömälle voi olla jo kateellinen. Suu jäi auki kuunnellessa tuota. En pidä yhteyttä.

Toivottavasti saan paremmin töitä "harjoittelun" kokemuslisäyksellä.

Usko huviksesi, vapaa-aika on se mitä lähes jokainen kadehtii. Aina voi sanoa, että irtisanoudu jne. Mutta ei se ihan niinkään mene. On otettu asuntolainaa, on lapsia, mitä nyt kullakin. Ei silloin vaan huvikseen irtisanouduta, vaikka kuinka haaveilee vapaa-ajasta. Enkä sano etteikö työttömällä olisi lainoja, lapsia, whatever, siinä on vaan se pakkorako sitten järjestellä asiat uudestaan.

Kaikilla on omat taakkansa, niin työssäkäyvillä kuin työttömilläkin.

Itse vaikenen työttömyydestäni. Olen kipakka ja sanon takaisin jos joku heittää jotain asiatonta.

En siis puhu siitä että olen työtön sillä kuraa tulee heti niskaan.

Olen jo yli 50v. niin olen oppinut ettei kannata puhua työttömyydestä, rahasta eikä omista lapsista ettei tule kuraa niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa tämä työttömien herkkänahkaisuus. Väitän, että isoin osa ihmisistä ei syyllistä ketään. On ihan luonnollista että yt-helvetin keskellä elävä loppuunpoltettu työntekijä voi olla hieman katkera siitä, että työtä tekemättäkin pääsee lähelle samaa elintasoa. Ei se ole syyllistämistä, tai korkeintaan systeemin, joka mahdollistaa tämän.

Jokainen joka seuraa ympäristöään, tietää ettei työpaikkoja ole yhtä paljon kuin tekijöitä. Toisaalta jokaisen pitäisi myös ymmärtää, ettei se työntekokaan ole missään palkkaluokassa kovin kannustavaa Suomessa. Ei siitä kannata työttömän mieltään pahoittaa, että työssäkäyvä suree tätä.

Huvittaa, että tätä kommenttia alapeukutetaan. Tottahan se on, vähän nyt sitä empatiaa toiseenkin suuntaan (kun itse olette työttömät sitä vaatimassa). Vai onko työttömillä pelkästään oikeus yleiseen globaaliin myötätuntoon?

Olen niin huvittunut, että nauran pitkään ja makeasti joka päivä. 

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan työttömiä SYYTÄ mistään, totean vain tosiasian, että on kestämätön ratkaisu, jos työtön saa saman määrän rahaa kuin työssäkäyvälle ihmiselle jää käsiin verojen + työstä koituvien muiden kulujen jälkeen. Tämän pitäisi olla mielestäni kaikille aivan selvä homma, että asiat voi mennä näin.

t: Vihervassari.

No ei kuule saa. Tuollainen tilanne ehkä vain osalla. Jos puoliso on töissä niin saa vain työttömyyskorvauksen.

Ei huvita, enemmän se on surullista, mutta kuuluu tähän aikaan. Ihmettelen vain, mihin on kadonnut lama-aikaan kuuluva ylistys kotiäitiydelle, että saataisiin enemmän työpaikkoja miehille. :)

Toisaalta yhtenä pointtina sellainenkin, että me nykyajan työttömät olemme hyväosaisia. Kuinka moni meistä on valmis lähtemään työn perässä Ruotsiin, niin kuin 70-luvulla moni teki, joutuen jättämään kotinsa, perheensä ja ystävänsä. Harva viitsii lähteä työn perässä edes muutaman sadan kilsan päähän, vaikka mahdollisuudet nähdä ja pitää yhteyttä läheisiin ovat aivan eri tasolla, kuin joskus 40 vuotta sitten.

Kertokaa, kenellä on velvollisuus sitä työtä luoda?

Vierailija kirjoitti:

Ei huvita, enemmän se on surullista, mutta kuuluu tähän aikaan. Ihmettelen vain, mihin on kadonnut lama-aikaan kuuluva ylistys kotiäitiydelle, että saataisiin enemmän työpaikkoja miehille. :)

Toisaalta yhtenä pointtina sellainenkin, että me nykyajan työttömät olemme hyväosaisia. Kuinka moni meistä on valmis lähtemään työn perässä Ruotsiin, niin kuin 70-luvulla moni teki, joutuen jättämään kotinsa, perheensä ja ystävänsä. Harva viitsii lähteä työn perässä edes muutaman sadan kilsan päähän, vaikka mahdollisuudet nähdä ja pitää yhteyttä läheisiin ovat aivan eri tasolla, kuin joskus 40 vuotta sitten.

Lapsiani en jättäisi koskaan. Mitä siellä Ruotsissa jos ei osaa edes maan kieltä?