Oletteko koskaan unelmoineet lääkärin ammatista?
Kommentit (14)
En.
Olen halunnut olla mm opettaja, juristi, lentoemäntä, poliitikko, laulaja, lastentarhanopettaja ja tv-tuottaja. Lääkärin ammatti ei ole käynyt mielessäkään. Lopulta minusta tuli erityisopettaja sairaalakoulussa.
Kyllä unelmoin. Tämä johti siihen, että hain lääketieteelliseen, ja kolmannella hakukerralla pääsin sisään! Nyt takana kaksi vuotta opintoja.
Ei olisi minun paikkani mm. koska tulee inhottava olo liian helposti kaikesta leikkauksiin liittyvästä.
Joskus lapsena/nuorena olen haaveillut asiasta, mutten koskaan tosissani. En ole yhtään tai lähellekään tarpeeksi matemaattis-luonnontieteellisesti lahjakas, lyhyt matikkakin oli vaikeaa :/
En, koska olisin huono lääkäri. Ei hirveästi kiinnosta ihmisten sairaudet saati sitten niiden hoito.
En, samoin kun en kampaajan, hierojan tai kosmetologinkaan työstä. Minua kuvittaa ajatus toisiin ihmisiin (tuntemattomiin, joiden hygienian tasosta ei voi olla varma) koskemisesta, saati että nämä vielä olisivat jotain tautisia! Yääääääk!
Muuten olen kyllä hyvä ihmisten kanssa toimimisessa, sosiaalisesti ja matemaattisestikin lahjakas.
Kyllä, aina, ja aion hakea. Tutkinto jo toiselta alalta mutta lääketiede kiehtoo hirveästi! Kolme kertaa olen sitouttanut itseni hakemaan, sitten täytyy todeta itsensä liian tyhmäksi kun ei tässä enää mitään abeja olla.
En koskaan.
En yhtään halua sitä vastuuta, joka lääkärillä on. En halua että työni on niin "elämän ja kuoleman asia", se ei tunnu hyvältä.
En.
Mutta silti viime kevään ammatinvaihtopähkäilyt johtivat siihen, että pänttään kuin perkele pääsykokeisiin, jotta olisi mahiksia päästä ensi vuonna lääkikseen tai hammaslääkikseen... Tod.näk. hammaslääkikseen, koska tykkään näperrellä kaikkea pientä, mutta normilääkis kyllä houkuttelee myös, ihan jo laajemman tietämyksen vuoksi.
En.
Olen aina haaveillut luovemmista aloista.
No hammaslääkikseen joo, en tosin hakenut yhteishaussa koska minulta jäi lukiossa väliin pitkä matikka, fysiikka ja kemia. Fysiikka kun on se, jolla pääsykokeessa erotellaan jyvät akanoista ja nimenomaan minulle vaikein kouluaine.
Haaveilin yläkouluikäisenä, kun en oikein tuntenut itseäni ja olin todella epävarma/statushakuinen. Nykyään olen luovalla alalla (ammatissa, josta haaveilin jo alle kouluikäisenä) ja nautin siitä.
Enkä tällä viittaa siihen, että pitäisin lääkäreitä ylipäätään epävarmoina tai statushakuisina. Päinvastoin siinähän on pakko luottaa itseensä.
En. Ei ole lääketiede siinä määrin kiinnostanut että ammatin siitä haluaisin. Lapsistani kaksi haaveilee pääsevänsä lääkikseen. Aika näyttää, toteutuuko haaveet. Koulussa pärjäävät niin hyvin, että haave on molemmilla realistinen.