Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työ ahdistaa niin että oksettaa
liianhuono
14.12.2016 |
Aloitin reilu kuukausi sitten uudessa työssä. Olen nyt tämän viikon ollut ns. omillani kun perehdyttäjäni lähti äitiyslomalle ja näin ollen olen hänen sijaisensa. Neljä ensimmäistä viikkoa tein hommia ohjatusti ja nyt sitten mun pitäisi itse suoriutua. Töitä on ihan hirveästi ja asioita joita pitäisi muistaa. Mulla on sellainen olo etten selviä. Olo on todella ahdistunut. Nukun todella huonosti vaikka olen ottanut unilääkkeen ja aamulla kun herään on oksettava olo ja tänään ennen kuin lähdin jopa oksensin, ruokahalua ei juuri ole. Nyt toivon että en olisi ikinä hakenutkaan tätä työtä saatikka suoriutunut haastattelusta niin hyvin kuin suoriuduin. Töissä on niin kiire etten saa oikein neuvoja, vain ympäripyöreitä vastauksia. Kysyä täytyy aina välillä kun kaikkea ei tullu perehdytyksessä vastaan.
Tämä on työ mikä vastaa koulutustani (johon uhrasin 5 vuotta) mutta nyt mietin jo että olen valinnut ihan väärän alan, ei musta ole tähän. Olen suhteellisen ujo joten en ole tutustunut työpaikalla muihin kuin perehdyttäjääni, joka lähti. Ketään ei ole kiinnostanut tutustua muhun, hyvä kun tervehtivät. Meneekö tämä ohi? Tekisi niin mieli irtisanoutua, mutta voi sitä häpeän määrää nyt kun vihdoin vuoden työttömyyden jälkeen olen saanut töitä edes vuoden pestin. Mikä neuvoksi?
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloushallinallisia tehtäviä teen.
ap
Niin. mikä siinä on että tälläisenä aikana kun työntekijöitä olisi joka paikkaan jonoksi asti ne osaa aina ottaa töihin vain ne surkeimmat ja lahjakkaat ei pääse mihinkään.
Kyllä se helpottaa kun tavat tulee tutuksi. Älä luovuta! Tsemppiä sinne toivottaa toinen ahdistusoksentelija, helpottanut on.
Monissa paikoissa täytyy pärjätä paljon vähemmällä perehdytyksellä kuin kuulauden. Tuossa ajassahan olisit voinut jo kysellä kaiken mahdollisen ja selvittää miten toimia ongelmatilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuukausi on tosi lyhyt aika omaksua vaativan työn kaikki rutiinit. Aluksi joutuu tekemään pitkää päivää, kysymään neuvoja ja sietämään virheitä, mutta työhön tottuu kyllä. Ymmärsin, ettei sinulla ole juuri aiempaa työkokemusta alalta. Olit pitkään työttömänä valmistumisen jälkeen. Totta kai ammattitaitosi on vähäisempi kuin vastaavaa työtä pidempään tehneiden.
Tiesittekö että sellaisia töitä on joiden oppimiseen menee jopa vuosi? vaikka sulla olis mikä koulutus pohjalla. Ei voi tietää mitä tulee vastaan ennalta jos työ on hyvin monipuolista ja uutta. Tämän takia varmaan ei ketään nuorta palkata kun kaikki pitäisi jo osata. Lisäksi tänä päivänä vastuu työstä painottuu liikaa yksilöön kun ennen samaa työtä saattoi tehdä useampi henkilö. Eiköhän työ lähde sujumaan kun vaan talon tavat ja työ ajan saatossa tulee tutuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa rankalta! :( Entä jos kerrot asiasta jollekin jolta voisi saada tukea töissä, vaikka omalta esimieheltä? Jos niitä töitä voisi ainakin alkuun jakaa jotenkin kohtuullisemmin?
ota vastuu! ja itteä niskasta kii, oot tehny jotain oikein kun oot töihinkin päässy, oo siitä kiitollinen ja tee hommas, sieltä se varmuus sitten tulee ja sitämyötä kaverit. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos rohkaisevista kommenteista. Hyvä kuulla että jollain muullakin oksennusahdistelijalla on lähteny homma käyntiin ajan kanssa. Olen tosiaan ollut vuoden työttömänä ja sitä ennen opiskellut alaa 5 vuotta. Opintojen aikana olin harjoitteluissa useamman kuukauden. Tein eri hommaa, mutta kuitenkin taloushallintoon liiittyvää. Harjoittelupaikassa oli todella mukavat työkaverit ja minä ujo tunsin itseni kuuluvan porukkaan vaikka olin vain harjoittelija. Työtehtävä olivat hieman yksinkertaisempia mutta oli niissäkin opettelua. Olo ei kuitenkaan koskaan ollut tällainen kuin nyt vaikka virheitäkin tuli tehtyä. Eli kai tä olo johtuu osin myös itse työpaikastakin.
Mä ottaisin tän ahdistuksen itseltäni pois heti jos se vaan onnistuisi. Se vaan nyt jyllää päällä, oman epävarmuuteni takia. Ja tosiaan haluan nähdä sen tyypin joka tämän työn taitaa kuukauden perehdytyksellä?
ap
Mä en taas halua kaveerata työkavereitten kans. Teen vain työni. En välitä mistään ryhmäytymisistä tai pikkujouluista jne. Yksinäisyyteen ja yksinoloon on jo niin tottunut, ettei edes halua ryhmäytyä. Mutta minä olenkin epäsosiaalinen insinööri.
M30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulutuksessa usein opetetaan sellainen harhakuvitelma, että olisit valmis työntekijä valmistuttuasi.
Tosiasiassa harvan työtehtävän hommat oppii kuukaudessa. Eikä kaikki asiat tule ilmi välttämättä kuin kerran vuodessa ja eipä ne satu juuri sille perehdytysjaksolle.
Koitat nyt vain koota itsellesi kattavaa perehdytyskansiota, johon kokoat ohjeita ja yhteystietoja neuvojille. Pyri myös miettimään, millä voit helpottaa omaa työtaakkaasi, lukemalla jotain tai hankkimalla joku työpaikan koulutus?
Itse jouduin työhön, johon sain kuukauden perehdytyksen, mutta se ei paljon auttanut, kun koko paikka oli sekaisin. Puoli vuotta meni, että sain asiat kuntoon. Kyselin ja etsin ja selvitin ja lopulta sain hyvän perehdytyspaketin ja työtä helpottavat työkalut tehtyä. Itse jäin äitiyslomalle ja sijaistani ehdin opettaa vain pari päivää, mutta hänelle jäi kirjalliset ohjeet kaikesta ja jokaiseen asiaan yhteyshenkilö.
Koulussa ei oikeasti opi mitään oikeasta työnteosta, ainoastaan teoriaa helpottamaan asioiden ymmärtämistä!
Tsemppiä!
Heh😂 Olen ahdistusoksentelija, en oksennusahdistelija!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama tilanne, tosin perehdytystä en oikeastaan saanut, vaan odotettiin, että aiemman työkokemuksen perusteella osaan kaiken. Kukaan ei yrittänyt auttaa tai tutustua muhun...
Kaksi viikkoa jaksoin, kunnes irtisanouduin ja se oli paras päätös koskaan!
Vanha ketju, mutta tiedän niin mistä kyse.
Ei se varmaan työ ole joka loppujen lopuksi ahdistaa. Se son sinut ajtukset työstäsi ja sinusta itsestäsi, jotka ahdistavat.
Vierailija kirjoitti:
Ei se varmaan työ ole joka loppujen lopuksi ahdistaa. Se son sinut ajtukset työstäsi ja sinusta itsestäsi, jotka ahdistavat.
Sama asia.
Itse olen nyt kesälomalta palattuani töihin lähtiessä aina oksentanut/yökkinyt joka aamu. Alkaa siinä vaiheessa, kun pitäisi laittaa kengät jalkaan ja välillä pitää maata vessan lattialla hetki.
En vain ole varma, johtuuko ahdistuksesta vai siitä, että pitää herätä aamulla. En ole yhtään aamuihminen, vapaapäivillä nukun usein klo 14 asti. Usein töistä pääsee kotiin vasta illalla eikä saa montaa tuntia nukuttua, kun yrittää vielä miettiä tulevia työjuttuja kasaan ja viikon menee sitte 1-4h yöunilla per yö, mitä nyt ehtii nukkua. Ja vaikkei työjuttuja mietisikään yöllä, tulee niin kaikkia ideoita mitä haluaisi tehdä,katsella sarjaa, youtubea, käydä kävelyllä jne. niin ei malta nukkua. Ja en tosiaan palkan takia tee mitään ylityötunteja, koska olen työajattomassa työssä, johon ei kuulu mitään lisiä ja TES velvoittaa hoitamaan tietyt tehtävät. Vastaan puhelimeen aamulla ja illalla sen mukaan, mitä kriisiapua/mitä-vaan nyt soittaja sattuu tarvitsemaan. Enkä ole todellakaan ylisuoriutuja vaan kaikessa meen riman ali niin paljon kuin pääsee eli oon kyllä laiska ja luuseri työntekijä. Tai ainakin siltä tuntuu, joten miksi se olisi ahdistusta.
Joten mun aamuoksentaminen joko johtuu:
* ahdistuksesta
* väsymyksestä
* tai liian kuumasta suihkusta (mutta oon niin koomassa aamusin että pakko käydä ihan höyryävässä että tarkenee, sitten iskeekin jälkihiki)
työopettaa kirjoitti:
Tiesittekö että sellaisia töitä on joiden oppimiseen menee jopa vuosi? vaikka sulla olis mikä koulutus pohjalla. Ei voi tietää mitä tulee vastaan ennalta jos työ on hyvin monipuolista ja uutta. Tämän takia varmaan ei ketään nuorta palkata kun kaikki pitäisi jo osata. Lisäksi tänä päivänä vastuu työstä painottuu liikaa yksilöön kun ennen samaa työtä saattoi tehdä useampi henkilö. Eiköhän työ lähde sujumaan kun vaan talon tavat ja työ ajan saatossa tulee tutuksi.
Totta. Omalla alallani jopa se vuosi on nippanappa. Tuollaiset kommentoijat jotka lisäksi jäänevät aina valitsematta (mistähän syystä) voinee sijoittaa sinne mappiin jonka otsikkona lukee "marisijat"?
Alue: Aihe vapaa
Tällaiseksi on vapaa kasvatus ja peruskoulu ihmisen tehnyt.