Lue keskustelun säännöt.
Työ ahdistaa niin että oksettaa
liianhuono
14.12.2016 |
Aloitin reilu kuukausi sitten uudessa työssä. Olen nyt tämän viikon ollut ns. omillani kun perehdyttäjäni lähti äitiyslomalle ja näin ollen olen hänen sijaisensa. Neljä ensimmäistä viikkoa tein hommia ohjatusti ja nyt sitten mun pitäisi itse suoriutua. Töitä on ihan hirveästi ja asioita joita pitäisi muistaa. Mulla on sellainen olo etten selviä. Olo on todella ahdistunut. Nukun todella huonosti vaikka olen ottanut unilääkkeen ja aamulla kun herään on oksettava olo ja tänään ennen kuin lähdin jopa oksensin, ruokahalua ei juuri ole. Nyt toivon että en olisi ikinä hakenutkaan tätä työtä saatikka suoriutunut haastattelusta niin hyvin kuin suoriuduin. Töissä on niin kiire etten saa oikein neuvoja, vain ympäripyöreitä vastauksia. Kysyä täytyy aina välillä kun kaikkea ei tullu perehdytyksessä vastaan.
Tämä on työ mikä vastaa koulutustani (johon uhrasin 5 vuotta) mutta nyt mietin jo että olen valinnut ihan väärän alan, ei musta ole tähän. Olen suhteellisen ujo joten en ole tutustunut työpaikalla muihin kuin perehdyttäjääni, joka lähti. Ketään ei ole kiinnostanut tutustua muhun, hyvä kun tervehtivät. Meneekö tämä ohi? Tekisi niin mieli irtisanoutua, mutta voi sitä häpeän määrää nyt kun vihdoin vuoden työttömyyden jälkeen olen saanut töitä edes vuoden pestin. Mikä neuvoksi?
Kommentit (34)
liianhuono kirjoitti:
Taloushallinallisia tehtäviä teen.
ap
Haen kanssa saman alan töitä ja ahdistaa ihan kauheasti jos tulisi tilanne, että nopean perehdytyksen jälkeen ei enää saisi neuvoja tai apua mistään :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fjdklsajfkdal kirjoitti:
Kiitos rohkaisevista kommenteista. Hyvä kuulla että jollain muullakin oksennusahdistelijalla on lähteny homma käyntiin ajan kanssa. Olen tosiaan ollut vuoden työttömänä ja sitä ennen opiskellut alaa 5 vuotta. Opintojen aikana olin harjoitteluissa useamman kuukauden. Tein eri hommaa, mutta kuitenkin taloushallintoon liiittyvää. Harjoittelupaikassa oli todella mukavat työkaverit ja minä ujo tunsin itseni kuuluvan porukkaan vaikka olin vain harjoittelija. Työtehtävä olivat hieman yksinkertaisempia mutta oli niissäkin opettelua. Olo ei kuitenkaan koskaan ollut tällainen kuin nyt vaikka virheitäkin tuli tehtyä. Eli kai tä olo johtuu osin myös itse työpaikastakin.
Mä ottaisin tän ahdistuksen itseltäni pois heti jos se vaan onnistuisi. Se vaan nyt jyllää päällä, oman epävarmuuteni takia. Ja tosiaan haluan nähdä sen tyypin joka tämän työn taitaa kuukauden perehdytyksellä?
ap
Ei kannata vielä luovuttaa, et voi vielä paljon tietää työpaikan ilmapiiristä. Yritä parhaasi, se saa riittää. Saathan kuitenkin palkkaa ja työkokemusta. Jos käy sietämättömäksi olo, käy lääkärissä ja pyydä rauhoittavia. Voit sit lopettaa niiden käytön kun olet sopeutunut työpaikkaan.
Kyllä se ap siitä. Tiedän, ettei tämä tässä vaiheessa lohduta. Valmistuin itse kesällä teknisen alan hommiin ja olen ollut työpaikassani jo kaksi vuotta harjoittelijana, ennen kuin nyt valmistuessa sain vakkarisopimuksen.
Olen oppinut käsittämättömän määrän asioita, mutta silti olen joka viikko vieläkin ihan pihalla jostain asiasta. Paremmin kuitenkin menee, kun vertaa siihen, että alussa olin pihalla 8 tuntia päivässä ja ihan loppu jokaisen työpäivän jälkeen :D Ja mä olen sitä reipasta ja sosiaalista sorttia ja olen nolostumisesta huolimatta esittänyt satoja ellei tuhansia typeriä kysymyksiä.
Kuukauden päästä on jo ihan eri olo vaikka et sitä muutosta päivästä toiseen huomaakaan. Puhumattakaan sitten puolen vuoden päästä, vuoden päästä jne. Yhteiskuntamme on täynnä ihmisiä jotka opettelevat asioita työpaikalla,et ole ainut etkä huonompi kuin muut!
Kuukausi on lyhyt aika oppia haastava työ. Vielä vuodenkin päästä voi tulla vastaan asioita joita ei ole aikaisemmin tullut.
Näin yrittäjänä sanon, että kysy aina neuvoa jos jostain olet epävarma. Sellaista työntekijää osaa arvostaa eikä niitä jotka luulee osaavansa mutta tekee väärin. Katselet nyt vain rauhassa sitä sinun työtä äläkä kiirehdi. Se ei ole sinun vika jos kaikkea et ehdi tehdä. Nopeus ja rutiinit tulee vain ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kakka herkulliseksi muutu, vaikka väkisin sitä söisikin.
Vierailija kirjoitti:
Niin. mikä siinä on että tälläisenä aikana kun työntekijöitä olisi joka paikkaan jonoksi asti ne osaa aina ottaa töihin vain ne surkeimmat ja lahjakkaat ei pääse mihinkään.
Hei älä viitsi, olet todella ilkeä. Yritä selvittää pahan olosi syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uuden työn aloitus on aina rankkaa. Kyllä se lähtee rullaamaan. Tsemppiä.
Voi helkkari nyt. Täytyy ihmetellä, että mitä duunia nämä ”kyllä kuukausi riittää” oikein tekevät? Pakkaavat maksalaatikkoa linjalla, häh? Onko niin vaikea ymmärtää jonkun työn sisältävän niin paljon muuttujia, että vielä viidenkin vuoden jälkeen voi tulla eteen täysin uusi tilanne.
Rakastan muuten maksalaatikkoa ja iso kiitos heille, jotka sitä tekevät ja pakkaavat. Kaikki työ on arvokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n kaltaiset, vaaditte ehkä itseltänne liikaa, saatatte olla perfektionisteja. Olen itse vähän samanlainen. Loppupeleissä usein riittää, että teet sen mitä osaat ja ehdit, kysyt neuvoa aina kun mahdollista, ja jos mokaat, pyydät anteeksi ja kerrot että olet uusi. Loppupeleissä usein merkkaa eniten se että ihmiset huomaavat että teet parhaasi ja että olet mukava tyyppi. Silloin annetaan aika paljon anteeksi. Älä siis pelkää mokia. Niistä sitä vasta aina oppiikin paljon. Jos olet koko aika stressissä, pinna kireällä, huumorintaju kateissa ja itkuinen, työt luistaa vielä huonommin etkä pysty tuomaan niitä persoonallisuutesi hyviä puolia esiin. Hirtehinen huumori auttaa, sitä voit viljellä hiljaa pääsi sisällä tai kotona puolisosi seurassa tai jakaen parhaan ystäväsi kanssa. Nauraminen rentouttaa kroppaa ja mieltä ja auttaa ottamaan etäisyyttä hankaluuksiin.
oksenna, kun ämpäri täys niin juotat sen johtajalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fjdklsajfkdal kirjoitti:
Kiitos rohkaisevista kommenteista. Hyvä kuulla että jollain muullakin oksennusahdistelijalla on lähteny homma käyntiin ajan kanssa. Olen tosiaan ollut vuoden työttömänä ja sitä ennen opiskellut alaa 5 vuotta. Opintojen aikana olin harjoitteluissa useamman kuukauden. Tein eri hommaa, mutta kuitenkin taloushallintoon liiittyvää. Harjoittelupaikassa oli todella mukavat työkaverit ja minä ujo tunsin itseni kuuluvan porukkaan vaikka olin vain harjoittelija. Työtehtävä olivat hieman yksinkertaisempia mutta oli niissäkin opettelua. Olo ei kuitenkaan koskaan ollut tällainen kuin nyt vaikka virheitäkin tuli tehtyä. Eli kai tä olo johtuu osin myös itse työpaikastakin.
Mä ottaisin tän ahdistuksen itseltäni pois heti jos se vaan onnistuisi. Se vaan nyt jyllää päällä, oman epävarmuuteni takia. Ja tosiaan haluan nähdä sen tyypin joka tämän työn taitaa kuukauden perehdytyksellä?
ap
Löytyiskö sun verkostoista joku, jota voisit pyytää mentoriksi?
Vierailija kirjoitti:
Voi helkkari nyt. Täytyy ihmetellä, että mitä duunia nämä ”kyllä kuukausi riittää” oikein tekevät? Pakkaavat maksalaatikkoa linjalla, häh? Onko niin vaikea ymmärtää jonkun työn sisältävän niin paljon muuttujia, että vielä viidenkin vuoden jälkeen voi tulla eteen täysin uusi tilanne.
Rakastan muuten maksalaatikkoa ja iso kiitos heille, jotka sitä tekevät ja pakkaavat. Kaikki työ on arvokasta.
Näinpä, ei meillä ainakaan kuukaudessa ole edes kaikki työvaiheet tulleet esille, miten niitä olisi edes ehtinyt oppia, ellei kertaakaan ole tehnyt? Itse olin aika pihalla pitkän aikaa, mutta vuoden jälkeen jotain oli kai oppinutz kun en enää ollut se joka kyseli, vaan se, jolta kysytään. Nyttemmin on työtehtävät, järjestelmät ja muut muuttuneet äitiysloman aikana, niin taas saa kysellä.
Hei ap.
Sinulla on oikeus saada riittävästi perehdytystä ja tukea töihisi, vaikka siellä olisi miten kiire.
Ota asia esihenkilösi kanssa puheeksi. Jos se jostain syystä ei onnistu, sinulla on oikeus ottaa yhteys työsuojeluvaltuutettuun ja kysyä häneltä, miten voit edetä saadaksesi riittävää tukea töihin ohjaukseen. En tiedä oletko vielä noin lyhyen työsuhteen aikana oikeutettu työterveyteen, mutta toki sielläkin voi ottaa työssä jaksamisen puheeksi. Kuulostaa siltä, että jos tähän asiaan ei puututa, asiat eivät itsekseen ala lutviutua vaan jonkin on työpaikallasi muututtava. Esim. kysymyksiisi on vastattava, ethän voi jäädä epätietoisuuteen jos et tiedä, miten menetellä.