Mulla on diagnosoitu ADHD, haluatko kysyä jotain?

Tiesitkö "aina", että sulla on se? Koetko saaneesi apua tarpeeksi ja miten diagnoosin hakemiseen päädyttiin?

Vierailija kirjoitti:

Tiesitkö "aina", että sulla on se? Koetko saaneesi apua tarpeeksi ja miten diagnoosin hakemiseen päädyttiin?

En ole ap, mutta voin vastata tähän kerran ketjuun eksyi. Olen siis hieman alle kolmikymppinen nainen joka sai ADHD-diagnoosin vasta aikuisena.

Mitä tavallaan aina "tiesin" että minussa on jotain vikana, vaikken osannutkaan sen tarkemmin pohtia, mikä se vika olisi. Tunsin aina huonommuutta, enkä kertakaikkiaan lapsena ymmärtänyt, miten muut onnistuivat pitämään esimerkiksi huoneensa siistinä tai kuuntelemaan oppitunnilla paikoillaan istuen. Minulla oli vaikeuksia jaksaa keskittyä edes lasten/nuorten elokuviin, vaikka ne olivat sekä kiinnostavia että nopeatempoisia. Vaikka leffa olisi ollut kuinka hyvä, niin minulla oli levoton olo ja pakonomainen tarve koheltaa/räpeltää jotain siinä ohessa.

Näin jälkikäteen ajateltuna olin niin selvä tapaus, että melkein pistää vihaksi, ettei kukaan aikuinen edes harkinnut keskittymishäiriön mahdollisuutta. Sain raakaa palautetta ongelmistani joita en tehnyt tahallani, ja edes parhaani yrittäminen ei koskaan ollut riittävää. Minua moitittiin laiskaksi ja tyhmäksi, asennevammaiseksi ja jopa ilkeäksi lapseksi (en kyennyt kuuntelemaan pitkiä puheenvuoroja, tämä tulkittiin monesti ylimielisyydeksi ja välinpitämättömyydeksi). Vasta aikuisena olen todistanut lähinnä itselleni, että oppimiskyvyssäni tai älykkyydessäni ei ole vikaa, vaikka en kykenekään opiskelemaan "istu ja kuuntele" -menetelmällä, joka on ainoa peruskoulussa tarjottava opiskelutyyli. Jos ongelmani olisi huomattu ja olisin saanut oikeanlaista tukea tai edes kannustusta, olisin säästynyt paljolta harmilta elämässäni.

Kun sain lääkityksen, olin pitkään ihmeissäni, että näinkö helppoa suurimmalla osalla ihmisistä on, että sitä voi oikeasti vain ottaa kirjan, istua alas alkaa lukemaan sitä. Tai että voi mennä katsomaan hyvää näytelmää ja oikeasti nauttia siitä ilman mielipuolista tarvetta vaihtaa koko ajan asentoa, halua nousta ylös ja lähteä pois, kaivaa kännykkää näpyteltäväksi tms.