Lue keskustelun säännöt.
Vahingollinen suhde, josta ei pääse irti.
Tyhmä
12.12.2016 |
Elämäntilanteeni on helvetillinen. Olen raskaana ja miehestäni on kuoriutunut jokin hirviö. Raskaus on jo yli puolen välin, joten horminihuuruisista kuvitelmista ei ole nyt kyse.
Me riitelemme aivan hirveästi. Tai no, mies haukkuu ja minä puolustaudun kunnes murrun, eli itken. Nämä alkavat ihan tyhjästä. Esim. eilen ex-mieheni ja 1. lapseni isä soitti ja sovimme lapsemme joulun vietosta (lapsi on 10, olemme eronneet 7 vuotta sitten). Näin jo puhelun jälkeen että nyt taas jotain tapahtuu. Ja näin kävi: mies on vihainen kun "hänen selän takana puuhailen" ja olen kuulemma exäni talutusnuorassa ja vaikka mitä. TYHMÄ AKKA oli viimeinen ilmaisu. Ai niin ja tunnevammainen.
Minä sanoin, että tietääkseni olen hänen vaimonsa, johon hän sanoi: "Et ole. Et ole ikinä ollutkaan!"
Sättimistä, haukkumista, "sulta on tainnut lähteä viimeinenkin järki, siltä näyttää" ynnä muuta koko ilta, ja minä nukuin sohvalla sen minkä nyt nukuin eli en juurikaan.
Ai miksikö olen raskaana tälle ihmiselle? Sehän tässä tavallaan huvittavaa onkin, että kaikista tapaamistani miehistä hän tuntui silloin luotettavimmalta, parhaalta mahdolliselta kumppanilta, ja olemme olleet tosi rakastuneita. Riitatilanteet ovat olleet aina melko räiskyviä, ja jälkiviisaana olisi pitänyt ymmärtää että se voi vaan pahentua. Mutta siis tällaiseksi tämä on mennyt vasta nyt kun olen raskaana.
Pelkään miten tämä vaikuttaa tulevaan lapseen. Aiemmasta suhteesta oleva lapseni asuu meilä, mutta tämä piina alkaa aina kun hän ei ole kotona. Pelkään hänenkin puolestaan, jos hän joskus joutuu mieheni silmätikuksi.
Erota pitäisi. On vaan musertavaa, että olen toisen kerran elämässäni onnistunut valitsemaan näin väärin. Olen todellakin katsonut peiliin, etsinyt mikä minussa on vialla. Olen työssä käyvä, kai ihan hyvännäköinen, melko kiltti,siistit käytöstavat omaava nainen. En juo enkä polta, elän terveellisesti. En ole täydellinen mutten mielestäni ansaitse tätäkään!
Meillä on aika vasta hankittu koti. Ehkä juuri ja juuri voisin taloudellisesti tähän jäädä. Äitiysloman aikainen talous pelottaa ja kaikki se rumba, mihin olen (taas) joutumassa yksin.
Ollaan oltu menossa naimisiin ja vaikka mitä mutta luottoa miestä kohtaan ei nyt löydy, ei yhtään.
Miehen mielestä kaikki on minun syytä. Hän ei kuulemma koskaan ole huomannut minun rakastavan häntä, olen tosiaan tunnevammainen, niin ja exärinkiä (mitä???) pyörittävä kiertopalkinto.
Minulla on 1. lapseni isän jälkeen ollut yksi lyhyehkö seurustelujakso, eikä irtosuhteita koskaan.
Miehelleni olen nyt 100 kertaa selittänyt, että ainoa syy pitää yhteyttä tähän yhteen exään on lapsi. Ei olisi muuten mitään syytä. Meillä on ollut asialluset välit eron jälkeen aina, siihen ei liittynyt draamaa. Miehelleni tämä on punainen vaate. Sen sijaan lapseni kanssa hänellä on hyvät välit. Kovin ristiriitaista.
Olen yrittänyt kysyä, onko hän mustasukkainen, kateellinen vai mikä mutta olen vain niin tyhmä etten tietenkään tajua mitään.
Olen todella järkyttynyt, peloissani, tuskastunut tähän. Miestä ei haittaa yhtään jos itken, tuhahtelee vain halveksivasti. Lähinnä pelottaa talous ja kaikki järjestelyt erityisesti vauva-aikana. Myyntiajatkin täällä on asunnoissa pitkiä ja toisaalta tämä tuntuu kodilta.
Miten tästä selviäisi täysissä järjissä?
Kommentit (35)
Keskustele miehesi kanssa miksi hän käyttäytyy noin ja eikö hän ymmärrä kuinka hän loukkaa sinua,oma mieheni käytti vuosia henkistä väkivaltaa hakeutui terapiaan kun ilmoitin eroaikeista,hän pystyi muuttumaan jo vuosia ollut käyttämättä henkistä väkivaltaa,lähtenyt olisin huolimatta siitä että hän on ihanin isä jota kuvitella saattaa,jollei ois lopettanut ero olisi tullut.puhukaa avoimesti ehkä hän on mustasukkainen exästäsi,älä mene naimisiin ainakaan ellei lopeta tuota käytöstä,paljon voimia,älä mieti yhtään mitä muut ajattelevat jokaisella on oikeus onneen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt keskustella ja saada hänet ymmärtämään, kuinka paljon minua satuttaa.
Mutta kun kaikki on vain minun syytä.... terapiaan kyllä olisi aihetta, vaan kun miehen mukaan minä olen se sairas.
Välillä koenihan hirveitä vihan tunteita miestä kohtaan, hän menee kaikkien rajojeni yli haukkumalla kaiken mitä olen, mitä teen, olen tehnyt tai jättänyt tekemättä.
Sitten kun aikaa kuluu, hän kertoo rakastavansa minua ja odottaa ettei asiaan enää palata.
Ap
Mies siis haukkuu sinua asioista mitä teet tai jätät tekemättä? Tyyliin että teet miten vain niin haukut saat niskaasi. Ja sitten kun yrität keskustella asiasta mies kieltäytyy keskustelemasta? Ja viikon päästä mies on taas kiva ja ihana kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan? Kunnes taas viikon päästä saat yllättävän raivarin niskaasi ja taas haukut teit niin tai näin?
samoja piirteitä kuin minun suhteessa.
mutta mies ei ole päässyt vanhoista asioists yli vaikka niin väittää.
joka kerta riidan aikana vetää samat asiat.
Olen huomannut että pikku viha miestäni kohtaan on noussut. :(
mutta en pärjäisi itse taloudellisesti ennenkuin olen valmistunut ja saanut työpaikan joten olen päättänyt vain kestää.vaikka hirveältä se kuulostaa! :D
meillä on 2 lasta ja oikeasti vasta ensimmäistä kun odotin niin puoless väliä raskautta vasta alko selviämään miehen menneisyys ja muut..
onneks tekee reissuhommia ja riidelläänki n. 1 2 kk mutta silti yritän välttää niitä tilanteita parhaani mukaan.
Mitä siis tarkalleen sovit joulun vietosta? Kyllä minä tunnen itseni ulkopuoliseksi kun toinen sopii mitään sanomatta tällaisista asioista, vaikka ei se oikeuta tuollaiseen käytökseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies siis haukkuu sinua asioista mitä teet tai jätät tekemättä? Tyyliin että teet miten vain niin haukut saat niskaasi. Ja sitten kun yrität keskustella asiasta mies kieltäytyy keskustelemasta? Ja viikon päästä mies on taas kiva ja ihana kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan? Kunnes taas viikon päästä saat yllättävän raivarin niskaasi ja taas haukut teit niin tai näin?
Näinpä juuri.
Joulun vietosta sovin vain, että lapsi pääsee meidän kyydissä osan matkaa, kun ollaan siihen suuntaan menossa silloin käymään. Puhuin siis puhelimessa niin, että mieheni kyllä kuuli koko ajan. Ja hän on tiennyt että lapsi menee aatoksi sinne, nyt siis tämä "selän takana sopiminen" tarkoitti vaan että lapsen isä ottaa hänet paikasta X kyytiin. Näin on toimittu ennenkin, ei mitään uutta.
Nyt riita jatkuu toista päivää ja mukaa on vedetty kaikki mahdollinen hänen äitinsä asioita myöten. Ei mitään järkeä.
Ap
Haluaisin vaan kotiin sellaisen ilmapiirin, missä kaikki voivat vapaasti hengittää.
Haluaisin tulla töistä kotiin ilman, että tarvitsee ovella kuulostella, vastataanko minun tervehdykseeni tänään vai ei.
Haluaisin nukkua yöni ilman puristavaa tunnetta ja huolta, kuinka meille käy.
Olen niin surullinen tämän kasvavan lapseni puolesta, mihin hän syntyy. On hänellä kyllä rakastava äiti ja häntä kovasti maailmaan odottava isompi sisarus.
Maalliset asiat, kuten raha ja tuleva arki ovat ne, mitkä huolettavat. Ja suru kovasti odotetusta mutta kai menetetystä perheestä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus ja hyvinvointi ovat maallisia asioita tärkeämpiä. Suomessa joutuu ehkä kitkuttamaan, mutta ääriharvoin sentään sillan alle äiti lapsineen päätyy. Taemppiä sulle, on aika alkaa elämään parempaa elämää!
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ja hyvinvointi ovat maallisia asioita tärkeämpiä. Suomessa joutuu ehkä kitkuttamaan, mutta ääriharvoin sentään sillan alle äiti lapsineen päätyy. Taemppiä sulle, on aika alkaa elämään parempaa elämää!
Jos nyt ei sillan alle niin kuitenkin tällainen omistusasunnossa asuva on aika huonossa asemassa vaikean tilanteen kohdatessa. Asunto pitäisi myydä, mutta kun täällä hyvienkin asuntojen myyntiajat voi olla 1-2 vuotta.
Miten pärjään, sitä mietin...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän sama tilanne. Ei ole noita exäjuttuja tai aiempia lapsia, mutta olen raskaana ja mies on paljastunut ihan eri henkilöksi, joksi häntä luulin :( Jatkuvaa riitelyä ja stressiä, pelottaa tekeekö jotain raskaudelle :( En tiedä lähteäkö vai jäädä... Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama tilanne. Ei ole noita exäjuttuja tai aiempia lapsia, mutta olen raskaana ja mies on paljastunut ihan eri henkilöksi, joksi häntä luulin :( Jatkuvaa riitelyä ja stressiä, pelottaa tekeekö jotain raskaudelle :( En tiedä lähteäkö vai jäädä... Tsemppiä!
Tsemppiä sinullekin kovasti!
En minäkään pitäisi exään mitään yhteyttä mutta lapsen vuoksi. On haluttu erosta huolimatta tarjota mahdollisimman tasapainoinen lapsuus. Sitä en aio muuttaa vaikka kuinka tämä nykyinen kiukkuaisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pätkä avioliitto, paras keksintö ihmiskunnan historiassa.
Vierailija kirjoitti:
Pätkä avioliitto, paras keksintö ihmiskunnan historiassa.
Me emme ole naimisissa, kihloissa. Tarkoitus oli ristiäisten yhteydessä mennä naimisiin. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että melkoinen ihme täytyy tapahtua jotta naimisiin silloin mentäisi.
Mies itse on käyttänyt "vaimo"-nimkettä hellyttelynimenä. "Sinä olet minun ihana vaimoni" on tuntunut minusta todella hyvältä. Kai juuri siksi hän nyt sanookin, ettei hänellä ole ollut koskaan vaimoa, en edes minä. Tietää miten se minuun sattuu.
Nyt käskee nukkumaan muualle, kuin koiran. Tuntuu että uhallakin pitäisi mennä yhteiseen sänkyyn...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, et ansaitse tuollaista kohtelua.
Minulle kävi ihan samoin, olin pitkään ensimmäisen miehen kanssa naimisissa, kaksi lasta. Sitten erosin (hyvistä syistä) ja olin yksin 7 vuotta. Tapasin toisen mieheni ja menimme naimisiin alle vuoden tuntemisen jälkeen. Sen jälkeen miehestä kuoriutui väkivaltainen seko. Vahingosta viisastuneena en jäänyt katselemaan sellaista, vaan erosin kylmästi alle vuoden avioliiton jälkeen.
Et ole epäonnistunut, älä niin ajattele, vaan sulla on käynyt vain huono tuuri. Nyt ajattele itseäsi ja vihellä peli poikki ennenkuin saat enempää vaurioita. Pärjäät ihan varmasti. Ja vaikka joutuisitkin myymään asunnon, pärjäät silti paremmin kuin väkivallan ja alistamisen alaisena. Ota oikeasti järki käteen ja ajattele objektiivisesti: Mitä neuvoisit ystävääsi tekemään jos hän kertoisi tuollaisen tarinan?
Niinpä... mut on se aika noloa että on käynyt "huono tuuri" ja olla yksin kahden lapsen kanssa, joilla eri isät... tuntuu että harakatkin nauraa.
Minua ei siis niinkään pelota asunnon mahdollinen myynti vaan se, kuinka kauan se kestää. Jostain on ne rahat tässä elämiseen kaivettava siihen saakka. Ehkä voisin saada lainaerää pienemmäksi sovittua, nykyisellä on laina-aikaa noin 10 vuotta jäljellä.
Ja toki olen huolissani myös vanhemmasta lapsestani, mitä olen hänelle tehnyt ja tekemässä jos elämä menee taas ihan uusiksi :-(
Meitä äitejä niin usein haukutaan, etenkin yksinhuoltajia, vaan eivät nämä asiat aina niin kevyitä ja helppoja ole.
Kaikki sukulaisetkin niin innoissaan tästä raskaudesta ja kaikesta. Isäni on ehkä ainoa, joka aavistaa jotain. Hänellä on hyvä ihmistuntemus ja näen hänen ilmeestään että ehkä on tajunnut jotain.
Ihan yksin kuitenkin olen nyt.
Ap
Älä ajattele, mitä ulkopuoliset sanovat tai ajattelevat. Kyse on sinun jokapäiväisestä elämästäsi ja jaksamisestasi. Lastesi elämästä. Tuollainen hirviömieskö saisi pilata teidän elämän? Eroa, jääkää asuntoon, neuvottele pankin kanssa pienempi lyhennys kuukaudessa. Tai lyhennysvapaa äitiysloman ajaksi. Korot ovat onneksi alhaalla.
Tärkeintä on oma mielenrauhasi ja lastesi tasapainoinen arki. Totutuvatko mielenrauha ja hyvä arki tuon miehen kanssa?
Turha sitä on häpeän takia jäädä helvetilliseen suhteeseen.
Ei se enää auta rypistää kun on jo huonot housussa.
Etkä ole ensimmäinen nainen joka on valinnut paskaukon. Onneksi voit erota.
En kyllä ymmärrä oikeasti mitä ihmisten päässä liikkuu, vai liikkuuko mitään, kun on kiire naimisiin vaikka on vasta vuosi tunnettu (niin kun tuo yksi kirjoittaja tuossa)
Mies pystyy esittämään ja teeskentelemään kunnollista vaikka pidemänkin ajan kuin yhden vuoden.
Elekkee hosuko noin tärkeiden asioiden kanssa. Ei ole kiirettä kirkkoon, pappi on vielä paskalla.
Sama tilanne. Ensimmäinen suhde päättyi eroon ja jäi lapsi. Uusi suhde ja yhteinen lapsi ja kovaa vauhtia ollaan kohti eroa menossa.
Häpeä on suuri.
Eikä pitäisi tietenkään ajatella, mitä muut ihmiset ajattelevat, mutta onhan tämä ihan hirveä HÄPEÄ.
Olen tähän asti pitänyt itseäni suhteellisen hyvin asiansa hallitsevana ihmisenä, mutta näköjään en ole.
Pelkään olevani täysin naurunalainen niin perheeni, ystävieni kuin ulkopuolisten silmissä.
2 lasta, 2 isää, yh. Eipä todellakaan mennyt ihan niin kuin olisin toivonut :-(
Ap