Miten ennen pärjättiin kun ei ole proteiinituotteita eikä 0%-rasvaa tuotteita?
Syötiin pelkkää paskaa hiilaria ja liikaa rasvaa? Nyt eukot on lihavempia kuin ikinä ja ensimmäinen neuvo on "älä nyt ainakaan mitään hiilareita syö vaan korvaa sen pro rahkalla". Hedelmissäkin on vaan sokeria ja pähkinöissä hiiiirveesti energiaa, nekin pois tai ainakin minimille.
Mikä mättää?
Kommentit (12)
Kuoltiin vuosinkymmen nuorempana. 70 oli jo kunnioitettava ikä. Olen varma, että keski-iän nousu johtuu vain ja ainoastaan 0-rasva-tuotteista ja protskuista.
Juu, proteiini on ihan uusi elintarviketehtailijoiden keksintö. Ennen ei ihmiset sellaista tarvinnut.
Ja liikuttiin enemmän ihan tavallisena päivänä arkihommissa ja kuljettaessa paikasta toiseen jalan.
Kyllä, 90-luvulla porukka oli kuntosaleilla paremmassa kunnossa kuin nykyään, silloin syötiin parempaa ruokaa ja oikeasti laadukkaita lisäravinteita kuten esim. Skip ja Twinlab. Nyt syödään tehotuotettua kanaa + riisiä ja siihen päälle huonolaatuisia Fast ja Leader lisäravinteita.
Taas näitä. Ns. erikoistuotteita ei sinänsä tarvitse mihinkään, mutta taas tuo, että ennen pärjättiin? Miten sitten tämä pärjääminen määritettiin ja milloin tuo ennen oli?
Ihmiset ovat tehneet syömisestä liian hankalaa, mutta toisaalta parantunut ravitsemus on varamsti myös yksi syy sille, että eliniän odote on koko ajan kasvanut. En siis niinkään tarkoita vähän tuota pois ja tätä lisää toutteita vaan yleisemmin esim. kasviten parantunutta saatavuut.
70-luvulla kävelin puikkamonot jalassa, reppu selässä ja sukset kainalossa harkkoihin ja kisoihin.
Hevostallille oli matkaa 7km. Koulun jälkeen sinnekin pyörällä tai potkurilla ja päälle karsinan siivoukset ja ratsastus. Ja taas kotiin.
Koulumatkat 3km per suunta.
Varmasti tehtäisiin lasu, jos jonkun lapsi joutuisi näin tekemään nykypäivänä 😁
Vierailija kirjoitti:
Syötiin hyvällä omallatunnolla voita ja kermaa ja voitiin hyvin.
Noinkohan voitiin? Tai varmasti voitiin, kunnes kuolema korjasi, mikä tapahtui huomattavasti nuoremmalla iällä keskimäärin verrattuna nykyiseen.
Ennen hiihdettiin kouluun 20 kilometriä yhteen suuntaan kivireppu selässä ja syötihin jäkälää evääksi ja juotihin lähdevettä. Nykylapset ne on hemmoteltuja kun helikopterilla liikutaan koulumatkat ja eväänä on astronauttiruokaa ja vitamiinipillereitä!
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla kävelin puikkamonot jalassa, reppu selässä ja sukset kainalossa harkkoihin ja kisoihin.
Hevostallille oli matkaa 7km. Koulun jälkeen sinnekin pyörällä tai potkurilla ja päälle karsinan siivoukset ja ratsastus. Ja taas kotiin.
Koulumatkat 3km per suunta.
Varmasti tehtäisiin lasu, jos jonkun lapsi joutuisi näin tekemään nykypäivänä 😁
Molempiin suuntiin oli pelkkää ylämäkeä ja aina vastatuuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syötiin hyvällä omallatunnolla voita ja kermaa ja voitiin hyvin.
Noinkohan voitiin? Tai varmasti voitiin, kunnes kuolema korjasi, mikä tapahtui huomattavasti nuoremmalla iällä keskimäärin verrattuna nykyiseen.
Lääketieteen kehitys vaan taitaa olla se mikä on eniten vaikuttanut. Toiseksi eniten elämän turvallistuminen, niin ettei ihmisiä kuole esim. työtapaturmissa niin paljon.
Ravitsemus on siitä jännä juttu, että sen täytyy olla käytännössä äärimmäisen puutteellista että se alkaa vaikuttaa elinikään. Maailmalla on valtavan erilaisia ruokavalioita joilla ihmiset elää pitkään ja terveenä, ellei vaan sairaus, onnettomuus tms korjaa. Jotkut perinteiset terveelliset ruokavaliot on lähes kasvisruokavalioita ja toiset taas lähinnä merieläinten lihaan ja vähäiseen määrään kasviksia perustuvia, mutta kummasti ihmislaji pystyy elämään hyvin molemmilla. Tätä vasten ihmetyttää tämä nykyinen ruokahifismi, että nytkö länsimaisesta ihmisestä olisi tullut niin herkkis, että tarvitsee tarkelleen optimaalista suositusten mukaista ravintoa että pärjää.
Syötiin hyvällä omallatunnolla voita ja kermaa ja voitiin hyvin.