TOSI hiljainen ystävä???
Olen siis itse 17v tyttö, ja kuulun noin ~4 henkilön tiiviiseen kaveripiiriin. Ollaan saman ikäisiä ja tullaan tosi hyvin juttuun :-) keksitään yhteistä tekemistä ja hengataan aina jonain viikonloppuna yhdessä.
Oltiin myös tässä yksi viikonloppu kaverilla yötä, kun hänellä ei ollut porukoita kotona. Tämä otsikkoon viittaava kaverini, kutsutaan nyt nimellä Liisa, oli myös mukana. Hän on tosi söpö ja mukava, mutta ihan ÄÄRETTÖMÄN UJO! Siis vaikka ollaan tunnettu jo yli vuosi ja meillä on muuten kivaa. Hänen kanssaan on selvinpäin melko kiusallista välillä, sillä silmäkontaktissa hän kääntää aina katseen sivulle todella nopeasti. Jos yleisesti porukassa vaan kysyy jotain, hän ei ikinä vastaa vaan on vaan hiljaa. Siis esim. Kun kysyn viikonlopun tekemisiä että mitä kaikki on puuhanneet, kaikki muut vastaavat paitsi hän ja sitten joudun kysymään erikseen häneltä "entä Liisa mitä sä teit" kun koen vaivaannuttavaksi sen ettenkö muka huomioisi häntä. En halua, että hän jää keskustelun ulkopuolelle.
Vasta humalassa hänestä tulee puhelias ja avoin. Esimerkkinä juurikin tuo viikonloppu, jolloin hengattiin kaverin luona, alkuilta oli melko hiljainen hänen osalta mutta sitten illan aikaan humaltuneena hän oli oikein avoin ja kovaääninen sekä uskalsi kertoa mielipiteitään heti ensimmäisenä.
Aamulla, kun kaikki oli taas selvinpäin, oli hän uudelleen HYVIN hiljainen eikä katsonut silmiin tai vastannut oma-aloitteisesti.
Tuskin tuo enää ujoudesta johtuu, kun ollaan tunnettu niin kauan. Onko hän vain luonnostaan todellllla hiljainen ihminen? En osaisi kuvitella käyväni hänen kanssa kahdestaan missään, kun juttu ei kulje ja jos minä en keskustele, on sitten ihan hipihiljaista koko ajan. Voiko Liisaa jotenkin rohkaista vai mitä pitäisi tehdä??
Kommentit (9)
Jotkut ovat perusluonteeltaan mielluummin vähän syrjässä kuin keskipisteenä. Joillekin on vaikea saada äänensä kuuluviin jopa tutussa porukassa. Joillekin ujoille on taas helpompi jutella kahdenkesken, oletteko olleet edes kahdestaan missään? Alkoholi vähentää estoja ja ujoutta, mutta ettehän te humalassa voi koko ajan olla... (eikä teidän pitäsikään, olette alaikäisiä vielä).
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat perusluonteeltaan mielluummin vähän syrjässä kuin keskipisteenä. Joillekin on vaikea saada äänensä kuuluviin jopa tutussa porukassa. Joillekin ujoille on taas helpompi jutella kahdenkesken, oletteko olleet edes kahdestaan missään? Alkoholi vähentää estoja ja ujoutta, mutta ettehän te humalassa voi koko ajan olla... (eikä teidän pitäsikään, olette alaikäisiä vielä).
Ollaan jääty kahdestaan, mutta max 10 minuutiksi ja kaveri oli aivan yhtä hiljainen silloinkin. Ja no, juodaan todella harvoin, noin 2 kertaa vuodessa: yleensä päättäreinä ja joskus muulloin.
Kuulostaa vaan hassulta, että tuollainen hiljaisuus olisi osa perusluonnetta. En ole koskaan tavannut hiljaisempaa tyyppiä :D
Varmaan vaan hyvin ujo ja estynyt. Hienoa että pidätte hänet porukassa, osoittamalla hyväksyntää hän voi rohkaistua jossakin vaiheessa olemaan tuttavallisempi. Ymmärrän että toisen hiljaisuus voi tuntua kiusalliselta, mutta ei hän sitä tahallaan tee. Uskon, että haluaisi joskus ilmaista itseään enemmänkin. Siihen ei voi kuitenkaan pakottaa tai painostaa. Kysele vaan häneltä vaikka erikseen, jotakin niin hänen ei tarvitse miettiä että kiinnostaakohan noita nyt minun mielipiteet, eikä uskalla suuta avata. Typerältähän se tuntuu, ettei muka kiinnostaisi kun kavereita olette, mutta jos on todella herkkä ja arka, ei se ole niin yksinkertasta. Te muut olette lämmenneet ystäviksi nopeammin, joillakin meillä voi mennä siihen kauan.
Ehkä kannattaa vain hyväksyä kaveri sellaisen kun hän on. Perusluonteeltaan pidättyväiset ja/tai ujot ihmiset voivat silti viihtyä porukassa hyvin, vaikka ulospäinsuuntautuvamman on sitä vaikea ymmärtää tai huomata! Älä vedä paineita kaverisi hiljaisuudesta, myös ujojen itsensä on otettava vuorovaikutustilanteista vastuuta. Hän avaa suunta sitten kun on joskus siihen valmis ja saa kasvettua ja vahvistua rauhassa vielä.
Hienoa ettette ole hylänneet häntä hiljaisuuden takia. Ehkä hän on vain perusluonteeltaan todella hiljainen mutta kuitenkin nauttii teidän seurasta. Ehkä häntä kannattaa kannustaa olemaan enemmän messissä mutta ei kuitenkaan niin, että se tuntuu hänestä painostavalta. Tuollaiset "Niin Liisa kerrotko sinäkin mitä teit viikonloppuna-kyselyt" voivat tuntua hänestä ahdistavilta. Siis mielestäni hienoa että huomioitte häntä mutta ehkä niin, että hän avautuu omassa tahdissaan. Kuulostaa hassulta mutta, jos siis kyseessä noin ujo ja arka ihminen. Voi myös olla, että hänellä ei ole aiemmin ollut paljon sosiaalisia suhteita niin hän vielä harjoittelee kavereiden kanssa olemista ym.
Ehkä hänessä on muita piirteitä, joita arvostat, esim. luottamus? Tuskin hän ainakaan juoruaa muiden asioita eteenpäin. Se on ainakin yksi piirre, jota ainakin vanhemmiten varmasti arvostat ja silloin myös ymmärtää, että on rikkaus, kun on erilaisia ihmisä kavereina. Tosin ymmärrän kyllä, että voi olla ahdistavaa, jos toinen on lähes mykkä. Mutta ehkä hän siitä rohkaistuu.
Täällä ilmoittautuu yksi ujo ja hiljainen Liisa. Oon oikeestaan aina hiljaa ja ihmettelenkin että silti mulla on joitain kavereita. Joskus yritän oikein tsempata ja jutella mukana koko illan. Silti saattaajoku, joka ei mua ennestään tunne, sanoa, että ootko aina noin hiljainen.
Olen kyllä tosi onnellinen että kaverit hyväksyy mut tällaisena. Parasta oli kun yksi kaveri sanoi ääneen, että oot kyllä tosi hiljainen mutta se ei haittaa yhtään
"Joskus yritän oikein tsempata ja jutella mukana koko illan. Silti saattaajoku, joka ei mua ennestään tunne, sanoa, että ootko aina noin hiljainen."
kuulostaa niin tutulta. Mulla on kanssa tällaisia epäuskottavia nyt-olen-puhelias" virityksiä. Jotka päättyy juuri noin. Aina saa kuulla, että sä et nyt ainakaan oo liikaa äänessä jne..
Kuulostaa minulta.