Lähdin kaukosuhteesta...harmittaa! (Pitkä selostus)

Olin siis kaukosuhteessa miehen kanssa, joka asuu lähes toisella puolella maapalloa. Tapasimme netissä viime keväänä yhteisten kiinnostuksenkohteiden kautta ja meillä klikkasi ihan uskomattoman hyvin! Hän oli myös ihminen, joka osasi helpottaa oloani erittäin hankalana aikana (paniikkikohtauksia, dissosiaatiota tai/ja ahdistusta lähes päivittäin eräässä vaiheessa)... Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, oltiin todella läheisiä vaikkei koskaan kasvokkain tavattukaan.
Kesän alussa erosin silloisesta poikaystävästäni ja myös ensirakkaudestani, kenen kanssa olimme olleet yhdessä yli kolme vuotta. Kai suhde alkoi tuntumaan tylsältä ja kaipasin jotakin muuta, lisäksi aiemmin mainitsemani paniikkikohtaukset aina pahentuivat hänen seurassaan (vaikkei hän itse tehnytkään mitään normaalista poikkeavaa saati pahaa.) Lähes heti eron jälkeen aloin säätämään tämän netissä tapaamani miehen kanssa oikein kunnolla ja pian olimmekin yhdessä.
Nyt (nykyhetkellä) jo muutaman viikon ajan olin kaivannut eksääni ja suhde ahdisti minua vaikka mies olikin aivan ihana ja normaali itsensä. Tuntuu, etten koskaan ehtinyt käymään läpi eroa tästä ensirakkaudestani läpi kunnolla, vaikken tätä silloin kauan sitten eron tapahtumahetkellä ajatellutkaan. Lisäksi harppaus niin tiiviistä suhteesta suoraan kaukosuhteeseen oli valtava.
Toissapäivänä jätin tämän miehen, kenen kanssa olin kaukosuhteessa. Vaikeaa se oli, ja mies sanoi ettei kestä nähdä kun menen elämässä eteenpäin eli tahtoi katkaista kaikki välit. Harmittaa, sillä olisi ollut kiva pysyä edes kavereina tai yrittää kaveerata jonkun ajan jälkeen... olimme kuitenkin "henkisellä ajattelutasolla" todella samankaltaisia. Ymmärrän kyllä hänenkin näkökulmansa asiaan. Vaikka itse jätinkin, mulla on kurja olo erosta.
Pyytäisinkin apuanne, eli mitä tehdä että olo helpottaisi? Mistä johtuu että mullakin on näin paha olo erosta vaikka itse jätinkin? En siis kadu eroa, mutta harmittaa paljon.