Miksi äitini väittää kivenkovaan minun jatkuvasti sanoneen jotain, mitä tiedän, etten ole todellakaan sanonut?

Esim. jos kokeilen jotain uutta tuotetta, josta pidän heti ja sanon siitä äidilleni, äiti muutaman viikon kuluttua saattaa sanoa, että "ai toi on susta hyvää, sähän sanoit, ettet tykkää noista". Mä katon äitiäni huuli pyöreenä, että mitä helvettiä? En ole ikinä sanonut ettei se olisi musta hyvää. Kai mä nyt itse tiedän, onko joku musta hyvää vai ei.
Kun sanon näin, äiti väittää että kyllä nyt minä en muista mitään, äidilläni on omasta mielestään niin hyvä muisti.

Ei voi olla totta... Ja näitä samoja asioita tapahtuu myös hänen miehensä kanssa. Äiti sanoo usein, että hänen miehellään on niin huono muisti ja aina väittää että ei ole sanonut sitä ja tätä, vaikka olisi. Alan olla varma siitä, että se on äitini, joka tässä ei muista enää mitään...

Musta tuntuu, etten jaksa äitiäni enää. Hän haastaa jatkuvasti riitaa ja tämä muistiasia on yksi, mitä hän ei itse tietenkään tajua ja väittää kivenkovaan olevansa aina se, joka on oikeassa.