Lue keskustelun säännöt.
Miten lopettaa ystävyys vai pitäisikö vielä yrittää?
07.12.2016 |
Minulla on todella vähän kavereita ja ystäviä, olen aina ollut yksin viihtyvä mutta kuitenkin pari läheistä ystävää on ollut joka elämänvaiheessa. Nyt noin 5 vuotta sitten tapasin ihmisen, jonka kanssa on aina synkannut tosi kivasti ja pidän hänen seurastaan. Hänen kanssaan ollessa aika kuluu siivillä ja puhuttavaa on vaikka kuinka. Kuitenkin yhteydenpito on ollut miltei kokonaan minun aloitteestani tapahtuvaa. Olemme tavanneet ehkä kerran pari kuussa ja melkein joka kerta minä olen ehdottanut tapaamista. Aina tuo ystävä on sanonut, miten ihanaa mun seurassa on ja että pitäisi tavata paljon useammin. Hän ei kuitenkaan ota yhteyttä. Nyt kesällä päätin, että odotan kerrankin häneltä jotain elonmerkkiä enkä laita viestiä ennen sitä. Odotan edelleen, mitään ei hänestä ole kuulunut. Tuntuu tosi pahalta mutta en mä oikeasti halua olla ainoa, joka ottaa kontaktia. Mitä te tekisitte?
Aikuisena on todella vaikea ystävystyä, edes kaverustua. Varsinkin kun en ole mikään bilehirmu joka olisi aina menossa, vaan päinvastoin olen kotihiiri joka kuitenkin mielellään käy silloin tällöin jossain syömässä, lasillisella, leffassa, shoppaamassa hyvässä seurassa. Jos nyt jätän tämän ystävyyden, mulla ei ole ketään, ei yhtään ketään naispuolista kenen kanssa jotain tehdä. Olen naimisissa eli mies kyllä on mutta kaipaan tyttökaveria, jonka kanssa tehdä juttuja ja jauhaa turhanpäiväisiä ja syvällisiä.
Onko muita, joilla on samanlainen tilanne? Musta tuntuu, että ensimmäistä kertaa mun elämässäni musta tuntuu yksinäiseltä. Ennen oli kaikenlaisia kavereita ja ne pari ystävää. Nyt ei ole ketään. Työkaverit ja sukulaiset ovat ihan eri maailmoista. On todella alkanut tuntua, että mussa on jotain vikaa :(
Kommentit (4)
Lakkaa pitämästä yhteyttä. Niin se ystävyys loppuu. Ei tarvita draamaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vastaavassa tilanteessa, mutta toisena osapuolena. Oli minulla hauskaa kyseisen henkilön kanssa, mutta koin hänen haluavan viettää kanssani enemmän aikaa mitä minä hänen kanssaan. Loppuaikoina en kokenut meillä olevan enää mitään yhteistäkään.
Nyt jäljellä on yksi ystävä, eli en ole mikään sosiaalinen tapaus.
Nämä ovat hyvin hankalia juttuja. - Itse toisinaan enempi vähempi pelkään, että minulla ei tulevaiuudessa ole yhtään ystävää, jos lakkaan itse olemasta aktiivinen ja olemaan se, joka ottaa yhteyttä, kuin ja vain sitten kun on haluaa minulta jotain. - No ei tilanteeni ihan näin toivoton ole, vaikka kärjistäen, näin koenkin
En tiedä onko sinulla Ap ollut tapana lähetellä Joulukortteja, mutta itse saattaisin tilanteessasi sellaisen lähettää ja arvioida ystävyyden jatkumista uudemman kerran vuoden vaihduttua. -Toisaalta tiedän, että on hieman hölmöä odottaa Joulukorttiin vastausta tai kiitosta, mutta naivisti uskon, että näin voi hienvaraisesti ehkä -painosanalla ehkä viestiä, että hei olen vielä hengissä tai hei hieman ajattelin sinua. - Vaikka osalle varmaan korttien lähettäminen on vain pöhkö tapa, joka pitäisi heistä lopettaa, kun ainahan voi lähettää tekstiviestin. Itse olen erimieltä, mutta tyylinsä kullakin.
- Tiedostan oman "ongelmani", kun tavallaan siedän melko hyvin puolinaistakin "ystävyyttä." Joko voisi kutsua tilannettani, ehkä lojaaliudeksi, joku toinen sinisilmäisyydeksi ja hyvä uskoisuudeksi.
Ehdota vaan tekemistä ja tapaamisia jos ystävä niistä nauttii ja niihin haluaa tulla. Jotkut ovat laiskoja itse ehdottelemaan mutta ilahtuvat jos toinen ehdottaa jotakin kivaa tekemistä.