Hei kokeneet äidit! Mitä sanotte näistä suunnitelmistani tulevan vauvan varalle?

Älä suunnittele mitään kun kaikki muuttuu kuitenkin. Tervetuloa äitien hörhö maahan. Varaudu siihen et suhde mieheen voi kärsiä aika paljon kun esikoinen syntyy ja seksi ei ole koskaan enää ihan sama juttu kuin ennen.

että älä suunnittele liikaa, koska sitten vauvan hoidosta voi tulla suorittamista ja pettymyksiä kun suunnitelmasi ei toteutuneetkaan.



Eli ota rennosti vaan, eikä mitään aika rajoa esim. imettamisen suhteen, ajattele et imetän niin kauan kun se tuntuu parhaalta lapsen ja äidin kannalta yms.

mutta en miettisi tuota pottahommaa tässä vaiheessa vaan kokeilisin ennemmin kestoja. Kantosysteemejä voisit käydä mallaamassa jo ain pian, ennen kuin maha on kokeilun tiellä :-)

Vierailija:

Olen siis rv 12 ja lapsi on esikoinen. :)

Olen ajatellut toimia seuraavasti:

- Synnytän alateitse (JOS vain suinkin mahdollista)

- Imetän 6kk-1v. asti (JOS voin!)

- Teen itse vauvan soseet ja ruuat

- Hankin jonkun kantosysteemin, en välttämättä kantoliinaa mutta jonkun vastaavan jossa vauvaa voi kantaa

- Käytän kertakäyttövaippoja, mutta yritän opettaa lapsen potalle niin aikaisin kun mahdollista

- Hoidan lapsen kotona 3 v. asti

luultavasti synnytät alateitse, hyvä ettet ole päättänyt synnyttää ilman kivunlievitystä. sillä sitä kipua ei voi etukäteen kuvitellakkaan. Toisen lapseni ilman kivunlievitystä synnyttänyt vaikken niin suunitellutkaan.

Imetä toki, joskus se onnistuu joskus ei. esikoinen sai rintamaitoa 2kk ja kuopusta imetän edelleen (9kk)

Tee ruuat ja soseet, niin minäkin. Säästääkseni rahaa.

Kanna lastasi, kannaattaa totuttaa vastasyntybeestä asti, jos laitan kantoliinaan kuopukseni, se ei viihdy hetkeäkään siinä.

Lapsi ei opi potalle ennenkun on valmis itse siihen.

Jos olet valmis tinkimään raha-asioista on hienoa että olet kotona. Niin minäkin olen.

Jos et jaksakaan esim tehda kaikkia soseita itse, niin ala ota stressia, kaupasta saa onneksi ihan hyvia valmiita. Aitiydessa kannattaa jattaa turha mustavalkoisuus pois ja toimia vaistojensa mukaan.

Kunhan muistat, että elämä voi heitellä yllättäen aivan uusiin juttuihin. Niinpä kannattaa aina jättää luopumisvara suunnitelmiin. Ei kannata luopua liian löysästi omista suunnitelmista, mutta ei kannata niistä pitää hermoromahduksen partaalla kiinnikään.

anekdootin:



" Kun olin nuori minulla oli 6 ideologiaa lasten kasvatuksesta, nyt minulla on 6 lasta eikä yhtään ideologiaa"



Onhan se kiva suunnitella, mutta elä sitten ahdistu kun lapsi ei toimikaan kuten suunnittelit;)



4:n äiti

ettei mene suorittamiseksi ja mahdollisista epäonnistumisista sitten lannistu kokonaan. hyvä on raskausaikana tutustua mahdollisiin juttuihin mitä kaikkea ihmiset vauvojensa kanssa puuhaavat, ja kattoo sitten kun lapsi on syntynyt, et mikä olis juuri teille sopivinta.

Sinuna miettisin ennemminkin niin, että varautuisin pitämään aistit avoinna ja ottamaan joustavan asenteen, että voisin huomioida paremmin lapsen yksilöllisyyden ja tehdä päätökset sitten mukauttaen hoitotavat ja käytännöt sopimaan juuri omalle lapselle.



Todellista äitiyden superosaamista on se herkkyys, jolla luetaan lasta ja mukautetaan ja räätälöidään hoito sopimaan juuri hänen persoonaansa, temperamenttiinsa ja kehitystasoonsa sopivaksi.

Sain hepulikohtauksen ja paloin loppuu, kun yritin liikaa ->> sitten otin rennommin ja menin päivä kerrallaan ja palaset loksahtivat paikoilleen.



Ihan jees noi sun suunnitelmat ovat, mutta jos ei mene suunnitelmien mukaan asiat, niin ei hätää, ei ole olemassa vain yhtä tapaa olla hyvä äiti :)