Lue keskustelun säännöt.
Vaikea raskaus ja jatkuva huoli
05.12.2016 |
Alkuraskaus meni ihan kamalan pahoinvoinnin kourissa, jolloin kaiken normaalin elämän eläminen oli lähes mahdotonta. Siitä kun olo helpotti hieman noin rv20 paikkeilla, alkoi tulla paljon harjoitussupistuksia joiden huomattiin kypsentäneen paikkoja ja olin noilta viikoilta sairaslomalla levossa viime viikoille asti. Vauva on ollut koko raskausajan perätilassa ja sekin on lisännyt stressiä siitä jos lähtisi peppu edellä tulemaan maailmaan liian aikaisilla viikoilla, on pitänyt ottaa tosi varovasti. Nyt sitten kun nuo kriittisimmät viikot ovat lipuneet ohi ja vauva edelleen perätilassa, ulkokäännöstä yritettiin siinä onnistumatta ja siinä meni sitten toiveet ihanteellisesta ja ns normaalista alatiesynnytyksestä. Perätilasynnytystä varten minut tutkittiin ja kuvattiin, mutta todettiin että ei tulisi onnistumaan ja sektioaika määrättiin. Vauva ei mahdu alakautta, vaikka samalla todettiin tällä kasvun hidastumaa, jonka vuoksi joudun vielä loppuajaksi seurantaan ja sektiota voidaan joutua aikaistamaan jos tilanne ei muutu. Voi olla ettei istukka toimi niinkuin pitää, tai sitten joku muu on vialla. Tuo sektiokin on iso operaatio, minua ei ole koskaan leikattu tai operoitu mitenkään ja tuosta parantuminen vielä vaikean raskauden päälle tuntuu olevan kaiken huippu. En ole saanut nautiskella raskaana olemisesta oikeastaan päivääkään, ja huoli pienestä on kokoajan suuri ja siihen päälle oma oloni fyysisesti ihan kamala lähes koko ajan. Kun yksi murhe väistyy niin toinen tulee tilalle. Sekin vielä, että olen kestänyt tämän kaiken yksin ja tulen lapsen kasvattamaan yksin, kun pitkäaikainen ex-miesystäväni päättikin ettei halua kuulua lapsen elämään ja läksi menemään jo melko aikaisessa vaiheessa.
Just tässä tulin pohtineeksi että aikamoinen sissiolo kun on jaksanut näinkin pitkään kaiken huolen kanssa mieli positiivisena, mutta täytyy myöntää että tuo nyt todettu kasvun hidastuma nosti taas kaiken ikävän pintaan kun ei tiedä mikä mättää. Ihan kun oma kroppa hylkisi pientä ja pelkää jatkuvasti että saanko mä nyt tätä lasta maailmaan ollenkaan. Järkyttävä pahoinvointikin on palannut nyt koko loppuraskaudeks näköjään, ja hieman nousussa olevan verenpaineen takia olisi makoiltava vielä vähän lisää tuon pitkän sairausloman päätteeksi, ja tarkkaillaan raskausmyrkytyksen varalta kun pieniä merkkejä aluillaan olevista sellaisesta on vaikkakaan ei toistaiseksi mitään hälyttävää.. Huoh.
Onko muita kohtalontovereita, joilla olisi rankka raskaus takana tai meneillään?
Kommentit (5)
Kuulostaa raskaumyrkytykseltä tuo kasvuhidastuma ja verenpainehomma. Lähde heti sairaalaan jos tulee ylävatsakipua tai päänsärkyä. Mulla meni eka raskaus noin. Kyllä sie selviöt, muista pyytää ystäviltä ja perheeltä rohkeasti apua. Sektion jälkeen toipuminen on yksilöllistä, voit tarvita paljon apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ihan samanlainen raskaus! Uskalsin vasta rentoutua, kun lapsi parkaisi sektiossa! Mutta vauva on ihan älyttömän helppo ja ihana, sektiostakin palauduin tosi nopeasti viikossa ilman komplikaatioita! Kaikkea hyvää 💖.
Harmi, että sullekkin osui tämmöinen hankalammanpuoleinen raskaus kohdille. Ihana kuulla että loppujenlopuksi kaikki meni kuitenkin hyvin! :-) Oliko sunkin pikkuisella kasvun hidastumaa? Mua huolestuttaa ihan kamalasti tuo juuri nyt, kamalaa oli myös pelätä ennenaikaista syntymää kun niin aikaisessa vaiheessa alkoi supistella ja muutoksia tapahtua.. Mielummin oksentaisin ihan koko raskauden ja kärsisin pahoja oloja, kun että tulee tämmöisiä isompia huolia pikkuisen hyvinvoinnista :(
Kiitos tsempeistä <3 Toivottavasti itselläkin tuo leikkauksesta parantuminen sujuu ongelmitta, tosin melkein jopa odotan ja varaudun jo valmiiksi siihen että jotain ikävää sielläkin on tiedossa, kun tuota ongelmaa tuntuu tulevan joka tuutista aina kun luulee tilanteen olevan jo parempi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa raskaumyrkytykseltä tuo kasvuhidastuma ja verenpainehomma. Lähde heti sairaalaan jos tulee ylävatsakipua tai päänsärkyä. Mulla meni eka raskaus noin. Kyllä sie selviöt, muista pyytää ystäviltä ja perheeltä rohkeasti apua. Sektion jälkeen toipuminen on yksilöllistä, voit tarvita paljon apua.
Tuon huolenaiheen ilmaisin itsekin mutta ei kuulemma ollut mitään huolta näillä näkymin, kun kyselin siinä tapaamaltani kahdelta eri lääkäriltä sekä kätilöltä. Verenpaineet eivät ole mitkään kovin korkeat mutta nousussa olleet kuitenkin koko ajan, alku- ja keskiraskaudessa ne olivat taasen TODELLA alhaiset ja olo oli aivan hirveä.. Nyt käsittääkseni alapaineet koholla (raja ilmeisesti 90 ja minulla taisi olla 82), yläpaine on pysynyt aikalailla samana koko ajan viime ajat. Pissat ollut aina puhtaat kanssa. Toivottavasti ei nyt vaan tulisi mitään. Voiko tuollainen kasvun hidastuma säteillä omista syömisistä? Mulla kun tuo ruokahalu on ollut jo jonkun aikaa kadoksissa ja vauvan pää kun tuossa sopivasti lyttää mahalaukkua niin ne alassaadutkin ruokamäärät ovat pysyneet melko vähäisinä jo pidemmän aikaa..
Uppista! Nyt kun menin lukemaan tuolta omakannasta potilaskertomusta, siellä on kirjattu että lapsivesikin on vähäinen vaikka mulle sanottiin että normaali ja tuosta kasvusta että AC mitta jätättää ja siitä kasvun hidastuman vaikutelma.. Aikaisemmilla käynneillä on mainittu että se on enemmänkin suuri ja olin jo sitä myötä menossa sokerirasitukseenkin? Jokaiset mitat on muuten ottanut eri lääkäri..
ap
Mulla oli ihan samanlainen raskaus! Uskalsin vasta rentoutua, kun lapsi parkaisi sektiossa! Mutta vauva on ihan älyttömän helppo ja ihana, sektiostakin palauduin tosi nopeasti viikossa ilman komplikaatioita! Kaikkea hyvää 💖.