Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsille uskotellaan, että joulupukki on olemassa?
05.12.2016 |
Meidä perheessä silloin kun olin pieni ei uskoteltu, että joulupukki tuo lahjat vaan suoraan sanottiin esim. lelu on tädiltä ja silti lapsuuden joulut oli mahtavia ja niistä on lämpimä muistoja.
Jos joskus saan lapsia, en uskottele heillekkään, että joku joulupukki muka tuo lahjat.
Ja vielä jotkut maksavat siitä, että joku pukeutuu joulupukiksi. Eikö sille rahalle olisi parempaa käyttöä?
Kommentit (28)
Tämä on ollut minulle vaikea asia. On typerää, että lapsille opetetaan mikä on oikein ja mikä on väärin ja ettei valehdella saa, Ja sitten ihan pokalla vedetään kaikille lapsille tuollaista palturia! Eli saako valehdella vai ei?
Ja muutenkin tyhmää kun kummit ja mummot esimerkiksi ostavat toisinaan hirvittävän upeita lahjoja noille kullannupuille mutta kaikki kunnia menee jollekin satuhahmolle. Lahojejn oikeat ostajat eivät koksaan välttämättä tule ilmi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun ei uskotella. Lapsen kaveri on sanonut että pukkia ei ole. Lapsi kysyi meiltä joten aloin kertoa ettei sitä ole sellaisessa merkityksessä. .. no tyttö tokaisi no niin varmaan joo. Taas joku vedäys yritys että olisin kiltisti ja siivosin huoneeni. Tottakai pukki on ja mä saan paljon lahjoja tyttö sanoi. Aha eipä se sitten mennyt perille😀
Mukava juttuhan joulupukki oli silloin kun lapset olivat pieniä.
Se on taasen vakavaa että uskotellaan jonkun "jumalan" olevan olemassa ja se seuraa kaikkia liikkeitämme.... hrrr.... hyi saatana!
Enpä oo muuten miettinyt tätä. Jäänyt ehkä perinteeksi, omassa lapsuudessa tehtiin niin jne.
Ja tuo lapsen jouluun jotain spesiaalia ja ''mystisyyttä'' kun puhutaan että tontut kurkkii ikkunoista ja joulupukki tuo lahjat. :)
Esikoiseni syntyy n. kolmen kuukauden päästä, enkä kyllä vielä tiedä, uskottelenko hänelle joulupukista ja tontuista.
Toisaalta, eipä siltä ehkä pysty välttymään? Luultavasti lapsen tulevat kaverit puhuu joulupukista, tarhassa puhutaan joulupukista.. Jne.
Asiantuntijatkin ovat sitä mieltä että joulupukista höpiseminen on vahingollista lapsen kehitykselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään ymmärrä. Pienestä pitäen pitäisi opettaa arvostamaan lahjoja ja niiden antajia eikä ajattelemaan että kyllä se satuhahmo tuo kaiken mitä tajuaa pyytää. Jotkut kirjoittavat "joulupukin nimissä" pahoittelukirjeitä lapsilleen mikäli kaikkia lahjatoiveita ei ole mahdollista toteuttaa.
Koska se aiheuttaisi lapselle traumoja tietää et vanhemmat ostaa hänelle lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntijatkin ovat sitä mieltä että joulupukista höpiseminen on vahingollista lapsen kehitykselle.
Ihan järkevä yhteiskuntakelpoinen aikuinen minusta kasvoi, vaikka ''joulupukki-illuusiossa'' lapsuuteni elinkin :D
Minun lapsuudessa joulupukista on puhuttu satuolentona. Sellaisena mystisenä hyvänä tyyppinä jonka myötä joulu on joulu. Tontut tekevät kierroksiaan ja kertovat joulupukille onko ollut kilttinä. Silti hyvin pienestä asti tiedetty ettei pukkia "oikeasti" ole.
Jotenkin mulle vieläkin joulupukki on saduissa "totta" ja joulunaikaan öisin katselen taivaalle ja toivon pukin näkevinäni.
Kauhea ikävä myös lapsuuden taianomaisia jouluja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos muistelen omaa lapsuuttani, niin kylläpä olisi ollut tylsiä lapsuuden joulut, jos ei olisi ollut sitä ''tonttujen ja ja joulupukin'' tuomaa taianomaista fiilistä!
Kiitos vanhemmilleni, että uskottelivat minulle joulupukista ja tontuista. :)
Vierailija kirjoitti:
Mukava juttuhan joulupukki oli silloin kun lapset olivat pieniä.
Se on taasen vakavaa että uskotellaan jonkun "jumalan" olevan olemassa ja se seuraa kaikkia liikkeitämme.... hrrr.... hyi saatana!
Ei meillä ainakaan ole opetettu että Jumala kyylää kaikkia ihmisiä taivaasta :DD ja olen siis uskovaisesta perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on perustavaa laatua oleva inhimillinen ominaisuus. Se tekee ihmisestä ainutlaatuisen verrattuna muuhun eläinkuntaan. Esimerkiksi koiralle joulupukin konsepti olisi ihan käsittämätön.
En minäkään tajua, en itse halua valehdella lapsilleni, joten olemme puhuneet joulupukista satuolentona mutta ei muuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä päiväkodissa. Yksi lapsista on perheestä, jossa on sanottu, että joulupukkia ei ole olemassa. Hän tuo kyllä tämän kantansa säännöllisesti esille, emmekä me henkilökuntana ole sitä millään tavoin vaientaneet. Mutta muut lapset eivät ota sanomaansa kuuleviin korviinsa.
Olisi niin uniikkia olla uskottelematta juu, mutta on niin hauskaa valehdella lapsille ja kun on vuosia valehdellut niin ah sitä päivää kun saa täräyttää lapselle valehdelleensa, ähäkutti! Odotan sitä päivää innolla. Kohta on jo aika kun ilo tuntuu olevan pukista ylimmillään ja mahdollisimman suuri pettymys jo ihan käsin kosketeltavissa. Mmmmmm.
Tässä on asiantuntijan tarinaa joulupukista. Helppo olla samaa mieltä
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mäkään..ja sitten tätä suurta salaisuutta varjellaan ja ylläpidetään väkisin..
Meillä on neljä vuotias poika eikä meillä oo koskaan käynyt joulupukkia..lahjoista puhutaan,että niitä saa jouluna toivoa.. siitä ei tehdä numeroa kuka ne tuo. Viimeksi kun pojan eno oli kylässä nii yhdessä selailivat lelulehtiä ja poika kertoi mistä tykkäisi..
Joskus pojan puheissa vilahtelee joulupukki,mutta ei sitä sillälailla odota tai ihmettele että miksi meillä ei sellanen käy
Voi kun surullista että ei osata leikkiä lapsen kanssa mielikuvitusleikkiä ja takerrutaan tämän takia tuohon "valehteluun".
Siksi koska lasten maailma saa olla satuja täynnä. On hammaskeijuja, on tonttuja, on enkeleitä ja on joulupukki.
Lapsen joulun kuuluukin olla ihmeellinen, jännittävä, taianomainen. Siitä ne joulun muistot tulevat.
Kukaan terve lapsi ei saa traumoja siitä, että on uskonut joulupukkiin lapsena.
Muistot jäävät niistä kutkuttavan jännittävistä elämyksistä odotuksineen ja vähän höppänästä joulupukinkäntystä, tonttutarinoista ja muusta.
Yksikään lapsi ei varmastikaan aikuisena muista mikä pelikone sieltä kuusen alta lahjapaperin sisältä putkahti minäkin vuonna, mutta varmasti muistaa useimmat tontun kurkkimiset ikkunasta ja joulupukin tulon jouluaattona.
Itse miellän joulupukin ja tontut yhdeksi tavaksi ruokkia mielikuvitusta. Meidän lapsuudessa ei tosin joulupukki koskaan ehtinyt jäämään, vaan äkkiä vain tiputti säkin oven taakse.
Kyllä mä jo yli 30-vuotiaana tiedän, ettei joulupukkia oikeasti ole. Mutta kiehtoo asian mystisyys, tunnelmallisuus ja raaka historiakin. Täytyy myöntää, että coca-cola on luonut aika onnistuneen legendan, paljon parempi kuin esikuvansa. Joulupukki ja tontut kuuluu myös minun jouluuni, joten näin ollen joulupukki kuuluu myös lasten jouluun.
Jos maailma ei olisi niin tylsä, ikävä ja kamala paikka, ei tarvittaisi mielikuvitusta, jolla välillä pääsee karkaamaan omaan utopiaan.
En ymmärrä mäkään..ja sitten tätä suurta salaisuutta varjellaan ja ylläpidetään väkisin..
Meillä on neljä vuotias poika eikä meillä oo koskaan käynyt joulupukkia..lahjoista puhutaan,että niitä saa jouluna toivoa.. siitä ei tehdä numeroa kuka ne tuo. Viimeksi kun pojan eno oli kylässä nii yhdessä selailivat lelulehtiä ja poika kertoi mistä tykkäisi..
Joskus pojan puheissa vilahtelee joulupukki,mutta ei sitä sillälailla odota tai ihmettele että miksi meillä ei sellanen käy