Miksi lapsille uskotellaan, että joulupukki on olemassa?

LuigiVinetto kirjoitti:

Tässä on asiantuntijan tarinaa joulupukista. Helppo olla samaa mieltä

http://yle.fi/uutiset/3-9325150

Ollessani turistirysässä töissä, siellä opin, että poroa ei voi kirjoittaa englanniksi oikealla nimellä, sillä lapset saavat traumoja, jos he ymmärtävät syövänsä petteri punakuonoa käristyksen muodossa.

Kun se touhu on mennyt tuommoiseksi briteissä, niin en yhtään ihmettele, että siellä luottamus vanhempiinsa menee saduista.

Minusta se oli jännittävää ja hauskaa eikä yhtään haittaa että minulle "uskoteltiin" Joulupukin olevan olemassa. En edes muista miten sain selville ettei joulupukkia ole (tai siis miten sen nyt mieltää, kyllä meillä kävi aina Joulupukki!) mutta ei se mikään järkytys ollut eikä tunnu siltä että minulle oltaisiin valehdeltu.

Compass kirjoitti:

Siksi koska lasten maailma saa olla satuja täynnä. On hammaskeijuja, on tonttuja, on enkeleitä ja on joulupukki.

Lapsen joulun kuuluukin olla ihmeellinen, jännittävä, taianomainen. Siitä ne joulun muistot tulevat.

Kukaan terve lapsi ei saa traumoja siitä, että on uskonut joulupukkiin lapsena.

Muistot jäävät niistä kutkuttavan jännittävistä elämyksistä odotuksineen ja vähän höppänästä joulupukinkäntystä, tonttutarinoista ja muusta.

Yksikään lapsi ei varmastikaan aikuisena muista mikä pelikone sieltä kuusen alta lahjapaperin sisältä putkahti minäkin vuonna, mutta varmasti muistaa useimmat tontun kurkkimiset ikkunasta ja joulupukin tulon jouluaattona.

Ilmeisesti minulla siis ei ole muistoja jouluista kun ei ole ollut mitään valheita joulupukista. Kyllä se joulu oli silti yhtä kutkuttavaa ja ihanaa aikaa. Ei sen ole väliä oliko lahjat vanhemmilta vai joulupukilta.

.

Meidän lapset eivät joulupukkiin usko ja on kehuttu hyvästä mielikuvituksesta.

.

Ps. Muistan monet lahjat mitkä olen milloinkin saanut. Ja meillä oli todella paljon lahjoja, liikaakin omasta mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ollut minulle vaikea asia. On typerää, että lapsille opetetaan mikä on oikein ja mikä on väärin ja ettei valehdella saa, Ja sitten ihan pokalla vedetään kaikille lapsille tuollaista palturia! Eli saako valehdella vai ei?

Ja muutenkin tyhmää kun kummit ja mummot esimerkiksi ostavat toisinaan hirvittävän upeita lahjoja noille kullannupuille mutta kaikki kunnia menee jollekin satuhahmolle. Lahojejn oikeat ostajat eivät koksaan välttämättä tule ilmi...

Hahhah! Kalasteletko jotakin kunniaa niillä lahjaostoilla. Voi jessus taas  :)))))))

Itse olin kanssa sitä mieltä etten valehtelisi joulupukista. No kuitenkin lapset oppi ympäristöstä jutut pukista. Mies pukeutui pukiksi ja kävi jakamassa lahjat. Itse ei pukilla eikä tontuilla koskaan peloteltu eikä joulupukista juurikaan puhuttu. Lahjoja ostettiin sukulaisille yhdessä lasten kanssa ja sanottiin vaan että autetaan pukkia. Yllättäen lapset uskoivat sitten pukkiin lähelle 10v ikää.

Itse en halunnut koskaan komentaa lapsia olemaan kunnolla torttujen takia. Vaan ihan siksi että äiti käskee. Ja aina oli selvää että jouluna tulee lahjoja en vedonnut siihen että pitäisi olla kiltti.

Tuskinpa tuossa isoja traumoja tulee uskoo pukkiin tai ei lapsena.

Oltiin miehen kanssa sovittu että meidän lapsia ei joulupukilla huijata, mutta niin vaan sujahdettiin ihan huomaamatta tähän suureen huijaukseen mukaan. ;) Tosin iloa kesti esikoisen kanssa vain 5-vuotiaaksi saakka, naapuruston isot pojat kun olivat sanoneet ettei joulupukkia ole. Siinä kohtaa kun lapsi tuli kysymään totuutta, muu kuin totuuden kertominen tuntui inhottavalta valehtelulta, ei kivalta, pieneltä huijaukselta. Vähän myöhemmin myös toinen lapsista lakkasi uskomasta.

Lapsilla onneksi on niin hyvä mielikuvitus ja lapsen mieli, että edelleenkin (7 ja 9v) ovat innoissaan joulupukin käynnistä, tai lähtevät tarinaan mukaan, jos kiireinen tonttu, joulupukin apuri, on heittänyt vain lahjasäkin ovelle ja jatkanut matkaansa.

Meillä on lapset mukana joululahjaostiksillakin, tietävät siis että äidiltä ja isältä ne lahjat tulee. Saavat kotona esittää toiveita, mutta eivät nää mitä ostetaan, joten yllätys säilyy aattoon. Kiva on myös kertoa sukulaisilta tulevista lahjoista, että mikä on keneltäkin, lapset myös henkilökohtaisesti kiittävät sukulaisia saamistaan lahjoista.

Vierailija kirjoitti:

Jos muistelen omaa lapsuuttani, niin kylläpä olisi ollut tylsiä lapsuuden joulut, jos ei olisi ollut sitä ''tonttujen ja ja joulupukin'' tuomaa taianomaista fiilistä! 

Kiitos vanhemmilleni, että uskottelivat minulle joulupukista ja tontuista. :) 

Mulle ei ole vanhemmat uskotelleet, että joulupukki on olemassa, mutta kyllä joulupukki oli silti kiva ja jännittävä juttu, ihan niin kuin muutkin satuolennot. En tietenkään ole myöskään uskotellut omille lapsilleni, että joulupukki on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Meidä perheessä silloin kun olin pieni ei uskoteltu, että joulupukki tuo lahjat vaan suoraan sanottiin esim. lelu on tädiltä ja silti lapsuuden joulut oli mahtavia ja niistä on lämpimä muistoja.

Jos joskus saan lapsia, en uskottele heillekkään, että joku joulupukki muka tuo lahjat.

Ja vielä jotkut maksavat siitä, että joku pukeutuu joulupukiksi. Eikö sille rahalle olisi parempaa käyttöä?

Siis tuo on hyvä asia että lapsi sitten havahtuu jossain vaiheessa että häntä on kusetettu.

Samaan tapaan ihmiskuntaa on kustettu jumalilla ja uskonnoilla.

Sitten erilaisista terveysasioista valehdellaan aikuisille ja nuorille.

On hyvä kehittää taitoa erottaa valehtelu mitä auktoriteetit meille syöttää.

Myönnettäköön että joillekiin voi olla todella kova pudotus se että jumalaa ei ole olemassa tai että vaikkapa että sokeri on karsinogeeni.