Lue keskustelun säännöt.
Sinä jota on kiusattu koulussa/työpaikalla
02.12.2016 |
Osaatko arvella, mistä syystä? Mistä kiusaaminen lähti?
Itse aloitin lukio-opinnot lukiossa, jossa oli tietty erityispainotteinen linja, johon halusin. En tuntenut sieltä ketään. Tuntui että kaikilla muilla oli kuitenkin kavereita entuudestaan. En oikein saanut tutustuttua keneenkään. Kukaan ei suhtautunut minuun potentiaalisena kaverimatskuna vaan pelkkänä satunnaisena oppilaana. Kun minut laitettiin jonkun kanssa paritehtävään, minulle puhuttiin vain itse tehtävästä ja naapuripöydän kaverille kerrottiin vitsit.
Lukiossa oli porukka koulukiusattuja ja he huomasivat yksinäisyyteni ja tulivat juttelemaan. Suoraan sanottuna se oli harmillista, sillä koulukiusaaminen tarttui minuunkin. Minäkin olin yhtäkkiä yksi heistä joita kiusattiin.
Nämä muut koulukiusatut olivat aivan erilaisia kuin minä, heillä oli anime-elämäntapa, persoonallisia ulkonäkövalintoja ja he olivat vähän lapsellisia ikäänsä nähden, kikattelivat poikabakteereille ja leikkivät leluilla.
En kehdannut sanoa suoraan että olisin mieluummin yksin. Kuljin mieleni mukaan enkä ollut aloitteellinen heidän suuntaansa, he kuitenkin tulivat aina seuraani ja ottivat mukaan keskusteluun. Olin etäinen, mutta kohtelias. Halusin pitää tietyn välin heihin, mutten olisi ikipäivänä tarkoituksellisesti pahoittanut heidän mieltään tai muuta vastaavaa.
Ymmärsin ja ymmärrän edelleen että he tarkoittivat hyvää eivätkä olleet pahoja ihmisiä. Myös heitä kiusattiin ja heillä oli rankkaa. Mutta muistan sen katkeruuden jota tunsin tuolloin heitä kohtaan.
Kommentit (18)
Koulussa ei kiusattu juurikaan, työelämässä enemmän. Syynä arvelen olevan hiljaisuuteni ja ujouteni. Omaan kyllä kohteliaat käytöstavat ja teen työni hyvin, mutta nähtävästi se ei riitä näille työpaikkakiusaajille ja erilaisuuttani ei hyväksytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusluonne ujo ja paljon miettivä, kasvatus kiltiksi ja vaatimattomaksi. Ihan terve ja ulkoisesti normaali.
Kaikissa työpaikoissani olen jäänyt yksin. Yhdessä työssä olin 19-vuotias, työkaverinani oli keski-ikäinen täti-ihminen joka otti minut silmätikukseen. Haukkui muille työntekijöille vaikka olin vieressä kuulemassa. Kutsui myös väärällä nimellä koko ajan. Nakitti aina tekemään paskaduunit. Opasti minua aina ennen kuin aloitin jonkun tehtävän, aivan kuin en olisi osannut vaikka tein samoja hommia lähes joka työvuorolla. Lista jatkuu.
Olen aina ollut aika ujo. Sellainen jännittäjä, en ole uskaltanut pitää itsestäni melua ja minut on myös kasvatettu kohteliaaksi ja hillityksi. Ystävien seurassa puhun tauotta, mutta vieraiden ihmisten seurassa olen heikoilla jäillä.
Ala-asteella tulin kaikkien kanssa juttuun, mutta oikeastaan vietin aikaa vain parin ystäväni kanssa. Yläasteella menin eri kouluun kuin he. Tunsin joitakin oppilaita, mutta heillä oli parempiakin kavereita kuin minä. Minä lähinnä roikuin hissukseen perässä, en uskaltanut tunkea riehakkaiden tyyppien väliin keskusteluun ja usein ne muutenkin koskivat minulle vieraita ihmisiä tms.
Kun koulua oli mennyt muutama viikko, yhdellä tunnilla muutama häirikköpoika istui takanani ja höpöttelivät keskenään kaikenlaista. He puolihuutelivat erilaisia haukkumanimiä ja päätin vilkaista taaksepäin nähdäkseni, mistä on kysymys. Pojat purskahtivat nauruun "sehän tuntee nimensä". Siitä se kiusaaminen sitten lähti ja jatkui koko yläasteen.
Kyseiset pojat eivät olleet aiemmin tunteneet minua tai koskaan edes puhuneet minulle, ulkonäköni oli ihan tavallista massaa, mitään huhuja minusta tuskin liikkui koska en mitään ollut koskaan tehnytkään. Olen elänyt uskossa, että kiusaamiseni sai alkunsa huonosta sattumasta. Parempaakaan tietoa ei ole.
Pikkuhiljaa niin kutsuttu kaveriporukkani eristi minut kokonaan pois ja vietin lähes koko yläasteen aivan yksin. Muutkin oppilaat alkoivat karsastaa minua, etteivät kuuluisi luuserin leiriin. Kiusaajapojilla oli paljon kavereita tytöissä ja pojissa.
Minulle huudeltiin ja kutsuttiin rumilla nimillä, väännettiin kaikesta (aivan normaalistakin) asiasta jotain ikävää, kukaan ei halunnut olla parini vaikka olin hyvä koulussa ja minut valittiin liikuntatunneilla joukkueisiin vikana vaikka olin hyväkuntoinen, liikuntatunneilla myös satutettiin jatkuvasti muka vahingossa, koulun käytävillä tönittiin, pieniä esineitä esim kumeja varasteltiin.
Kiusaaminen vaikutti myös vapaa-aikaani, koulumatkoilla kiusaajat tulivat uhkailemaan väkivallalla (eivät toteuttaneet) ja pelkäsin olla kodin ulkopuolella. En uskaltanut käydä vanhempieni kanssa ruokaostoksilla, puhumattakaan että olisin kierrellyt vaatekaupoissa tms. Kerran sain raivokohtauksen kun vanhempani ehdottivat käyntiä keskustan hampurilaispaikassa.
En kertonut kiusaamisesta vanhemmilleni. Koulussa opettajat eivät välittäneet. Joskus kiusaamiseni häiritsi tuntia, silloin pyydettiin sekä kiusaajia että minua olemaan rauhallisesti :D Yhdeksännen luokan aikana vanhempani saivat tietää kiusaamisestani ja minut laitettiin sen jälkeen lukioon naapuripaikkakunnalle. Siellä minua ei kiusattu, mutta olin niin hermoraunio etten tutustunut keneenkään. Vasta paljon myöhemmin aloin tutustumaan ihmisiin. Olen kuitenkin edelleen yhtä lailla ujo kuin aina ja kiusaamishistoria kummittelee edelleen. Varmasti vaikutti osaltaan pysyvästi itsetuntooni.
Jäin aika äkkiä ulkopuolelle, kun huomattiin, etten naura toisista (työkavereista, vanhemmista yms) takanapäin kerrotuille juoruille. Lisäksi olen liian tunnollinen työntekijä, joten en sovi joukkoon. Olen lto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan ujous on syynä. Sitten voi olla että olen vähän aspergertyyppinen. Olin seiskalla tosi masentunut ja surullisen näköinen niin se oikein lietsoi luokkani ilkkujia, nimittelivät kummituksesksi ja läskiksi ja muuta.
Eli kiusatuissa ei ole mitään vikaa, he ovat vain persoonallisuuksia, hirveää, jos kaikki olisivat itseään esiinntuputtvaia kälättäjiä. Kiusaajia on jo kotioloissa opetettu arvottamaan ihmisiä heidän ominaisuuksiensa mukaan, ei sen mukaan, että kaikilla on ihmisarvo ja oikeus elää ja tulla arvostetuksi, nähdyksi ja kuulluksi persoonana, ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisi lähteä jo eskarissa. Olin ujo ja hiljainen, enkä ollut ensimmäisenä tunkemassa itseäni muiden joukkoon. Muistan kuinka minua pyydettiin leikkimään koti leikkiä. Sain olla koira. Olin todella iloinen kun vihdoin pääsin leikkimään. Olin isoveljen kanssa leikkinyt karhukävelyleikkiä, joten aloin kävelemään samalla lailla niin minut komennettiin posi, koska tein väärin ja leikkiin pyytänyt totesi häenn kaverilleen, että minä voin olla koira ja siinä minä jäin taas yksikseni sivusta katsomaan kun muut leikki.
Koska olin yksin, niin tottakai leikin paljon yksin esim hiekkalaatikolla. Kerran sitten pari lasta hääsi minut pois koska olin leikkinyt niin kauan ja nyt on heidän vuoro, vaikka olisivat mahtuneet leikkimään aivanhyvin vaikka itsekkin olisin ollut. Toki sillä erolla, että silloin vielä edes jotkut leikki minun kanssa mutta tästä se varmasti eskaloitui sitten ala-asteelle ja sieltä ylä-asteelle pahempana.
Kiusaajia yhdistää se että heidän mielestään kiusaaminen on normaalia ja kaikki "normaalit" tekee niin. Aina. Eikä se edes ole mitään kiusaamista vaan ihan normaalia käytöstä, koska epänormaalithan ei ole normaaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonot sosiaaliset taidot, taipumusta pikkuvanhuuteen, kotoa saadut erikoiset asenteet.
Toisaalta kavereitakin oli, joten osa kiusaajista taisi olla puhtaasti ilkeitä, koska en ollut täysin sosiaalisesti kyvytön.
Miksi aloitusviestillä kamalasti alapeukkuja? Muiden kertomuksia ei ole alapeukutettu. Ap kertoi oman tarinansa miten hänestä tuli koulukiusattu. Kertoi ihmisistä joista ei pitänyt, mutta kuitenkin ihan asialliselta ja ymmärtäväiseltä ainakin aloitusviestin perusteella vaikuttaa?
Vai eikö koulukiusaamisesta saa puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jännä juttu, tietyn vaiheen kiusaajista tuli kaikista sossuja :)
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajia yhdistää se että heidän mielestään kiusaaminen on normaalia ja kaikki "normaalit" tekee niin. Aina. Eikä se edes ole mitään kiusaamista vaan ihan normaalia käytöstä, koska epänormaalithan ei ole normaaleja.
No ei kyllä minunmielestäni ole normaalia varsinkaan, että jopa aikuisten maailmassa kiusataan ihmistä mikä poikkeaa laumasta. Minulla alkaa aina hermot palamaan kun näen tällaisia aikuisia ihmisiä, jotka luulevat olevansa parempia kuin " epänormaali". Sitten kuitenkin tekevät samanlailla itse virheitä ja ovat epätäydellisiä. Noh ei ole ihmekkään, että omistan erikoisia ystäviä. Ovat pysyneet rinnallani ensitapaamisesta lähtien, vaikka meissä on omat erimielisyydet, ymmärtämättömyytemme mutta osaamme hyväksyä sen asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajia yhdistää se että heidän mielestään kiusaaminen on normaalia ja kaikki "normaalit" tekee niin. Aina. Eikä se edes ole mitään kiusaamista vaan ihan normaalia käytöstä, koska epänormaalithan ei ole normaaleja.
No ei kyllä minunmielestäni ole normaalia varsinkaan, että jopa aikuisten maailmassa kiusataan ihmistä mikä poikkeaa laumasta. Minulla alkaa aina hermot palamaan kun näen tällaisia aikuisia ihmisiä, jotka luulevat olevansa parempia kuin " epänormaali". Sitten kuitenkin tekevät samanlailla itse virheitä ja ovat epätäydellisiä. Noh ei ole ihmekkään, että omistan erikoisia ystäviä. Ovat pysyneet rinnallani ensitapaamisesta lähtien, vaikka meissä on omat erimielisyydet, ymmärtämättömyytemme mutta osaamme hyväksyä sen asian.
Tunnen sellaisen ihmisen jonka mielestä ujot ihmiset on kauhean inhottavia ja outoja. (Myös entinen koulukiusaaja)
Jännää tässä on se että tämä ihminen on itse aika hiljainen ja varautunut aina kun kohtaa uusia ihmisiä. Selvästi näkee ettei käytös ole luontevaa. Muutenkin hän saattaa olla sellainen ettei koskaan näe itsessään mitään vikaa, aina muissa.
Minä ja yksi toinen tyttö ei oltu koskaan tultu toimeen keskenämme. Oltiin ekaluokalta asti oltu vähän niin, että välillä oli riitaa ja välillä oltiin lähinnä viileän kohteliaita. Oltiin molemmat vähän pikkuvanhoja silleen, että yritettiin olla mahdollisimman aikuisia, mutta meillä oli täysin erilaiset käsitykset siitä, mitä se tarkoitti. Minulle se tarkoitti sääntöjen seuraamista, opettajien tottelemista ja mahdollisimman kaunista käytöstä, tälle toiselle tytölle se tarkoitti aikuismaisen musiikin kuuntelua, itsenäisyyttä ja aikuisia vastaan kapinoimista ja sen sellaista. Toisaalta tällä tytöllä taisi olla vähän omituiset kotiolot, kun sen pari kertaa, kun yritin hänen kanssaan ystävystyä ja tulla toimeen ja kävin heidän luonaan kylässä, niin kertoili (ikää oli about 9v) kuinka välillä tunkee kyniä alapäähänsä ja olisi halunnut leikkiä "lääkärileikkiä". Lapsena tuo tuntui lähinnä epämukavalta (kieltäydyin jälkimmäisestä), näin aikuisena vähän mietityttää, että oliko tuolla tytöllä kaikki hyvin. :(
Mutta, kävi niin että oltiin yhtenä vuonna koulussa silloisen parhaan kaverini kanssa oltu yhdessä käytännössä koko ajan. Tehtiin ryhmätyöt kahdestaan jos sai, oltiin välitunnilla kahdestaan, oltiin käytännössä erottamattomat, mikä käytännössä hieman etäännytti meidät molemmat muista luokan tytöistä. Kesäloman aikana paras ystäväni kuitenkin muutti toiselle puolelle kaupunkia ja vaihtoi koulua, joten jouduin sitten seuraavana vuonna lähestymään tätä muiden tyttöjen ryhmää hieman ulkopuolisena.
Luokallamme oli kolme ns. suosittua tyttöä, ja tämä tyttö, jonka kanssa emme olleet koskaan tulleet toimeen, onnistui saamaan yhden näistä suosituista tytöistä puolelleen, kun minä yritin ns. ulkopuolisena tulla takaisin isompaan tyttöporukkaan mukaan. Sitten seuraavan kerran kun minulla ja tällä tytöllä oli jotain erimielisyyttä, niin tämä yksi suosittu tyttö sai muutkin suositut seisomaan tämän yhden tytön takana. Eli ennen ollut tilanne, jossa minulla ja toisella tytöllä oli eripuraa, olikin muuttunut siihen, että neljä tyttöä, joiden esimerkkiä loppuluokka seurasi, nälvi, haukkui, syrji ja levitteli huhuja, eikä kukaan näitä suosittuja viitsinyt nousta vastustamaan kun pelkäsivät, että joutuvat itsekin epäsuosioon. Ja tämä sitten paisui täysin alkuperäisten ongelmien yli niin, että siinä missä aiemmin oltaisiin tämän yhden tytön kanssa unohdettu taas erimielisyytemme jossain kohtaa ja palattu takaisin viileään kohteliaisuuteen, syrjiminen, huhujen levittely ja haukkuminen vain jatkui.
Pienisieluiset ihmisraakileet kiusaavat ja piinaavat toisia kohottaakseen omaa oloansa ja tunteakseen itsensä jotenkin paremmiksi. Heidän jälkeläisistään tulee vielä kamalampia ja pahuus senkuin lisääntyy.Sairasta.
Monet ketjussa kertovat kuinka ovat kiltteinä, ujoina ja kohteliaita joutuneet kiusaamisen kohteiksi. Tämä sairas maailma jossa elämme, suosii viidakon lakeja; mitä törkeämpi ja hävyttömämpi, irstaampi tai häijympi olet, ja tallot muita heikompia, sen paremmin saat äänesi kuuleviin. Raakalaismaista.
Kaikille ujoille, aroille, kiusatuille, sairaille, heikoille Paljon Voimia Elämäänne!
Vierailija kirjoitti:
Pienisieluiset ihmisraakileet kiusaavat ja piinaavat toisia kohottaakseen omaa oloansa ja tunteakseen itsensä jotenkin paremmiksi. Heidän jälkeläisistään tulee vielä kamalampia ja pahuus senkuin lisääntyy.Sairasta.
Monet ketjussa kertovat kuinka ovat kiltteinä, ujoina ja kohteliaita joutuneet kiusaamisen kohteiksi. Tämä sairas maailma jossa elämme, suosii viidakon lakeja; mitä törkeämpi ja hävyttömämpi, irstaampi tai häijympi olet, ja tallot muita heikompia, sen paremmin saat äänesi kuuleviin. Raakalaismaista.
Kaikille ujoille, aroille, kiusatuille, sairaille, heikoille Paljon Voimia Elämäänne!
Kiitoksia ja olen kyllä täysin samaa mieltä. Voimia tällaisen pahan maailman kanssa kyllä tarvii. Jos löytää ystäviä, jotka oikeasti auttavat todellisen hädän hetkellä, ellei sitten ole oikeasti tosi hyvä syy miksi ei voi auttaa ovat todella arvokkaita. Itse olen yrittänyt päästä ujoudesta pois ja ilmeisesti jossain tapauskessa onnistunut, sillä osa on ihan ääneen sanonut, ettei minusta uskoisi että olisin ollut joskus ujo. Itseluottamus vain on vielä pahasti hukassa, mutta harrastuksien kautta yritän saada itsetuntoa paremmaksi.
En tiedä mistä lähti. Kiusaaja oli nainen joka oli omasta mielestään kovinkin hyvännäköinen ja halusi kaiken huomion itseensä. En sitten tiedä olinko esteenä siinä.