Antaako vai viekö lasten seurassa oleminen sinulta energiaa?
Ja nyt ei puhuta mistään elämän tarkoituksesta tai onnellisuudesta vaan ihan jaksamisesta. Etsiydytkö lastesi seuraan, kun kaipaat lisää puhtia, vai tarvitsetko lasten kanssa touhuamisen jälkeen omaa aikaa latautumiseen?
Kommentit (22)
Muuten antaa energiaa, mutta silloin kun joudun pitämään kiinni aikatauluistamme, vie energiaa. Lapset tarvitsevat riittävästi unta, ruokaa jne ja yrittävät huijata minua unohtamaan ajan kulun tai sitten unohtelevat itse koko ajan, että mitä pitikään tehdä ihan loppuun saakka. Periaatetessa heillä on hyvä muisti, kun juttu kiinnostaa heitä, mutta antakaapas olla, kun pitäisi joutua esim nukkumaan ajoissa, kun olisi muuta mielenkiintoisempaa, kuin unten näkeminen!
Teen töitä lasten kanssa, ja iltaisin olen täysin poikki. Hullu ajatus, että kotona odottaisi vielä lisää lapsia. Nytkin taitaa olla alanvaihto edessä.
3:lle. Tuo oli syy miksi en hakeutunut lastenhoitoalalle, koska olisihan se ollut ikävää, jos geenini olisivat jääneet siirtymättä työni vuoksi! Samasta syystä en hankkinut suloista kissanpentua, hoivaviettisenä ja lapsenkaipuussani, vaan pyrin kohti tavoitettani, ihmislasten äitiyttä!
On se uuvuttavaa, henkisesti ja fyysisesti. Onneksi omat lapset ovat jo nuoria aikuisia. Harvoin joudun enää kavereiden lapsille lastevahdiksi.
Vie voimiani. Lähinnä siis se, että jos olen lasten kanssa, siihen sisältyy aina jokinlaista tappelua, meteliä, kinastelua, erimielisyyttä ja itkua. En tiedä teistä, mutta itseltäni ne ainakin vie voimia.
Jos olen väsynyt, kaipaan eniten yksinoloa. Sen jälkeen kaipaan olla miehen kanssa ihan vain kahdestaan ja sen jälkeen (ainakin teoreettisesti) vasta kaipaan lapsia.
Miehen lapsi käy meillä joka toinen viikonloppu ja olen henkisesti ihan loppu sen jälkeen. Itse asiassa masennun jo edellisenä viikonloppuna, kun niisä viikonlopuista pitää ottaa kaikki hyöty irti kun on meillä.
Se meteli ja meuhkaaminen vie kaiken voiman. En voi sietää sitä kaaosta jonka lapset ympäristölle aiheuttaa.
Kun oma jaksaminen on kunnossa, on mitä lapsille antaa ja silloin heiltä myös saa. Mutta kun on itse väsyksissä, se heijastuu lapsiin ja nämäkin muuttuvat rasittaviksi kitinöineen ja tappeluineen.
Vie energiaa. Onneksi ei ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
3:lle. Tuo oli syy miksi en hakeutunut lastenhoitoalalle, koska olisihan se ollut ikävää, jos geenini olisivat jääneet siirtymättä työni vuoksi! Samasta syystä en hankkinut suloista kissanpentua, hoivaviettisenä ja lapsenkaipuussani, vaan pyrin kohti tavoitettani, ihmislasten äitiyttä!
Aika heikko tavoite, jos kissan omistaminen saa sinut luopumaan siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vie energiaa. Onneksi ei ole pakko.
Tuolla ei tarvitse kuin pariminuuttia seurata jonkun lapsiperheen säätämistä niin toteaa, onneksi itse ei ole tuossa tilanteessa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vie voimiani. Lähinnä siis se, että jos olen lasten kanssa, siihen sisältyy aina jokinlaista tappelua, meteliä, kinastelua, erimielisyyttä ja itkua. En tiedä teistä, mutta itseltäni ne ainakin vie voimia.
Jos olen väsynyt, kaipaan eniten yksinoloa. Sen jälkeen kaipaan olla miehen kanssa ihan vain kahdestaan ja sen jälkeen (ainakin teoreettisesti) vasta kaipaan lapsia.
Olen tällainen ihminen myös, ja luonteeni on iso syy siihen, miksi en ole hankkinut lapsia vaan sterilisaation. Tuntuu, että nauttiakseen äitiydestä pitää olla aika tietynlainen persoona: sellainen, jolle on antoisaa vastata toisten tarpeisiin, antaa itsestään, pitää huolta ja olla lasten seurassa. Tietenkin lapsia hankkivat muunkinlaiset ihmiset, ja monet heistä hoitavat ihan onnistuneesti tehtävänsä, mutta itse en halua olla sellainen.
Vie energiaa. Olen ystäville ilmoittanut että näen heitä mielelläni mutta en heidän lapsiaan. Olen ihan uupunut ollessani lasten.seurassa. Kuten joku jo sanoikin: onneksi ei tarvitse!
Sekä että esim. työpäivän jälkeen lasten seura lisää energiaa, mutta toki esim. vaikka lasten sairastelut vie sitä.
Te, joilta nimenomaan omat lapset vievät energiaa: oletteko muuten myös introvertteja?
Antaa voimia ja virtaa itselleenkin
Antaa. Pelkästään lasten kuvien katsominen tässä työpisteellä antaa paljon ja alkaa hymyilyttämään. Ihania lapsia mulla!
Vierailija kirjoitti:
Te, joilta nimenomaan omat lapset vievät energiaa: oletteko muuten myös introvertteja?
Mä olen introvertti ja lapset nimenomaan antaa mulle energiaa. t: 19
Omien lasten seura kyllä antaa energiaa, sylissä pitäminen/halaaminen ja muutenkin heidän kanssaan oleminen on minulle se elämän suola, vaikka olenkin introvertti ja ns. tarviin yksin oloa, mutta työkaverti, vieraat ihmiset (vieraat lapset mukaan lukien) vievät energiaani, oma perhe taas ei.
Ollaan kai niin samasta puusta veistettyjä, omat lapste ei kilju, riehu tai mene päättömästi, tosin sekin aika oli joskus alle parivuotiaana kun meno oli vielä holtitonta, mutten muista silloinkaan rasittuneeni lasten seurasta.