•••••• Onko vammaisellakin lapsella oikeus elämään vai pitäiskö ne ehkäistä? ••••••
Tuollainen kysymys tuli mieleen, koska eräässä uskovaisessa perheessä on periytyvä kuolemaan johtava vaikea sairaus. Lapset ovat liikuntakyvyttömiä ja surkastuvat hengiltä 15 - 20 -vuotiaina.
Tuntuu perheen äidin (hänellä on hoitovastuu) puolesta hurjalta pärjätä neljän pyörätuolilapsen, rattaiden ja vauvan kanssa, mutta toisaalta on ihanaa, että he antavat elämän - lyhyen sellaisen - kaikille lapsilleen! :) Tuntuu ehkä julmalta sanoa, että Jumala on jo onneksi kutsunut pari vanhinta lasta huostaansa pois äidin harteilta.
Tuon perheen elämään kuuluu syntymisen iloa ja pois menon haikeutta - ristiäisiä ja hautajaisia. On kuitenkin hienoa, että he voivat turvata uskoonsa ja lapset saavat ikuisen elämän Taivaankodissa.
Mutta mitä mieltä te olette siitä kumpi on tärkeämpi: äidin vai lasten elämä?
Kommentit (7)
Minusta myös kehitysvammaisilla on oikeus elää, mutta ymmärrän jos joku tekee abortin sen vuoksi että lapsi on kehitysvammainen. Osa ei vain kykene hoitamaan erityistapausta.
On kyllä todella itsekästä lisääntyä kun tietää että siitä seuraa pelkkää kärsimystä syntyville lapsille.
Eli ovatko ne lapset siis täysin kyvyttömiä liikkumaan itse, älyllisesti vajaavaisia ja suurista kivuista kärsiviä?
Joo, joissakin tapauksissa kannattaisin eutanasiaa jopa vanhempien mielipiteestä riippumatta. Eikä pakkosterilisaatiokaan olisi pahitteeksi, kun kerran noin paljon kärsimystä aiheuttaa lisääntymisvärkeillään.
Toivottavasti aloitus oli provo, vaikka väliäkö sillä, kun tällaisia tapauksia ihan oikeastikkin on olemassa.
Ettei nyt olisi uskovaiset sisarukset sortuneet sukurutsaan, jos kaikki lapset ovat vammaisia?
Kaikilla lapsilla on oikeus elämään ja kaikilla naisilla on oikeus ehkäisyyn ja aborttiin. Alkio ei ole lapsi. Hedelmöittynyt munasolu ei ole lapsi. Yksittäiset sukusolut varsinkaan eivät ole lapsia.
Ei tässä ole mitään vaikeaa.
Jos pelkkään otsikkoon kommentoi, niin ei kaikkia vammoja voi ehkäistä tai abortoida; osa vammautuu esimerkiksi syntymässä tai ensimmäisten elinvuosien aikana. Onko heillä silloin oikeus elämään ja onko se oikeus erilainen kun sillä jonka vamma on tiedossa jo ennen syntymää?
Kaikilla lapsilla on oikeus elämään. Et ole tainnut hoitaa lasta, joka kirkuu koko elämänsä kivusta ja kasvotkin vääntyy tuskasta, mutta eipä auta sen lapsen kuin kärsiä PAKOTETTUNA elämään, kunnes toivottavasti jossain välissä kuolema päästää tuskista.
Säälittää suunnattomasti nämä lapset, jotka eivät kykene omasta puolestaan puhumaan, joista nähdään kärsimys aivan selvästi, mutta vanhemmat ja lähipiiri silti elättelee jotakin kuvitelmaa hyvästä ja elämisen arvosiesta elämästä. Sitten jossain välissä ne nakataan laitokseen muiden hoidettavaksi, niin ei tarvitse sitten sitä kirkumista ja kitumista kotonaan katsella.
Äidin elämä. Mutta pääasia on valinnan vapaus, että ihmiset saavat itse päättää omasta elämästään. Uskovaiset saavat tehdä ja kasvattaa vammaisia lapsia ja uskonnottomat halutessaan päätyä aborttiin.