te jotka käytte TERAPIASSA tai jossain keskusteluavun piirissä!
Onko teillä koskaan sellaista, että kuvittelette, mitä se ammatti-ihminen tekee vapaa-aikanaan, onko sillä perhettä jne. Minkälaisia havaintoja olette tehneet omasta ammattiauttajastanne?
Kommentit (52)
Siinä mielessä vain, että joskus jännitän ja pelkään, että enhän vain törmää terppaani jossakin terapian ulkopuolella - sellainen olisi jotenkin inhottavaa.
Oon joskus miettinyt, että minkäköhänlainen vaimonsa on (ainakin hänellä on vihkisormus) ja että onkohan hänellä omia lapsia, kun on puhuttu lapsista, mutta en sen kummemmin jäänyt ajattelemaan asiaa. Kysynyt en ole koskaan mitään, kun se tuntuisi sopimattomalta.
keskustelemme mm harrastuksista, lapsista, ruuasta jne tavallisesta elämästä, on hän kertonut takaisin tai kommentoinut sillai että oma mielipide/kokemus arjesta tulee esiin.
Sen alkoholijutun olen jotenkin vaan ajatellut, ei ole suoraan sanonut mitään sellaista, mutta aihe on ehkä joskus jotenkin sivunnut. Tai sitten hän vaan muistuttaa minua eräästä toisesta ihmisestä jolle on alko maistunut.
Tietenkin terppojahan on erilaisia, mutta mietin, että liittyyköhän terapiasuuntauskin siihen, miten paljon terapeutti puhuu itsestään ja omista kokemuksistaan. Hankala kuvitella omaa terppaa puhumaan omista harrastuksistaan ja perheestään. Toisaalta sellainen varmaan mua ärsyttäisikin: mun elämäähän siellä on tarkoitus ruotia, heh.
Mä käyn analyyttisessa psykoterapiassa. Terapeutti on kertonut itsestään perin vähän, muutamia asioita tiedän hänestä vähän sattuman kautta. Olen googlannut terapeuttini nimen, tietoa netistä on tullut tosi niukasti, tuskin yhtään. Muuten en ole ollut aktiivisesti kiinnostunut selvittämään terapeutin yksityisasioita.
Pohdin kaikenlaista liittyen terapeuttiin, mutta ei minulla ole sellaisia " pysyviä" mielikuvia hänestä, vaan ennemminkin eri tilanteissa vaihtuvia, ailahtelevia ajatuksia, jotka useimmiten hylkään nopeasti. Olen aika tietoinen terapeuttiin liittämistäni mielikuvista ja toiveista, joten osaan suhtautuakin niihin pelkkinä mielikuvina ja omina päähänpistoina.
Ja mihin liität sen omassa elämässäsi? Mistä siis toisin sanoen sinun mielestäsi nämä mielikuvat kumpuavat? Kerro sillä tarkkuudella kuin haluat. Olisi vain kiva tietää vähän tarkemmin, mikä niitä mielikuvia synnyttää. Itsellänikin niitä herää (en käy tosin varsinaisessa terapiassa). Minun mielestäni ne ovat minun kohdallani sellaisia toiveita siitä, minkälainen olisi ihanneäiti, esim. kuvittelen terapeuttini tosi lempeäksi ja kärsivälliseksi sekä viisaaksi ihmiseksi, joka kastelee parvekekukkia säännöllisesti ja saa ne kukoistamaan ;)
Esim. saatan terapeutin pukeutumisesta kuvitella jotain, pohtia, mistä ostaa vaatteensa tms. Kerran arvelin terapeutin pukeutumisen perusteella, että hänen lähipiiristään on kuollut joku, mikä sitten osoittautuikin todeksi, mutta kumpusi sikäli omista jutuistani, oltiin terapiassa paljon pohdittu kuolemaa.
Kun terapeutti oli joskus flunssassa, tein sen päätelmän, ettei hän ehkä jaksa kuunnella minua, joten päätin puhella niitä näitä. Sitten selvisikin, että flunssastaan huolimatta terapeutti jaksoi olla ihan skarppina ja puhua ihan " kunnolla" asioista.
Joskus, kun terapeutti on ollut myöhässä, olen ajatellut, että hän tekee sen tahallaan ärsyttääkseen minua, jotta saisi minusta jonkin reaktion ulos.
Kesäaikaan pohdin, missä terapeutti lomailee. En osaa kuvitella häntä viettämässä lomaansa kotipaikkakunnallaan tai kesämökillä, sijoitan hänet aina kuvitelmissani jonnekin kaukaiseen maailmankolkkaan. Tämä ehkä kuvaa sitä, miten koen hänen olevan niin totaalisen " poissa" taukojen aikana.
Toisinaan näen terapeutin ihannenaisena, sellaisena, joka itse haluaisin olla.
8
Terapeuttini on facebookissa, hän on 55-v. homo. Kuuntelee kamalaa kasari-diskoa youtuben perusteella.
Twitterissä jakaa buddhalaisia lainauksia.
Vierailija kirjoitti:
Terapeuttini on facebookissa, hän on 55-v. homo. Kuuntelee kamalaa kasari-diskoa youtuben perusteella.
Twitterissä jakaa buddhalaisia lainauksia.
Käyn hänen kodissaan sijaitsevassa vastaanottohuoneessa. Olen joskus nähnyt keittiöön ja uudenvuoden jälkeen pöydällä oli lavallinen kaljatölkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Terapeuttini on facebookissa, hän on 55-v. homo. Kuuntelee kamalaa kasari-diskoa youtuben perusteella.
Twitterissä jakaa buddhalaisia lainauksia.
Sittenhän et kuvittele, vaan perustuu faktoihin.
Onko terapeutti vastaanotolla samanlainen?
Niin?
Millainen on lapsesi opettaja vapaalla? Millainen on lähikahvilan leipuri vapaalla? Entä työpaikkasi siivooja?
Uskokaa, että terpat ovat myös ihmisiä. Usein aika kusipäisiä, voin sanoa näin psyk.sh:n näkökulmasta. Pahin työpaikka-ahdistelijani oli PERHEterapeutti nuorten osastolla.
Tietysti olen tullut ajatelleeksi millaista elämää he viettävät ja paljon on vuosien aikana ilmi tullutkin. Tiedän heidän harrastuksistaan , perheistään, lapsistaan, toiveista eläkkeelle pääsystä, kuntoiluprojektista. Mutta juuri sen verran, etteivät tule liian lähelle. En tiedä rakkaushuolista tai sairauksista.
Olin hyvin liikuttunut ja otettu, kun toinen heistä tuli katsomaan esiintymistäni yhdessä produktiossa. Ihan siis yksityiselämässä.
Pidän kummastakin ihmisenä, olisi mukavaa tuntea sittenkin, kun terapia päättyy.
Niin millainen olet sinä, psyk.sh vapaalla?
Vierailija kirjoitti:
Niin millainen olet sinä, psyk.sh vapaalla?
Voi kuule, käyn itsekin terapiassa jotta jaksan työtäni. Yksi burnout takana. Sormuksesta näkee, että olen naimisissa. Mies on rikas insinööri. En halua lapsia. Olen 34, mutta monesti työkaverit ja potilaat luulee 10vuotta nuoremmaksi/opiskelijaksi ja vittuilee.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti olen tullut ajatelleeksi millaista elämää he viettävät ja paljon on vuosien aikana ilmi tullutkin. Tiedän heidän harrastuksistaan , perheistään, lapsistaan, toiveista eläkkeelle pääsystä, kuntoiluprojektista. Mutta juuri sen verran, etteivät tule liian lähelle. En tiedä rakkaushuolista tai sairauksista.
Olin hyvin liikuttunut ja otettu, kun toinen heistä tuli katsomaan esiintymistäni yhdessä produktiossa. Ihan siis yksityiselämässä.
Pidän kummastakin ihmisenä, olisi mukavaa tuntea sittenkin, kun terapia päättyy.
Mielestäni vapaalla ja terapian jälkeen tapailu ei ole eettistä.
Mulla on terapeuttina reilu viisikymppinen nainen. En oikeasti tiedä terapeutistani juuri mitään, Googlella hänestä löytyy vain pari ammattiin liittyvää juttua ja artikkelia. Seuraavanlaisia käsityksiä olen hänestä kuitenkin muodostanut (ihan hauska aihe, olen tätä joskus itsekin pohtinut):
Luulen että terapeutillani ei ole lapsia. Sormusta hänellä ei ole, mutta en myöskään usko että hän olisi yksinhuoltaja. (Tähän viittaa myös kunnianhimoinen ja laaja työura.) Minun on vaikea kuvitella terapeuttiani lämmittämässä makaronilaatikkoa tai pyykimässä lapselta kuolaa, tai vääntämässä murrosikäisen kanssa kotiintuloajoista. Terapeuttini on olemukseltaan äärimmäisen hillitty ja rauhallinen mutta myös hyvällä maulla ja kalliisti pukeutunut. Hän on ulospäin empaattinen ja tietyllä tapaa vaatimaton, mutta hänen ulkonäöstään huomaa että hänellä on kiinnostusta (ja varaa) panostaa itseensä. Terapeuttini nauttii kulttuuririennoista, yhdistystoiminnasta ja sivistyneestä hulluttelusta samanhenkisten akateemisten naisten kanssa. Mahdollisesti hän tapailee jotakuta miestä, mutta ei asu kenenkään kanssa yhdessä.
Ajattelen että terapeuttini on lähtöisin ylempikeskiluokkaisesta kodista jostakin suuresta kaupungista, ehkäpä Helsingistä tai Turusta. Hän on käynyt kaupungin parhaan lukion ja suhtautunut aina opiskeluun kunnianhimoisesti. Tämän vuoksi hän vaikuttaa pitävän tietynlaisia ihmisiä ja ihmistyyppejä (sivistyneitä, koulutettuja) itsestäänselvyyksinä. Hänellä on ollut ystäviä ja hänen on ollut helppo tulla toimeen ryhmässä. Joihinkin asioihin terapeutti suhtautuu suorastaan hellyyttävän naiivisti: hän on säilyttänyt uskon oikeudenmukaisuuteen ja siihen, että ihmisten tulee oma-aloitteisesti kantaa vastuuta toisistaan. Ajattelen että terapeuttini on kasvanut ympäristössä jossa on paljon samankaltaisesta (hyvästä) sosiaalisesta taustasta tulevia ihmisiä ja näiden välillä on vallinnut vahva solidaarisuus.
Terapeuttini on kuitenkin myös vihjannut, että "hänkin tietää mitä vaikeuksien kokeminen on". Veikkaan että hänellä on mahdollisesti ollut lapsuudessa poissaolevat (työn takia?) vanhemmat, nuorena syömishäiriö tai ehkäpä parikymppisenä vaikea parisuhde. Mitään wt-päihde-väkivalta-taustaa en todellakaan osaa terapeutilleni kuvitella, enemmänkin "hyvien perheiden tyttöjen" ongelmia.
Tällaisia käsityksiä minulla. Olisihan se hauskaa jos terapeuttini olisikin oikeasti huonomaineisessa lähiössä asuva viiden lapsen yksinhuotaja, joka on viettänyt nuoruutensa Keravalla ryypäten ja lintsaten. :-)
Yksi perheterapeutti sanoi katsovansa vaimonsa (psyk. Sh) kanssa pornoa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi perheterapeutti sanoi katsovansa vaimonsa (psyk. Sh) kanssa pornoa.
Siis ei asiakkaalle vaan työkavereille kännissä tunnusti
mutta jotenkin olen saanut hänestä sellaisen kuvan että alkoa kuluu ihan kiitettävästi vapailla. Tätä ei ole sanonut, mutta jotenkin olen saanut vaikutelman.