En jaksa elämääni enää.
Itse olen tähän tilanteeseen itseni saattanut että ei kai saisi valittaa mutta nyt en enää jaksa.
Töissä on kamalaa, kiire, stressi ja paskaa selän takana puhuvat työ"kaverit". Ja huono palkka.
Kotona on sata remonttia kesken, perseileviä teinejä, erityisdiagnoosin hiljattain saanut alakoululainen joka vaatii extrahuomiota ja jatkuva kaaos.
Mies on kaikessa hiljaisuudessa hommannut itselleen pelaamalla kymmenien tuhansien eurojen velat. Muutenkin raha aina tiukassa ja nyt toisella ulosotossa kamalat summat, olen niin vihainen!
Kirskikkana kakun päälle sairastuin vakavasti, tautiin joka ei parane koskaan ja heikentää elämänlaatua, lääkityskin tuo omat rajoitteensa.
Nyt vaan tuntuu että jaksaminen loppui tähän kohtaan.
Kommentit (10)
Jää työttömäksi ja ala hoitaa niitä muita juttuja hiljalleen. Mies voi ite hoitaa velkansa, niistä sinun ei tarvii huolehtia.
Kuulostaa kyllä erityisen raskaalta. :/ Olen pahoillani, että sinulla on juuri nyt noin rankka elämänvaihe. Toivottavasti asiat alkaisi pian helpottaa. Tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia suuntaasi! <3
Ei kukaan tietenkään ole kenellekään luvannut, että elämä olisi helppoa. Lohduttaudu sillä, että ennen se oli tyypillisesti vielä vaikeampaa.
Eroa miehestäsi. Nuo peliongelmat eivät helpota ja pian on satojatuhansia velkaa.
Ota ero, muuta vuokra-asuntoon, lapset mukaan. Mies hoitakoon velkansa, rempan, asunnon myynnin (ennen kuin vouti vie) ja saat elatusmaksut ainakin KELA:lta jos et mieheltä. Kun pääset eroon ukosta ja ukon veloista ja remontista niin voit sitten katsella uutta työpaikkaakin tai lähteä vaikka opiskelemaan uutta alaa.
En mä eroa ota, muuten hyvä mies ja isä ja velkaantuminen on nyt loppu (väkisinkin kun luottotiedot menneet), hakenut apua ongelmiinsa ja hakeutunut velkaneuvontaankin.
Opiskelemaan olenkin hakenut useampaan paikkaankin mutta näissä aikuiskoulutuksissa kiilaa työttömät ja työttömyysuhan alaiset usein ohi, olen ollut pääsykokeissa/haastatteluissa vahvoilla mutta sit kuitenkin jäänyt varasijoille eikä ole vielä onnistanut. Yhteen koulutukseen juuri hain ja toista työpaikkaakin mutta kiven alla kaikki tuntuu olevan.
Aina välillä haaveilen vuokralle muuttamisesta ja sellaisen asumisen helppoudesta mutta meidän taloa on tosi vaikea saada kaupaksi, varsinkin kun niitä remontteja on kesken. Ei kannata alkaa myymään ja pidän talostamme. Halvemmaksikaan ei vuokralla asuminen tulisi koska emme kuitenkaan asumistukea tms saisi, juuri tulot ylittää rajat sellaisiin. Tilanne ei kuitenkaan onneksi ole se että vouti olisi kotia viemässä. Ainakaan vielä.
Ehkä tämä taas tästä, jotkut aamut on vaan välillä tosi vaikeita. Töihin meno tökkii nyt eniten, mietin vaan millä saisin pitkän saikun, pelkään että joku päivä flippaan töissä kun en vaan jaksa enää sitä paskaa vuoroakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ota ero, muuta vuokra-asuntoon, lapset mukaan. Mies hoitakoon velkansa, rempan, asunnon myynnin (ennen kuin vouti vie) ja saat elatusmaksut ainakin KELA:lta jos et mieheltä. Kun pääset eroon ukosta ja ukon veloista ja remontista niin voit sitten katsella uutta työpaikkaakin tai lähteä vaikka opiskelemaan uutta alaa.
Niin, eiväthän lapset tietenkään ehjää perhettä halua.
Kaikista ongelmista voi kyllä päästä eroon suunnittelemalla ja organisoimalla. Vaatii kovaa työtä, toki, mutta on mahdollista. Ukolle teette yhdessä suunnitelman miten päästä eroon veloista ja sen jälkeen värkkäätte budjetin kuntoon. Netissä on mahdollista tehdä myös nykyaikana töitä. Nettityöt on siitä hyvä että voi kotoa päin tehdä - ihan vaikka lisätyönä viikonloppuisin jos ei kokopäiväistä duunia löydy.
Ota nyt erätauko ja ottelupallo. Rauhotu.
Mieti, mikä on hoidettava nyt ja miten sen jaksat tehdä.
Sinun on vain nyt saatava voimasi takaisin ja mietittävä asioita päivä kerrallaan. Miehelle tiukka kuluvalvonta, ettei enää saa kasvatettua velkaansa. Jos ei suostu, ota ero.
Selviät paremmin yksin lasten kanssa kuin tuollaisen mustan rahanreiän kanssa.