miten selvitä erosta?

Sure vaan, saat sä surra. Mutta älä jää siihen vellomaan. Ala tehdä asioita, joista saat mielihyvää, älä turhaan vatvo päässäsi exän asioita. Äläkä kysele miksi, se on tapahtunut mikä on tapahtunut, etkä sille enää mitään voi.

Aika lopulta vasta auttaa. Neuvoisin kuitenkin hankkimaan uusia kokemuksia ja varsinkin tuttavuuksia. Samoissa piireissä oleminen tuo monesti vaan entisen mieleen. Kyllä sie selviit!

kiitos kommenteistanne.

Mutta en uskalla lähteä tutustumaan uusiin miehiin.

Tunnen olevani hyvin heikoilla..

surullinen kirjoitti:

Haluaisin muiden kokemuksia jotka eronneet että miten jaksaa? yli kymmenen vuoden avoliitto on ohi. On todella yksinäinen, surullinen ja ahdistunut olo. Miten jaksan tästä eteenpäin? surettaa ja itkettää joka ilta. Miehellä on ilmeisesti jo uusi kumppani. Erosta vasta vähän aikaa. Miten hän voi vain mennä eteenpäin? Tuntuu kauhealta.

Ole rohkea, hyvä ystävä, sinusta välitetään: ://www.vauva.fi/keskustelu/2724140/ex-missi-carmen-heikkila-rukoilee-sinun…

Voi, tsemppiä kamalasti! Koita miettiä, että miljoonat muutkin tässä maailmassa on siitä selvinneet. Sulla tulee olemaan vielä oikein hyvä loppuelämä!! Teitä ei ehkä oltu tarkotettu loppuelämäksi yhteen, mutta teillä varmaan oli hyvä suhde sen aikaa kun se kesti. Nyt on kuitenkin uuden ajanjakson aika elämässä, päätät vaan että sun loppuelämästä tulee hyvä! 💪

Mitkä olivat eron syyt? Kyllä sä selviiit!

Minulla auttoi kirjoittaminen. Muiden tarinoiden ja selviytymisoppaiden lukeminen.

Itsensä ulos pakottaminen (lenkkeily, tapahtumat).

Joka viikko on parempi kuin edellinen!

Miljoonat ovat selvinneet samasta ja pahemmasta ja tulleet onnellisiksi.

Mä en tajua teitä naisia. Itse lähtisin möyrimään irtosuhteissa samana iltana, jos vaimo lähtisi. Huolimatta siitä kuinka paljon surettaa ja on ikävä, niin kyllä irtoseksi ja random-hellyys täytyy olla parempi vaihtoehto kun kotona itkeskely vai?

kyllä se helposti sen pari vuotta vie mutta siitä kyllä selviää. Usko huomiseen, nyt sattuu ihan sikana mutta muutaman vuoden päästä voi asiat olla ihan toisin ja sä naurat tälle.

surullinen kirjoitti:

Haluaisin muiden kokemuksia jotka eronneet että miten jaksaa? yli kymmenen vuoden avoliitto on ohi. On todella yksinäinen, surullinen ja ahdistunut olo. Miten jaksan tästä eteenpäin? surettaa ja itkettää joka ilta.

Hei! Haluaisin sanoa, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta sinä et ole kelvoton ihminen, vaan olet arvokas, ainutlaatuinen ja rakas ihminen! :) Muistathan jutella jollekin, mikäli ahdistus nousee liian suureksi; moni ei tiedä, että maksutonta, empaattista ja laadukasta keskustelutukea on saatavilla elämänkatsomuksesta huolimatta diakoneilta, diakonissoilta ja pastoreilta paikallisesta ev.lut. seurakunnasta.Lopuksi jätän sinulle pienen videon, joka toivottavasti vakuuttaa sinulle, että on olemassa rakkautta, joka ei hylkää vaan kestää aina: 

Unohda nyt aluksi uudet miehet ja keskity itseesi. Pidä huolta itsestäsi, yritä syödä terveellisesti, nukkua riittävästi ja ulkoilla säännöllisesti. Tarvittaessa hanki ammattiapua.

Olin itse samassa tilanteessa vuosi sitten ja voin sanoa, että ajan kanssa helpottaa. Muista, että olet ihana ihminen. :)

surullinen ap kirjoitti:

kiitos kommenteistanne.

Mutta en uskalla lähteä tutustumaan uusiin miehiin.

Tunnen olevani hyvin heikoilla..

Ei kirjoittaja varmaan tarkottanut, etta miehiin pitaa tutustua... uusia naisystavia tai sitten vanhoja joihin et ole ollut yhteydessa. Miehet kannattaa pitaa pois kuvioista kunnes olet ok. 

Muutaman vuoden päästä helpottaa!?!

Höpöhöpö! On itsestäsi kiinni, mutta en itse kyllä suostunut jäädä vellomaan kuukausikaupalla erotuskaan. Parhaiten on auttanut se kun pakottaa itsensä aktiviteetteihin. Käsittelee tunteet ja antaa niille aikaa mutta samalla työstää toipumista.

Järkytyin kun omassa erossa luin että jotkut ovat hajalla vielä vuosien päästä ja päätin etten tosiaankaan kuulu heihin. Päätä säkin.

En nyt sano että on pakko deittailla luten minä mutta kyllä se on auttanut. Todella paljon. Enää ei voi edes laastaroinniksi tätä kutsua!

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua teitä naisia. Itse lähtisin möyrimään irtosuhteissa samana iltana, jos vaimo lähtisi. Huolimatta siitä kuinka paljon surettaa ja on ikävä, niin kyllä irtoseksi ja random-hellyys täytyy olla parempi vaihtoehto kun kotona itkeskely vai?

Oon samassa tilanteessa kuin ap ja samoja tuntemuksia. Yritän olla ruokkimatta ajatuksia, että ex vielä haluisikin palata yhteen, mut välillä ajattelen että tulisipa hän takaisin, mikä on idioottimaista.

Ja kauhistuttaa ajatella, että omat tunteet ja toiveet oli vielä niin paljon voimakkaammat, kuin exällä. Että se todella lemppasi minut. Halusi muuta.

Mä en uskalla lähtee yhden illan juttuihin, kun pelkään et oon liian herkkä.. ja kun rakastan edelleen exää. Jos olisin jonkun muun kanssa, tuntuu että viimeinen toivo olla koskaan enää exän kaa menisi. Vaikka ei se halua mua takas. Ei se aio muuttaa mieltään. Mut on tää vaan niin perseestä.. pitäskö mun kokeilla tuota irtopanoa..

Yksinäinen ja hyljeksitty olo on pahin. Ja ajatus exästä uuden kumppanin kanssa, tuntuu sietämättömälle.

Ihan hyvin selviät. Tapaa vain uusia ihmisiä. Tulin itsekin muutama vuosi sitten jätetyksi 13 vuoden suhteen jälkeen (oltiin naimisissa 6 vuotta), sitten mies jätti minut mutta minäpä en jäänyt murehtimaan vaan aloin tavata uusia miehiä. Löysinkin parin kuukauden kuluttua erosta uuden, paljon ihanamman miehen, jonka kanssa minä menen tammikuussa naimisiin, ja tulen perustamaan perheen hänen kanssaan. Että kiitos vaan ex-mies kun jätit minut, sen ansioista löysin sen lopullisen elämäni rakkauden. :)