Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uupunut ja stressaantunut kumppani
26.11.2016 |
Mieheni on luonteeltaan stressaaja. Hän opiskelee yliopistossa ja meillä on 2v., 4v. ja alakoululainen. Opiskelu on vaativaa ja sitä se on etenkin pienten lasten kanssa.
Aina opiskeluaikoina (siis syksy- ja kevät lukukausi) miehellä on hirveä stressi opinnoista ja hän on puhunut uupumuksesta. Olen yrittänyt ymmärtää ja tehdä enemmän esim.perheeseen liittyviä asioita. Kuitenkaan en voi joustaa ja venyä itsekään loputtomiin,kun on omat opinnot (ja voimavarat) ja meillä ei ole tukiverkostoa.
Syksyllä opinnot ja niistä ns.kierroksilla käyminen on ollut taas miehen mielessä päällimmäisenä. Hänellä ei ole oikeastaan enää ollenkaan aikaa kohdata minua. Hänen päivän täyttää opinnot, lapset, oma vapaahetki ja tv. Hän käy niin kierroksilla,että esim.minun kuulumisia ei ole tainnut kysyä koko tänä vuonna. Arvaten myös seksiä on harvakseltaan.
Kuinka kauan pitää odottaa ja ymmärtää? Enkö minä voi toivoa mieheltä, että aikaa jäisi välillä myös minulle? Olen yrittänyt puhua, venyä, kiukutella yms.mutta alkaa jo aikalailla turhauttaa.
Kommentit (7)
Niin tuttua ja samoja mietteitä. Mies meillä paljon öitä pois opiskelujen takia joten rankkaa on kolmen lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa omaa aikaa,saunottakaa ensin lapset sitten kahdestaan,meditaatiota suosittelen lämpimästi,me tehdään miehen kanssa sitä yhdessäkin,yhteenkuulumisen tunne vahvistunut kovasti meditaation myötä.panostakaa parisuhteeseenne niin saatte voimia vanhemmuuteenkin
Opiskelut eivät enää varmaan kauhean pitkään kestä, joten asennoitukaa niin, että elämä on nyt tätä. Lapset tuskin vahingossa tulivat ajoitetuksi siihen samaan vaiheeseen? Tuplaraskasta, mutta hankkikaa itsellenne välillä lastenhoitoapua.
Olen itse samassa tilanteessa, pieni lapsi, käyn vaativassa työssä kokopäiväisesti ja suoritan maisteritutkintoa toisella paikkakunnalla. Lapsi on tarhassa ja mieheni myös siis töissä.
Mitäpä jos sopisitte päivän kalenteriin esim kerran kuukaudessa tai joka toinen kuukausi mikä on vain teille ja/tai perheelle? Kyllä opiskelut sen verran joustaa. Onko teillä mahdollisuutta viettää lounastaukoja yhdessä silloin tällöin?
Ja vaikka opiskelut tärkeää onkin niin hyvin harvalla alalla, ehkä lääkäri ja juristi, on oikeasti vain merkitystä arvosanoilla. Pääasia että kursseista pääsee läpi, joten olisi hyvä ymmärtää oman jaksamisen kannalta laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, osan kursseista voi ottaa kevyemmin, ei kukaan pysty täysiin vetoihin vuodesta toiseen ja kurssista seuraavaan. Niitä todistuksia ei oikeasti kysellä missään työpaikassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. 😊 Tuli tuosta toisesta ketjusta: sairas kumppani tmv. mieleen, että mieheni käytös on aika usein samantyyppistä kuin masentuneella. Usein siis stressaantunut, väsynyt, kärttyinen, aloitekyvytön jne. Jos jostain kritisoin tai toivon jotain, niin lähes aina tuloksena on itsesääliin vaipuminen ja mykkäkoulu. Hän ei pysty miettimään asioita minun kannaltani ja muuttamaan käytöstään. Masennusta olen itse epäillyt, mutta ilmeisesti kyseessä on burnout.
Tilanne on kestänyt enemmän tai vähemmän jo vuosia. Keväällä kävimme myös pariterapiassa ja hetkeksi hänen osallistumisensa parani. Syksyn myötä on taas palannut vanhoihin toimintatapoihin. Tämä on tullut uutena juttuna, ettei enää juurikaan kohtaa minua. Opintoja on jäljellä vielä päälle 3-vuotta! Kuitenkin koen, ettei ole se varsinainen syy vaan hänen tapansa reagoida paineisiin.
Alue: Aihe vapaa
Voisitteko hakea ulkopuolista apua, esim.lastenhoitoapua, että saisitte joskus viettää aikaa kahdestaan?
Suhdetta kannattaa hoitaa ennen kuin on liian myöhäistä