Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuka katuu sitä, että jätti ensirakkautensa?
26.11.2016 |
Onko ketään, joka katuu nyt vuosia myöhemmin sitä, että jätti ensirakkautensa? Siis siinä tapauksessa, että hän olisi ollut ollut hyvä kumppani ja olisitte sopineet toisillenne.
Itse jätin nuoruuden ystäväni pohjimmiltaan siksi, etten mielestäni ollut tarpeeksi hyvä hänelle. Lopulta on kuitenkin käynyt hyvin ja molemmat ovat onnellisina tahoillaan. Itse olen muutaman kerran epäonnistunut ja sairastunut tässä välillä. Hän on mielestäni onnistunut kaikessa ja siksi ajattelin, että ehkä hän ei ymmärtäisi minua. En halunnut, että hän näkisi epäonnistumisiani, joten peräännyin ajoissa.
Olimme viisi vuotta ystäviä, 15-20v. Välillä tuntuu haikealta ajatella, että hän ei ollut ajatellut jättää minua. Syöksyin aivan hulluun suhteeseen toisen ihmisen kanssa ja menetin kaiken Apja menin rikki tuosta suhteesta. Tein siis tosi pahan virheen. Onneksi löysin myöhemmin vielä hyvän ihmisen rinnalleni.
Ap
Kommentit (21)
Jätin poikaystävän, tai oikeastaan olimme läheisiä ystäviä. Menin rikki siitä kun aloitin toisen suhteen aivan sekopäiseksi osoittautuneen ihmisen kanssa. Ihan turhaan hajotin itseni sen uuden ihmisen kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Täh en tajunnut ollenkaan mitä yritit selittää. Jätit ystävän, vai poika-/tyttöystävän vain minkä ja mikä ihmeen apja meni rikki.
Plaah harva se ensirakkauden kanssa loppuelämäänsä viettää. Ja 15 on vasta kasvamassa ihmisenä eli on ihan jotain muuta kuin mitä on sitten taas 30 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, ajattele Ap se niin että virheistään jokainen oppii. Älä kadu tehtyä kadu tekemättömyyttä tai älä sitäkään vaan tee sitä mikä tuottaa sulle hyvän mielen =D
Kirjoitusvirhe
Vierailija kirjoitti:
Mikä on Apja?
Ap
Miksi jätit hänet?
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kadun. Ensirakkauteni oli kuitenkin aivan ihana ihminen, ja välillä sitä miettii, miten olisikaan käynyt jos en olisi halunnut erota.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jätit hänet?
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kadun. Ensirakkauteni oli kuitenkin aivan ihana ihminen, ja välillä sitä miettii, miten olisikaan käynyt jos en olisi halunnut erota.
Villi ja vapaa nuoruus. Ottaa jättää ei osaa päättää. Kaikkea pitää kokeilla. En ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisessa ketjussa oli ihmisiä, jotka olivat seurustelleet vain yhden ihmisen kanssa ja jonka kanssa menivät naimisiin. Suhteet vaikuttivat heidän kertomansa mukaan onnellisilta.
Minulle tuli mieleen, että ovatkohan nämä aika ehjiä ihmisiä kun mikään sisäinen pelko ei ole ajanut heitä pois hyvän kumppanin luota.
Minulla oli rikkinäinen tausta, jonka yritin nuorena peittää. Näyttelin ehjempää ja pystyvämpää kuin mitä olin. Sitten kun olisimme voineet lähentyä toisiamme poikaystäväni kanssa, toiminkin yhtäkkiä ihan älyttömällä tavalla.
Lopulta kävi hyvin. Silloin en vaan pystynyt parempaan. Jos olisin pystynyt, asiat olisivat voineet mennä aivan eri tavalla. Ehkä olisimme vieläkin yhdessä.
Ap
En tiedä miten olisin kestänyt, jos nuoruuden poikaystäväni olisi myöhemmin päättänyt lopettaa suhteemme. Tuskin hän olisi tehnyt sitä niin yhtäkkiä kuin itse tein. No, mieluummin annoin sitten sekopäisen ihmisen hajottaa minut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmaan moni voikin haluta olla loppuelämäsä ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa, mutta asiat ei vaan aina mene niin. Ihmiset muuttuvat, mielipiteet ja arvotkin voivat muuttua. Elämäntilanteet muuttuvat vielä monta kertaa nuoruuden jälkeen.
Niin, kannattaako sitä seurustella elämänsä aikansa monen ihmisen kanssa? Oppiiko siitä oikeasti jotakin vai seurusteleeko sitä sen takia monen kanssa kun aina menee jotakin pieleen? Jaa-a, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tekee virheitä, näin se vaan on.
En mä kadu sitä, etten jäänyt loppuiäksi nuoruuden rakkauteni kanssa, vaikka hän olikin ihana ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapauksia vaikka kuinka ja paljon, mutta on kuitenkin näin jälkikäteen ihan hyvä huomata että siinä siinä ensirakkaudessa oli sitä jotain mitä vielä miettii.
Historiaa ei voi kuitenkaan muuttaa mutta tulevaisuuteen voit itse vaikuttaa.
Asioilla on yleensä tarkoituksena vaikka joskus sitä voi olla vaikeaa ymmärtää.
Ihmissuhteet ja rakkaus ovat vaikea laji ja usein niihin liittyy paljon suuria tunteita niin hyviä kuin huonoja.
Parempi yrittää elää niin kuin parhaalta tuntuu.
Sinulla on vain yksi elämä käytä se viisaasti
AP, mietipä siltäkin kannalta, että vaikka olisitte pysyneet yhdessä tuon nuoruuden poikaystävän kanssa, niin suhde olisi joka tapauksessa voinut väljähtyä sen takia, että olisitte yksinkertaisesti kasvaneet erillenne ilman mitään dramatiikkaa. Niin käy monilla hyvin nuorina parisuhteeseen alkaneista, koska 20-vuotias on usein ajatusmaailmaltaan ja persoonaltaan vielä hyvin keskeneräinen ihminen verrattuna vaikka 4-kymppiseen. Minusta kuulostaa siltä, että olet jumittunut ajatuksissasi siihen sen aikaiseen tilanteeseen, jolloin päätit suhteen kaiken ollessa vielä ns. hyvin. Ei ole mitään takeita, että elämänne olisi ollut yhtä auvoisaa jatkossakin, jos olisitte pysyneet yhdessä.
Keskity siihen hyvään, mikä sinulla on nyt elämässäsi, AP, ja kehitä niitä asioita joita voisi parantaa. Sitä kautta olet paljon onnellisempi elämässäsi verrattuna siihen, että jos ajattelet jatkuvasti "mitä jos...".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se ensimmäinen on erityinen ja jää mieleen. Me edettiin niin rauhallisesti, olimme ystäviä, mutta vähitellen meidän välile kasvoi luottamusta ja välittämistä. Kaikkea oikeasti hienoa ja arvokasta. En jälkikäteen ajateltuna näe mitään hyvää tuollaisen ystävyyden hajottamisessa. No, kuitenkin se on taaksejäänyttä nyt. Toisaalta, jos en olisi tuntenut nuoruuden poikaystävääni nuorena, en enää haluaisi häntä miehekseni, jos tutustuisin häneen vasta nyt. Kasvoimme kuitenkin myöhemmin henkisesti eri suuntiin.
Kiitos tästä ajatuksesta. Noinkin olisi voinut käydä. Enemmän pelkäsin sitä, etten kelpaa kun epäonnistuin joksikin aikaa fyysisen sairastumisen vuoksi opinnoissani. Minulla meni pitempään kuin hänellä päästä takaisin kiini opintoihin jne. Pelkäsin, etten kelpaa kun minulla on heikompi terveys kuin hänellä. Peitin kaikki heikkouteni. Silti hän oli todella lempeä ja ymmärtäväinen kun sairastuin. Ajattelin, ettemme oikeasti ehkä ymmärrä toisiamme syvällisellä tasolla. Olin todella väärässä kun lähdinkin "kärsineemmän" kaverin matkaan. Siitä ei seurannut mitään hyvää, päinvastoin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
AP, mietipä siltäkin kannalta, että vaikka olisitte pysyneet yhdessä tuon nuoruuden poikaystävän kanssa, niin suhde olisi joka tapauksessa voinut väljähtyä sen takia, että olisitte yksinkertaisesti kasvaneet erillenne ilman mitään dramatiikkaa. Niin käy monilla hyvin nuorina parisuhteeseen alkaneista, koska 20-vuotias on usein ajatusmaailmaltaan ja persoonaltaan vielä hyvin keskeneräinen ihminen verrattuna vaikka 4-kymppiseen. Minusta kuulostaa siltä, että olet jumittunut ajatuksissasi siihen sen aikaiseen tilanteeseen, jolloin päätit suhteen kaiken ollessa vielä ns. hyvin. Ei ole mitään takeita, että elämänne olisi ollut yhtä auvoisaa jatkossakin, jos olisitte pysyneet yhdessä.
Keskity siihen hyvään, mikä sinulla on nyt elämässäsi, AP, ja kehitä niitä asioita joita voisi parantaa. Sitä kautta olet paljon onnellisempi elämässäsi verrattuna siihen, että jos ajattelet jatkuvasti "mitä jos...".
Olen tyytyväinen nykyiseen elämääni. Ilmeisesti olen jättänyt sen vanhan suhteen käsittelemättä ja tyhmällä tavalla lopetin sen ensimmäisen suhteen. Kun tällainen vanha asia tulee mieleen, tekisi mieli ottaa yhteyttä ja pyytää anteeksi. Tietenkään en tee sitä, vaan puin asiaa jonkin aikaa itsekseni ja se siitä.
Ap
Sinulla on vain yksi elämä käytä se viisaasti[/quote]
Tuon kun ymmärtäisi jo nuorena niin monelta murheelta varamaan säästyisi.
No en todellakaan kadu!
Jos en olisi lähtenyt, en olisi varmaan hengissä. Jätkä oli mustasukkainen ja väkivaltainen juoppo, minä nuori ja tyhmä.
En antaisi enää kenenkään kohdella minua sillä tavalla.
Aviomieheni on ihana.
Ymmärrän täysin ja näin tein itsekin. Aloituksessa kysyttiin, että onko kukaan jättänyt hyvää ja sopivaaa kumppania.
"Onko ketään, joka katuu nyt vuosia myöhemmin sitä, että jätti ensirakkautensa? Siis siinä tapauksessa, että hän olisi ollut ollut hyvä kumppani ja olisitte sopineet toisillenne."
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan kadu!
Jos en olisi lähtenyt, en olisi varmaan hengissä. Jätkä oli mustasukkainen ja väkivaltainen juoppo, minä nuori ja tyhmä.
En antaisi enää kenenkään kohdella minua sillä tavalla.
Aviomieheni on ihana.
Alue: Aihe vapaa
Täh en tajunnut ollenkaan mitä yritit selittää. Jätit ystävän, vai poika-/tyttöystävän vain minkä ja mikä ihmeen apja meni rikki.
Plaah harva se ensirakkauden kanssa loppuelämäänsä viettää. Ja 15 on vasta kasvamassa ihmisenä eli on ihan jotain muuta kuin mitä on sitten taas 30 vuotiaana.