Mikä minua vaivaa? Diagnisoi minut av-mamma

Minusta on jo vuosia tuntunut siltä, että en ole normaali. Koen olevani viallinen ja jotenkin rikkinäinen ihminen. Mitä ajatuksia alla oleva kuvaus minusta herättää? Minkä diagnoosin antaisit minulle ja onko kenelläkään samanlaisia ongelmia?

Taustaa:
Sosiaalisissa tilanteissa olen aivan kuin kuka tahansa normaali ihminen. Nautin huomion keskipisteenä olemisesta ja ihmiset pitävät minua yleensä hauskana ja viehättävänä. Olen kuitenkin introvertti ja jaksan sosiaalisia tilanteita ainoastaa pienissä erissä. Minulla on ainoastaan kaksi ystävää ja peruutan ja kieltäydyn tapaamista usein, koska uuvun heidän seurassaan. Tapaan ystäviäni noin kahden kuukauden välein.

Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja vieraaksi, jopa oman perheeni kesken. Koen syvällisten suhteiden muodostamisen hankalaksi. Haluan palavasti, että minulla olisi iso ystäväpiiri.  Itken joskus ystävien puutteen vuoksi ja koen epäonnistuneeni ihmisenä. En tiedä miten voisin korjata asian, koska en pidä ihmisistä. En tee aloitteita, koska pelkään epäonnistuvani. Olen vain kerran elämässäni tavannut ihmisen, jonka olen aidosti halunnut ystäväkseni. Tämä ihminen on ainoa kenen seuraa kestän uupumatta ja olemmekin nykyään pariskunta.

Olen älykäs ja suoritan helposti haastavia projekteja itsenäisesti. Ryhmätilanteissa omaksun johtajan roolin luontevasti.

Oireet:
- Joskus kun minun pitää suorittaa helppo ja arkinen askare “halvaannun”. Tällaisessa olotilassa se pieni normaali askare alkaa ahdistamaan minua niin paljon, että sykerryn kuoreeni ja mieleni hokee minulle: ”en pysty, en pysty, en pysty.” Esimerkiksi noin viikko sitten minun piti kirjoittaa parin lauseen mittainen sähköpostiviesti. Tämä pieni askare sai minut ” halvaantumaan” niin pahasti, että istuin koneella monta tuntia saavuttamatta mitään. Tuntuu jälkikäteen ihan hullulta, että itku kurkussa jouduin pyytämään apua mieheltä sähköpostiviestin kirjoittamiseen. Onneksi minulla kuitenkin on ihana mies, joka kärsivällisesti rohkaisee minua ja tarvittaessa ohjaa kädestä pitäen. Kun ”halvaannun” olen ahdistunut, peloissani ja stressaantunut.

Muita arkisia askareita, jotka ovat aiheuttaneet minulle hirveän stressi ”halvauksen”: bussilla matkustaminen, puhelun soittaminen, ajanvaraus ja vieraaseen paikkaan ajaminen.