Ylipainoiset, miten pidätte itsetuntonne kunnossa?

Joo, sisäistä se ettei ulkonäkö merkitse kaikkea. Miehesi rakastaa sinua sellaisena kuin olet, mikset voi luottaa siihen?

Keskity ulkonäön sijaan muihin asioihin elämässäsi. Huomaat äkkiä että oletkin ihan hyvä ihminen. Ulkonäkö on oikeasti todella pieni tekijä siinä, mistä ihminen kokonaisuutena koostuu.

Minä en saanut itsetunnosta kiinni ylipainoisena, vaikka kuinka yritin. Olen kyllä aina ollut muuten tyytyväinen itseeni, mutta ulkoinen olemus häiritsi ja oma laiskuuteni. Laihdutin vuodessa ylimääräiset 20kg. Olen tyytyväisempi näin.

Vierailija kirjoitti:

Minä en saanut itsetunnosta kiinni ylipainoisena, vaikka kuinka yritin. Olen kyllä aina ollut muuten tyytyväinen itseeni, mutta ulkoinen olemus häiritsi ja oma laiskuuteni. Laihdutin vuodessa ylimääräiset 20kg. Olen tyytyväisempi näin.

Onnea! Miten sait tuon aikaiseksi? Ja vielä lopputuloksen pysymään? Minäkin olen muuten tyytyväinen itseeni, mutta tosiaan ulkonäkö häiritsee. Ja se laiskuus - minä OLEN laiska! Ainakin mitä kuntoiluun ja dieetin ylläpitämiseen tulee. Olen vaan niin kyllästynyt siihen, että kierrän tätä samaa kehää ikuisesti. Olen muutaman kerran laihduttanut sen 10-15 kiloa, ja se vaiva ja tuska on aivan liikaa siihen nähden, ettei lopputulos ole pysyvä.

ap

Hae terapiasta apua tunnesyömiseen. Se voi saada painon nousemaan huolestuttaviin mittoihin.

Mä ylläpidän hyvää itsetuntoa ihan samoilla keinoilla kuin kaikki muutkin, ainakin olen luullut niin. Eli olen tyytyväinen siihen, missä olen hyvä enkä anna itseni masentua siksi, etten ole täydellinen. Eihän kukaan ole täydellinen, joten ei kellään voisi olla hyvää itsetuntoa, jos kaikki murehtisivat enemmän heikkouksiaan kuin iloitsisivat vahvuuksistaan. Mun vahva puoleni ei nyt satu olemaan just ulkonäkö. Voi voi. Juuri siksi en sitä märehdikään vaan pyrin olemaan onnellinen siitä, että olen fiksu, empaattinen ja sosiaalinen luonne. Ja kaikkea muutakin kivaa vielä lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Hae terapiasta apua tunnesyömiseen. Se voi saada painon nousemaan huolestuttaviin mittoihin.

Ei ole edes kyse pelkästään siitä, vaikka tunnesyöminen iso ongelma onkin. Sen lisäksi olen kamalassa sokerikoukussa, ja yksinkertaisesti rakastan ruokaa (ja vihaan liikuntaa). Tässäpä sitä onkin voittava yhdistelmä!

ap

Vierailija kirjoitti:

Mä ylläpidän hyvää itsetuntoa ihan samoilla keinoilla kuin kaikki muutkin, ainakin olen luullut niin. Eli olen tyytyväinen siihen, missä olen hyvä enkä anna itseni masentua siksi, etten ole täydellinen. Eihän kukaan ole täydellinen, joten ei kellään voisi olla hyvää itsetuntoa, jos kaikki murehtisivat enemmän heikkouksiaan kuin iloitsisivat vahvuuksistaan. Mun vahva puoleni ei nyt satu olemaan just ulkonäkö. Voi voi. Juuri siksi en sitä märehdikään vaan pyrin olemaan onnellinen siitä, että olen fiksu, empaattinen ja sosiaalinen luonne. Ja kaikkea muutakin kivaa vielä lisäksi.

Kuulostaa hienolta! Mitenhän itse pääsisin tähän :o Tunnen ihan kauheaa alemmuudentunnetta hoikkien naisten rinnalla...

ap

Minusta sinä et voi saada näitä asioita yhtä aikaa: joko aidosti ajattelet ettei sinulla ole syytä laihtua ja pidät itseäsi upeana, tai laihdutat ja myönnät että et ole tyytyväinen tuossa painossa. Et voi yhtä aikaa miettiä että pitäisi laihtua JA pitää itseäsi upeana (koska et ole upea, jos pidät itseäsi liian lihavana siihen). Et voi myöskään onnistua laihduttamisessa, JOS pidät itseäsi nyt upeana (koska sulla ei todennäköisesti riitä motivaatio, jos et näe laihtumiselle todellista syytä).

Eli minusta sinun pitää nyt päättää - joko päätät pysyä tuon kokoisena ja lopetat koko laihduttamisen ajattelun ja aidosti olet mielestäsi upea nainen jossa ei ole mitään muuttamista, TAI päätät että et ole painoon tyytyväinen etkä halua olla noin iso, ja laihdutat. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Voit valita joko motivaation muuttaa asioita tai tyytyväisyyden nykytilaan. Et molempia.

Itse onnistuin laihduttamaan, kun yksi päivä vaan totesin että ei, en todellakaan ole tyytyväinen painooni enkä haluakaan olla. En vaan halunnut olla enää pulska, vaikka miten puhuttaisiin "itsensä hyväksymisestä". Onko asiat menneet vähän kieroiksi, jos ihminen kokee huonoa omaatuntoa siitä että EI halua olla lihava?!

Minä jotenkin uskon ettei kukaan ylipainoinen syvällä sisimmässään ole täysin tyytyväinen itseensä ylipainon takia ellei ole joku "läskifetissi". Asian voi toki hyväksyä. Mutta jokainen tietää että ylipaino on vaaraksi terveydelle ja väistämättä vaikuttaa arkipäiväiseen elämään jollain tavalla mitä normaalipainoisella ei ole. Ylipaino on usein myös "periytyvää" eli huonot elämäntavat siirretään omille lapsille. Lihavia lapsia usein pilkataan kiusataan ja jätetään ulkopuolelle joka jättää omat jälkensä. Uskon myös että monet ylipainoiset luovuttavat laihdutuksen suhteen koska laihduttaminen on vaikeaa ja vaatii itsekuria jota ei välttämättä vain ole tarpeeksi. Sama koskee myös alipainoa.

Ei se sun itsetunto sen parempi laihanakaan ole, se on pään sisällä. "Sitten kun laihdutan niin..." EI.

Miksi muutos ei ole pysyvä? Sanoit, että lihot laihdutetut kilot takaisin. Miksi? Miten?! Sun pitäisi varmaan jatkaa sitä dieettiä silloinkin, kun paino on jo esim sen 70kg. Jos tiedät että olet sokerikoukussa, sun on pakko päästä irti sokerista ja jättää se kokonaan pois elämästäsi. Eihän alkoholistikaan ole raitis muutaman kuukauden, jonka jälkeen ajattelee että no nyt voin ottaa pari... siitä se taas lähtee. Jos on addikti, on addikti, ja siihen auttaa vain totaalikieltäytyminen.

Olen itsekin ylipainoinen ja tiedostan oman ongelmani. Tavoitteeni ei tällä hetkellä ole laihtua, vaan lopettaa sokerin syöminen ja sen jälkeen muuttaa muita elintapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en saanut itsetunnosta kiinni ylipainoisena, vaikka kuinka yritin. Olen kyllä aina ollut muuten tyytyväinen itseeni, mutta ulkoinen olemus häiritsi ja oma laiskuuteni. Laihdutin vuodessa ylimääräiset 20kg. Olen tyytyväisempi näin.

Onnea! Miten sait tuon aikaiseksi? Ja vielä lopputuloksen pysymään? Minäkin olen muuten tyytyväinen itseeni, mutta tosiaan ulkonäkö häiritsee. Ja se laiskuus - minä OLEN laiska! Ainakin mitä kuntoiluun ja dieetin ylläpitämiseen tulee. Olen vaan niin kyllästynyt siihen, että kierrän tätä samaa kehää ikuisesti. Olen muutaman kerran laihduttanut sen 10-15 kiloa, ja se vaiva ja tuska on aivan liikaa siihen nähden, ettei lopputulos ole pysyvä.

ap

Kiitos! Olen varmaan vähän samanlainen kuin sinä, sillä olen myös (entinen) tunnesyöjä ja jojoilija, jolle kehän kiertäminen on tuttua. Monet kerrat epäonnistuin laihduttamisessa tai tuloksessa pysymisessä.

Kannattaa vain toistaa riittävästi ja olla antamatta periksi. Minun oli jätettävä kaikki epäterveelliset herkut pois tai muuten aloin ahmimaan niitä, ja kohotettava kuntoani. Liikunta maistuu pahvilta varsinkin jos kunnossa on parannettavaa.

Mitähän vinkkejä osaisin antaa.. Minulla auttoi säännölliset ruoka-ajat, kalorien laskeminen, riittävän monipuolinen, vaihteleva ja maukas ruokavalio, hedelmät herkkujen tilalla, kunnon kohottaminen ja monipuolinen liikunta, laihdutukseen suhtautuminen projektin kaltaisena asiana, ja ettei odottanut tuloksia liian nopeasti ja sitten turhautunut.

Tärkeintä kuitenkin olisi varmaan löytää sellainen mielentila että se onnistuu. Minä vain kyllästyin toimintaani ja liikakiloihini niin paljon että halusin laihduttaa. Tuo mielentila + sitoutuminen on minusta ne tärkeimmät asiat.

Sitten se tuloksessa pysyminen. :D Ennen laihduttamisen jälkeen huokaisin helpotuksesta: "Huh, se oli siinä!" ja palasin tyytyväisenä sohvalle suklaakääröjeni viereen. Sanomatta selvää, että ei noin. Kilot tulevat tosi nopeasti takaisin.

Olen nyt pysynyt samassa painossa neljä vuotta, mutta tiedostan lipsuvani edelleen herkästi tunnesyömisen puolelle, joten syön epäterveellisiä herkkuja tosi harvoin. Oikeastaan laihtumisen jälkeen en muuttanut käytöstäni tai ajattelutapojani mitenkään verrattuna laihdutuksen aikaisiin, vaan lisäsin vain ruokavalioni energiamäärän uudelle painolle sopivaksi. Eli kalorien laskeminen on auttanut minua.

Vierailija kirjoitti:

Minä kamppailen asian kanssa jatkuvasti. Olen tunnesyöjä, ja lihoan helposti. Koko aikuisikäni (olen 26-vuotias) olen seilannut 15 kilon välillä. Nyt olen taas painavimmillani, eli 164-senttinen ja 85-kiloinen. Viimeiset puoli vuotta olen yrittänyt aloittaa herkkujen vähentämistä, mutta ei se vaan ota tuulta siipien alle.

Mieheni jaksaa aina vaan sanoa, että olen upea. Hän on kultainen. En kuitenkaan kykene tätä täysin uskomaan, sillä varmasti hän huomaa eron 85-kiloisen ja 70-kiloisen minun välillä. 70-kiloisena olen mielestäni oikeasti kaunis, sillä ylimääräiset kilot asettuvat tiettyyn pisteeseen saakka oikeisiin paikkoihin. En edes tähtää laihuuteen, vaan siihen että näyttäisin hyvältä ja että tuntuisi hyvältä.

Tiedän olevani monin tavoin hyvä tyttöystävä: meillä on hauskaa yhdessä, minulla on korkea koulutus ja hyvä työpaikka, ja meillä vaan kaikki yleensä sujuu. Tämä paino on sitten minun ristini. Laihduttaa pitäisi, mutta olisi kiva pystyä pitämään itsetunto jossain määrin kohdillaan myös tällaisena. Minulla on reilusti ylipainoisia ystäviä, jotka ovat mielestään upeita (ja tuo itsevarmuus kyllä vaikuttaa positiivisesti ulkoiseen olemukseen). Minulla on vaikeuksia pukeutua muihin kuin säkkeihin, ja seksielämä kärsii todella pahasti.

Tuleeko kenellekään mitään apukeinoja mieleen?

Tuo on kyllä ehdottomasti paras idea, että kostat tilanteen miehelle.

Muista hokea koko ajan, että olen lihava, lihava ja torppaa kaikki seksitilanteet sillä, että koska olen lihava, niin seksiä ei tietystikään voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutos ei ole pysyvä? Sanoit, että lihot laihdutetut kilot takaisin. Miksi? Miten?! Sun pitäisi varmaan jatkaa sitä dieettiä silloinkin, kun paino on jo esim sen 70kg. Jos tiedät että olet sokerikoukussa, sun on pakko päästä irti sokerista ja jättää se kokonaan pois elämästäsi. Eihän alkoholistikaan ole raitis muutaman kuukauden, jonka jälkeen ajattelee että no nyt voin ottaa pari... siitä se taas lähtee. Jos on addikti, on addikti, ja siihen auttaa vain totaalikieltäytyminen.

Olen itsekin ylipainoinen ja tiedostan oman ongelmani. Tavoitteeni ei tällä hetkellä ole laihtua, vaan lopettaa sokerin syöminen ja sen jälkeen muuttaa muita elintapoja.

Jos vaan tietäisi miten se sokerin (ja muun roskaruuan) jättäminen pois elämästä käytännössä toteutetaan. En ole siihen tähän mennessä pystynyt.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en saanut itsetunnosta kiinni ylipainoisena, vaikka kuinka yritin. Olen kyllä aina ollut muuten tyytyväinen itseeni, mutta ulkoinen olemus häiritsi ja oma laiskuuteni. Laihdutin vuodessa ylimääräiset 20kg. Olen tyytyväisempi näin.

Onnea! Miten sait tuon aikaiseksi? Ja vielä lopputuloksen pysymään? Minäkin olen muuten tyytyväinen itseeni, mutta tosiaan ulkonäkö häiritsee. Ja se laiskuus - minä OLEN laiska! Ainakin mitä kuntoiluun ja dieetin ylläpitämiseen tulee. Olen vaan niin kyllästynyt siihen, että kierrän tätä samaa kehää ikuisesti. Olen muutaman kerran laihduttanut sen 10-15 kiloa, ja se vaiva ja tuska on aivan liikaa siihen nähden, ettei lopputulos ole pysyvä.

ap

Kiitos! Olen varmaan vähän samanlainen kuin sinä, sillä olen myös (entinen) tunnesyöjä ja jojoilija, jolle kehän kiertäminen on tuttua. Monet kerrat epäonnistuin laihduttamisessa tai tuloksessa pysymisessä.

Kannattaa vain toistaa riittävästi ja olla antamatta periksi. Minun oli jätettävä kaikki epäterveelliset herkut pois tai muuten aloin ahmimaan niitä, ja kohotettava kuntoani. Liikunta maistuu pahvilta varsinkin jos kunnossa on parannettavaa.

Mitähän vinkkejä osaisin antaa.. Minulla auttoi säännölliset ruoka-ajat, kalorien laskeminen, riittävän monipuolinen, vaihteleva ja maukas ruokavalio, hedelmät herkkujen tilalla, kunnon kohottaminen ja monipuolinen liikunta, laihdutukseen suhtautuminen projektin kaltaisena asiana, ja ettei odottanut tuloksia liian nopeasti ja sitten turhautunut.

Tärkeintä kuitenkin olisi varmaan löytää sellainen mielentila että se onnistuu. Minä vain kyllästyin toimintaani ja liikakiloihini niin paljon että halusin laihduttaa. Tuo mielentila + sitoutuminen on minusta ne tärkeimmät asiat.

Sitten se tuloksessa pysyminen. :D Ennen laihduttamisen jälkeen huokaisin helpotuksesta: "Huh, se oli siinä!" ja palasin tyytyväisenä sohvalle suklaakääröjeni viereen. Sanomatta selvää, että ei noin. Kilot tulevat tosi nopeasti takaisin.

Olen nyt pysynyt samassa painossa neljä vuotta, mutta tiedostan lipsuvani edelleen herkästi tunnesyömisen puolelle, joten syön epäterveellisiä herkkuja tosi harvoin. Oikeastaan laihtumisen jälkeen en muuttanut käytöstäni tai ajattelutapojani mitenkään verrattuna laihdutuksen aikaisiin, vaan lisäsin vain ruokavalioni energiamäärän uudelle painolle sopivaksi. Eli kalorien laskeminen on auttanut minua.

Kiitos kun kerroit, miten onnistuit :) En voi muuta kuin pyrkiä samaan...

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei se sun itsetunto sen parempi laihanakaan ole, se on pään sisällä. "Sitten kun laihdutan niin..." EI.

Ei se välttämättä näin mene. Se ongelma voi hyvinkin olla juuri vain siinä kun tuntee itsensä niin suureksi on vaikea liikkua ei voi tehdä joitain asioita painon takia yms. Laihuus ei tietenkään ole automaattinen avain onneen mutta jos se oma ylipaino varjostaa itsensä hyväksymistä niin siitä kannattaa hankkiutua eroon. Se onnistuu se voi olla hyvinkin vaikeaa mutta omalla kokemuksella voin sanoa että se on sen arvoista!!

Itse laskin kaloreita vielä puolisen vuotta laihdutuksen jälkeen. Siinä ajassa keho tottui uuteen painoon (-10kg) ja alkoi viestiä nälkää +-0 kalorien mukaan. Ts. kun söin nälän mukaan, söin niin että syödyt ei menneet kulutuksen yli. Etenkin heti laihduttuani tuo ei toiminut, eli jos söin nälän mukaan, saattoi mennä helposti +500kcal päivän kulutuksen yli. Vaati siis tuon reilu 6kk totuttelua, että pystyin luottamaan nälän tunteeseen eikä tarvinnut laskea. Senkin jälkeen olen seurannut painoa  lähes joka ikinen päivä, eli tarkistanut, että nälän mukaan syöminen oikeasti on uuden painon mukaista.

Ja toistan: tämä on vaatinut myös sen, että AIDOSTI en halua lihoa enkä palata vanhaan painoon, ENKÄ olisi tyytyväinen itseeni jos noin kävisi. Aiemmin itsekin olen laihtunut ja lihonut pariin kertaan, ja näen pääsyynä juuri sen, että silloin olin ihan tyytyväinen siihen suurempaankin painoon. Ja mahdotonhan se on sietää tuota laihtumisen jälkeistä totutteluvaiheen nälkää, jos ei näe siinä mitään pointtia (ts. olisi yhtä tyytyväinen painavampanakin).

--9

Tunnesyömiseen auttaa parhaiten terapia. Siinä on aina taustalla jokin psykologinen syy miksi lohduttautuu ruokaan. Sinun pitäisi ensin selvittää miksi aina tekee mieli syödä vaikkei olisi edes nälkä. Ruoan pitäisi olla jotain mitä syödään kun on nälkä, se ei ole normaalia jos ahmii ruokaa muuten vaan. Itse olen käynyt myös terapiassa ja ainakin minua auttoi. Lisäksi jos sinulla on itsetuntoongelmia, terapia auttaa siihenkin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta sinä et voi saada näitä asioita yhtä aikaa: joko aidosti ajattelet ettei sinulla ole syytä laihtua ja pidät itseäsi upeana, tai laihdutat ja myönnät että et ole tyytyväinen tuossa painossa. Et voi yhtä aikaa miettiä että pitäisi laihtua JA pitää itseäsi upeana (koska et ole upea, jos pidät itseäsi liian lihavana siihen). Et voi myöskään onnistua laihduttamisessa, JOS pidät itseäsi nyt upeana (koska sulla ei todennäköisesti riitä motivaatio, jos et näe laihtumiselle todellista syytä).

Eli minusta sinun pitää nyt päättää - joko päätät pysyä tuon kokoisena ja lopetat koko laihduttamisen ajattelun ja aidosti olet mielestäsi upea nainen jossa ei ole mitään muuttamista, TAI päätät että et ole painoon tyytyväinen etkä halua olla noin iso, ja laihdutat. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Voit valita joko motivaation muuttaa asioita tai tyytyväisyyden nykytilaan. Et molempia.

Itse onnistuin laihduttamaan, kun yksi päivä vaan totesin että ei, en todellakaan ole tyytyväinen painooni enkä haluakaan olla. En vaan halunnut olla enää pulska, vaikka miten puhuttaisiin "itsensä hyväksymisestä". Onko asiat menneet vähän kieroiksi, jos ihminen kokee huonoa omaatuntoa siitä että EI halua olla lihava?!

Tämä on niin totta! Minulla oli myös tuollainen rasittava ristiriita, ja lisäksi koin juurikin huonoa omaatuntoa siitä että en halunnut olla pulska ja hyväksyä itseäni ylipainoisena :D Motivaatio painonpudotukseen lähti sen myöntämisestä, että en ole tyytyväinen painooni ja tilanteeseeni!