Lue keskustelun säännöt.
Miten ja mistä kavereita koulukiusatulle 15-vuotiaalle pojalle?
24.11.2016 |
Täällä ei ole mitään urheilumahdollisuuksia, joissa voisi niin sanotusti vain höntsäillä. Kaikki seuratoiminta keskittyy kilpaurheiluun. Pojan seura kelpaa muille jos hän on maksumiehenä mutta muulloin ei. Hän kuuli kuinka ilkeästi toiset puhuvat hänestä kun ns "kaveri" ei osannut laittaa mutta päälle puhelimessa. Itki pitkälti aamuyöhön yksinäisyyttään ja haluaisi muuttaa pois tältä paikkakunnalta ja löytää edes jostain kavereita.
Onko olemassa mitään verkostoja, joiden kautta yksinäiset pojat voisivat edes yrittää saada kavereita? On surullista katsoa vanhempana vierestä kun toinen viettää parhaimman nuoruutensa kiusattuna ja surullisena. Pitäisikö tilata aika psykiatrilta tai psykologilta? Poika on ainoa lapsi ja teimme kai virheen kun kasvatimme hänestä kiltin ja kohteliaan yksilön.
Kommentit (35)
Nuorta varmasti auttaisi että voisi ainakin jutella esim. koulukuraattorin/ psykologin kanssa ja käydä asiaa läpi. Noi on nykyään haastavia tilanteita, onko koulu / ope tietoinen asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdollisesti muutto toiselle paikkakunnalle ja uusi opiskelupaikka peruskoulun jälkeen /harrastus varmaan avaisi mahdollisuuksia löytää kavereita ?
Onnistuuko viedä harrastukseen toiselle paikkakunnalle, jossa tiedät ettei hänen luokkakaverit käy? Silloin hän voisi ystävystyä uudelta pohjalta muihin ikäkavereihinsa ilman että joku rupeaa juoruamana hänen asioita ja nolaamaan häntä, koska silloin helposti muut kuuntelee kiusaajaa ja ei tahdo olla kiusatun kaveri.
Netissä on myös sivusto 'heimo' jossa kaiken ikäiset yksinäiset saavat jakaa kokemuksiaan ja etsiä ystäviä. Itse olen aikoinani siellä käynyt ja siellä on tosi hyvä henki eikä ketään pilkata. Kaikki tukevat toisiaan ja pyrkivät auttamaan minkä vain suinkin voi.
https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/Pages/default.aspx
Tuolla on tietoa nuorten mielenterveyspalveluista ja oiremittareita, omahoito-oppaita ym.
Jos asutte pääkaupunkiseudulla, niin poikien talosta voisi löytyä kavereita. http://poikientalo.fi/
Muitakin harrastuksia on kuin urheilu. Vaikka kuorolaulu tai tanssi (joo tiedän että kyse on pojasta, silti ehdotan näitä). Niissä tapaa muita nuoria ja varsinkin pojat otetaan suurella ilolla vastaan.
Sitten voi mennä mukaan vapaaehtoistoimintaan (SPR, srk) ja tutustua sitä kautta uusiin ihmisiin ja ystävystyä.
Kohtahan poika jo vaihtaa kouluakin, jos kerran on jo 15-vuotias. Eikö hän voi mennä naapurikaupunkiin lukioon tai amikseen?
Olisiko sisaruksia tai serkkuja tms. joiden kanssa voi viettää aikaa ja tavata muita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kasvattaminen syrjäkylillä on vähän sama kuin kasvattaisi lapsen fundamentalistiuskovaisuudessa. Vähän ilkeätä lapsen kannalta, mutta kai vanhemmilla on joku valinnanvapaus.
Kavereiden ostaminen lahjomalla on aika mätää eikä taida toimiakaan. Seuraurheilu ei kaikkia kiinnosta, varsinkaan jos on jo jollain lailla kiusattu ja seurassa jäseninä on lähinnä niitä kiusaajia.
Jos jössikkä ei saa kavereita koulusta siellä pikkukylässä, vähän veikkaan, ettei hän niitä tule saamaan maagisesti isompaan kylään muuttaessakaan jollei jossain opettele ihmisten kanssa pärjäämistä ennen muuttoa.
Paras mitä tulee mieleen on, että laita heppu partioon. Niitä taitaa olla vähän joka puolella. Onhan se vähän nörttiä toimintaa, mutta hengeltään sellaista, ettei siellä kai pahasti käydä ketään syrjimään. Toinen vaihtoehto seurakunta, mutta se nyt vasta mätää onkin.
Mites pojan sosiaaliset taidot? Ovatko ne kunnossa.
Osalla yksin jäävistä sosiaalisten taitojen puute estää kavereiden pitämisen niin maalla kuin kaupungissakin.
Nörttimäisemmät harrastukset toimivat hieman paremmin. Esimerkiksi lintuharrastus, partio, shakkikerho jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten kasvattaminen syrjäkylillä on vähän sama kuin kasvattaisi lapsen fundamentalistiuskovaisuudessa. Vähän ilkeätä lapsen kannalta, mutta kai vanhemmilla on joku valinnanvapaus.
Ehkä kyse onkin vakityössä, kavereissa, tukiverkostossa, toimivissa palveluissa, turvallisessa elinympäristössä ja puhtaammassa luonnossa?
Minä asun melkein 100 000 asukkaan kaupungissa mutta eipä täälläkään voi harrastaa muutoin kuin veren maku suussa. Höntsäseuroja ei ole. Joitakin lajeja voi harrastaa ihan vain sen takia, että jotkut vanhemmat ovat alkaneet vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi pitää jotain harrastuspiiriä esim. koulujen ulkokentillä tai omakustanteisesti uimahallissa.
Minä myös suosittelisin muita kuin urheiluharrastuksia: esim. SPR on monipuolinen, lisäksi seurakunnalla on paljon nuorten toimintaa. Tykkääkö puuhata tietokoneiden kanssa? Johonkin alan kerhoon tai nettiin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnistuuko viedä harrastukseen toiselle paikkakunnalle, jossa tiedät ettei hänen luokkakaverit käy? Silloin hän voisi ystävystyä uudelta pohjalta muihin ikäkavereihinsa ilman että joku rupeaa juoruamana hänen asioita ja nolaamaan häntä, koska silloin helposti muut kuuntelee kiusaajaa ja ei tahdo olla kiusatun kaveri.
Netissä on myös sivusto 'heimo' jossa kaiken ikäiset yksinäiset saavat jakaa kokemuksiaan ja etsiä ystäviä. Itse olen aikoinani siellä käynyt ja siellä on tosi hyvä henki eikä ketään pilkata. Kaikki tukevat toisiaan ja pyrkivät auttamaan minkä vain suinkin voi.
Mikä sen sivuston tarkka osoite on?
Elämme niin pienellä seudulla ettei naapurikunnastakaan löydy yhtään mielekästä harrastusta. Poika ei halua koulukuraattorille eikä psykologille. Kiusaamisasioita on selvitelty koulussa ensimmäisestä luokasta lähtien. Me emme voi muuttaa ja jättäytyä tyhjän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Muitakin harrastuksia on kuin urheilu. Vaikka kuorolaulu tai tanssi (joo tiedän että kyse on pojasta, silti ehdotan näitä). Niissä tapaa muita nuoria ja varsinkin pojat otetaan suurella ilolla vastaan.
Sitten voi mennä mukaan vapaaehtoistoimintaan (SPR, srk) ja tutustua sitä kautta uusiin ihmisiin ja ystävystyä.
Kohtahan poika jo vaihtaa kouluakin, jos kerran on jo 15-vuotias. Eikö hän voi mennä naapurikaupunkiin lukioon tai amikseen?
Olisiko sisaruksia tai serkkuja tms. joiden kanssa voi viettää aikaa ja tavata muita?
Ikävä kyllä ei ole. Sen vuoksi pojasta on tullut niin herkkä ja pehmeä koska hänellä ei ole ollut ketään tappelukaverina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites pojan sosiaaliset taidot? Ovatko ne kunnossa.
Osalla yksin jäävistä sosiaalisten taitojen puute estää kavereiden pitämisen niin maalla kuin kaupungissakin.
Nörttimäisemmät harrastukset toimivat hieman paremmin. Esimerkiksi lintuharrastus, partio, shakkikerho jne.
Pojan sosiaaliset taidot ovat saaneet kehuja ainakin opettajilta koska hän on avulias ja kohtelias kaikkia kohtaan. Kyllä hän uskaltaa ainakin small talkia puhua myös vieraillekin ihmisille mutta hän tulee todella surulliseksi kun häntä aletaan haukkumaan tai pahoinpidellään. Hän ei edes halua puhua enää pahoinpitelyistä koulussa koska kertominen johtaa aina vain pahempaan väkivaltakierteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaako hän puollustaa itseään? Heittää herjaajalle herjan takaisin?
Nuoren voi pakottaa kuraattorille tai terapiaan, jos hän sitä aikuisten mielestä tarvitsee.
Partioon! Sieltä löytyy kavereita ja tekemistä ja lippukuntia löytyy joka paikasta. Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Tee aiitö nyhveröstä mies
Miksi hänen pitäisi muuttua hyväsydämisestä ja eläinrakkaasta ihmisestä tyttöjä huorittelevaksi ja kiroilevaksi ääliöksi? Ainakaan tytöt eivät kunnioita hänen luokkakaveriaan, joka pahoinpiteli tyttöystäväänsä.
Vierailija kirjoitti:
Partioon! Sieltä löytyy kavereita ja tekemistä ja lippukuntia löytyy joka paikasta. Suosittelen.
Eipä löydy partoja näiltä seuduilta.
Ei kannata hakea vikaa kiusatusta. Meillä paikkakunnan vaihto auttoi heti ja totaalisesti, ongelma katosi. Lapsi kiittää edelleen nyt aikuisena meitä vanhempia tästä muutosta. Arvet on syvät.
Vierailija kirjoitti:
Osaako hän puollustaa itseään? Heittää herjaajalle herjan takaisin?
Nuoren voi pakottaa kuraattorille tai terapiaan, jos hän sitä aikuisten mielestä tarvitsee.
No, hän ei ole saanut ruman kielenkäytön oppia kotona. Taitaa olla liian myöhäistä nyt.
Eikö kenelläkään ole vastaavanlaisia ongelmia?