Kannattaako mennä lukioon, jos matematiikka tökkii

Tottakai kannattaa. Mä olin tosi huono matematiikassa, mutta kielissä hyvä. Kirjoitin kuitenkin matikan, lähdin ekana pois, reksi naureskeli mun tyhjiä papereitani. M:n paperit kuitenkin silloin 80-luvulla kirjoitin kuitenkin.

Sanoisin, että jos jostain lukuaineesta on peruskoulussa alle seiska, tulee lukiossa ongelmia. Joissain lukioissa on tarjolla ns. hidastettua matematiikkaa, eli kuuden viikkotunnin sijaan matematiikkaa on vaikka vain kaksi tai neljä tuntia viikossa ja yhtä kurssia käydään kaksi jaksoa (puhun kuusijaksojärjestelmästä). Tukiopetusta ja erityisopettajan apua on myös monin paikoin tarjolla. Riippuu kuitenkin pitkälti opiskelijan motivaatiosta ja jaksamisesta, miten hän pärjää. Lukio voi olla rankka aiemmin hyvin pärjänneellekin opiskelijalle, joten opiskelija, jolla on puutteita lähtötaidoissa, joutuu tekemään töitä vielä lujemmin. Ei vierailusta erityisopettajalle tai tukiopetuksesta ole itsessään mitään hyötyä, vaan läksyjä ja erkkaopen tai tukiopettajan antamia harjoituksia pitää myös jaksaa tehdä. Kannattaa myös, mikäli mahdollista, valita jokin syrjäinen lukio, jossa on pienet opetusryhmät. Näin opettajalla on paremmin aikaa yksilölliseen ohjaamiseen ja opettaja on sama kaikilla kursseilla.

Lisää kokemuksia? Kiinnostaa nuo tukitoimet vai pitääkö tukiopetusta ostaa ulkopuolelta, jos on tarve.

Mulla oli se taktiikka matikan kanssa, että joku kaveri tai isoveli preppasi mulle ne perusasiat, joilla pääsen kokeen läpi. Muuta tavoitetta ei ollut!

Joutuuhan siinä ehkä töitä tekemään, mutta ei pitäisi olla mahdotonta. Olisi hyvä yrittää selvittää, mikä siinä matematiikassa on niin hankalaa.

Totta kai kannattaa! Lukiossa on onneksi mahdollisuus valita lyhyen tai pitkän matikan väliltä, sekä oikeus saada opettajan antamaa tukiopetusta, sekä tarvittaessa erityisopettajan apua. Lisäksi kuudesta kurssista kaksi saa olla hylättyjä, ja kurssit saa muistaakseni uusia kolmesti. Erityisopettajan avulla voi myös saada jotain erityisjärjestelyjä jos niihin on tarvetta.

Itselläni oli ala-asteesta lähtien suuria vaikeuksia matematiikassa, ja yläasteella matikannumeroni oli vitonen, aina en päässyt kokeita edes läpi. Samat vaikeudet tietysti jatkuivat lukiossa. Onneksi meillä oli mahtavia opettajia, jotka kärsivällisesti järjestivät tukiopetusta kaikille sitä tarvitseville. Meillä oli myös "matikkaklinikka", jota pidettiin muutamana päivänä viikossa. Sinne sai mennä tekemään tehtäviä, ja paikalla oli matematiikan opettaja, joka tuli neuvomaan jos oli tarvetta avulle. Hain apua myös erityisopettajalta, ja siitä oli valtavasti hyötyä.

Matematiikka ei loppujen lopuksi ole niin kovin iso osa lukion opetusta. Ei missään nimessä kannata pelkästään sen takia jättää hakematta. Suurin osa kuitenkin loistaa kielissä tai reaaliaineissa, vaikkei matematiikka sujuisi.

Matikkaa ei ole pakko kirjoittaa, riittää että kurssit menee läpi. 

Ainakin meidän lukiolaiselle on osunut tosi hyviä opettajia lukion kursseille, on pärjännyt ihan hienosti vaikkei mikään matikkanero ole. Harkitsee jopa, että kirjoittaa lyhyen matikan, en olisi ikinä uskonut pari vuotta sitten.

Kesäisin ennen lukion alkua on usein lukion matikkaan valmistavia tms. matematiikan kursseja. Suosittelen osallistumaan. Oletus lukiossa on että ei kenenkään lukio-opiskelu matikkaan pääty, eli kursseista pääsee jokainen läpi. Siihen kyllä löytyy keinot. Jos hän haluaa korottaa numeroa paremmaksi esim. seiskaan tai kasiin on oltava valmis tekemään kymmenen kertaa enemmän työtä kuin yläasteella. Pyydettävä apua heti kun ei ymmärrä, ehkä käytävä tukiopetuksessa tms.

Niinkuin kaikissa muissakin aineissa, opettaja vaikuttaa paljon siihen oppiiko oppilas. Itselläni oli kurssien numerot tasaisesti kasin tietämillä, jokunen ysikin oli (pitkä matikka) kunnes vaihdoin koulua ja loput olikin vitosta ja nelosta. Onko mahdollista että nuori ei vain opi siitä miten opettaja matikkaa nykyisin opettaa? Itse vaihdoin yhdeksännen kurssin jälkeen lyhyeen matikkaan, ja kaikki ennen vaikeuksia tuottaneet asiat sujuivat kuin vettä vaan kun oli tarpeeksi selkeä ja johdonmukainen ope. Ja vastauksena alkuperäiseen kysymykseen, tukiopetusta saa pyytämällä, ja joskus ope saattaa itsekin ilmoittaa milloin tukaria olisi tarjolla ja sinne saa halukkaat tulla. Jos jaksaa tehdä vaaditut tehtävät ja pyytää aina heti apua kun ei jotain ymmärrä niin eiköhän jokainen selviä lukion matikasta.

Voihan aina opiskella humanistiksi, vaikka filosofian maisteriksi. Ne ei yleensä ymmärrä matematiikkaa ollenkaan.

Todellakin kannattaa hakea, kyllä kurseilla saa tukea opiskeluun. Hain lukioon 7,5 keskiarvolla ja tavallisesti menee. Kävin lyhyen matematiikan kurssit ja numerot oli yleensä 5 tai 6, yksi 8 myös tuli. Taitaa olla että kahdesta kurssista saa ottaa arvosanan 4 jos ei aio kirjoittaa.

En usko että tulee sen suurempia ongelmia, normaali numero tuo kutonen.

Jos muut aineet ovat vahvoja niin voi mennä, mutta matikan harjoittelu kannattaa aloittaa jo peruskoulun puolella, ettei iske epätoivo lukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Voihan aina opiskella humanistiksi, vaikka filosofian maisteriksi. Ne ei yleensä ymmärrä matematiikkaa ollenkaan.

Miten niin "vaikka"? Humanistisesta ei valmistu kuin filosofian maistereita, eri pääaineista tietysti. Et taida kauheasti tietää humanistisista tieteistä? 

Ilman muuta lukioon, matematiikka on vain yksi aine muiden joukossa eikä sitä tarvitse edes kirjoittaa. Oma matikan numeroni oli peruskouluaikoina seiskan pintaan, lukiossa sitten räpistelin kurssit hartiavoimin ja hammasta purren läpi. Kun ne on läpi, ne on läpi. Muissa aineissa voi sitten loistaa.

T: nykyinen VTM. 

Totta kai kannattaa mennä, jos lukio muuten kiinnostaa!

Mulla oli muistaakseni kans kutonen matkasta - ehkä jopa viisi - ja samalla linjalla jatkoin läpi lukion sen enempää derivointeja miettimättä. Olihan siellä paljon muuta mielenkiintoisempaa opiskeltavaa.

Se voi muuten johtua vain asenteesta (minulla se oli sellainen runotyttömäisen yltiöhumanistinen 😄) ja henkilökemioista opettajan (huh, miten kuiva ja harmaa insinöörityyppi!) kanssa.

Itse huomasin vasta lukion jälkeen amiksessa, että matikka ja fysiikka ovat ihan opeteltavissa

olevia ja mielenkiintoisiakin aineita.

Käy lyhyen matikan kurssit, niistä saa olla yksi nelonen ja muut kaikki vaikka vitosia. Sitten kirjoittaa vain ruotsin ja englannin, ei matikkaa kannata kirjoittaa. Itse taas en osannut ruotsia, kaikki kurssit selviydyin vitosen keskiarvolla ja lukio läpi ja kirjoituksista E:n ka.

Lyhyt lukion matikka on ihan selvitettävissä vähän vaatimattomallakin matikkapäällä. Ei mikään syy jäädä pois lukiosta, jos muuten opiskelu kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Voihan aina opiskella humanistiksi, vaikka filosofian maisteriksi. Ne ei yleensä ymmärrä matematiikkaa ollenkaan.

Oletko tyhmä?

Laaja matikka ja filosofian maisteri ja ohjelmistosuunnittelija.

On kuule matikka oltava hallussa ja hyvin.

Lukiomon ihan ehdoton.

Voihan sitä ottaa palikkamatikan ja keskittyä diipadaapaan, mutta en tiedä kannattaako. Tai sitten suoraan lähihoitajaksi

No ei todellakaan kannata. Ei muuta kuin amikseen vaikka laitoshuoltaja eli siivooja linjalle, siellä ehkä pärjää tällaiset vähän hitaammatkin tapaukset.