Lue keskustelun säännöt.
Sunnuntaiahdistus.
20.11.2016 |
Työni ahdistaa ihan jumalattomasti tällä hetkellä. Töissä tapahtuu asioita jotka sitten pyörii koko ajan päässä. Ja sitten mua alkaa ahdistaa sekin, etten osaa olla vatvomatta työjuttuja. Mun pitäisi hallita mieleni paremmin ja monella ei edes ole työpaikkaa joten pitäisi olla kiitollinen ja niin edelleen. Työyhteisö on luonteeltaan sellainen että en voi puhua ahdistuksesta. Olen määräaikainen ja työpaikkaan viimeisenä tullut ja alan työpaikoista kova kilpailu. Ahdistusta lisää se, että olin aikaisemmin ihanassa työpaikassa, mutta työtehtävä loppui kokonaan. Varsinkin sunnuntaisin ahdistus on voimakasta eikä viikonloppu riitä työviikosta palautumiseen. Nukun huonosti enkä saa itseäni liikkeelle esim. urheilemaan. Miten omahoidatte ahdistusta? Pitääkö vain hyväksyä että ahdistus kuuluu enemmän tai vähemmän jokaiseen päivään, vähän niinkuin selkäkipu tai muu krooninen sairaus? Työ tuskin on muuttumassa helpommaksi, mutta ehkä n. 2 vuodessa oppisin sen riittävän hyvin jos saisin jatkaa.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Tuommonen töistä/koulusta johtuva ahdistus on ikävän yleistä :( Omasta mielestä työn ei pitäisi olla pelkkä varanhankintakeino, vaan asia josta saa voimaa. Mutta ikävä kyllä harvoin nykyään kukaan uskaltaa irtisanoutua, jos ei yksinkertaisesti viihdy työpaikallaan. Ihan ymmärrettävää, että halutaan pitää perusturva jalkojen alla.
Itse olen vaihtanut alaa, olin ennen keittiöalalla ja minua ahdisti jatkuvasti tuleva työpäivä. Työilmapiiri oli kaikissa työpaikoissani kauhea, työ henkisesti ja fyysisesti raskasta ja turhauttavaa. Ahdistuksesta tuli niin tavallista, että siihen ikäänkuin turtui. Vasta masentuminen ja pitempi sairasloma sai silmäni auki. Nykyisellä alallani (terveydenhuoltoala) ahdistaa työmäärä ja asiakkaat - väsyneenä ja huonoina päivinä ei tunnu, että olisi henkisiä vahvuuksia ottaa kaikki haukut ja mollaukset. Mutta onneksi saan voimaa ja turvaa työyhteisöstäni ja pidän yleisesti työpaikastani.
Voimia sulle, toivottavasti uskallat tehdä tarvittavia uudistuksia elämässäsi ja löydät asioita, joihin purkaa ahdistusta ja huonoa oloa.
Kiitos tsempeistä! Vaikutat mukavalta ihmiseltä, onneksi pääsit pois kauheasta työilmapiiristä. Toiveissa olisi itselläkin alanvaihto, mutta vielä en tiedä minne vaihtaisin. Alan pitäisi olla mielenkiintoinen ja työllistävä. Nyt pelkään itsekin vähän että masennun. Ahdistus on jäänyt tavallaan pysyväksi. Viikonloppu ei riitä nollaamaan stressiä, vaan mietin työasioita silloinkin. Ainoastaan loma lapsuudenkodissa vie ajatuksia muualle, mutta sitä ei ole nyt näköpiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa neuvoa. Painin saman asian kans. Eläkeikään enää 22 vuotta. Mulla vakipaikka. Haluaisin sanoa itseni irti mutten uskalla.
Tuommonen töistä/koulusta johtuva ahdistus on ikävän yleistä :( Omasta mielestä työn ei pitäisi olla pelkkä varanhankintakeino, vaan asia josta saa voimaa. Mutta ikävä kyllä harvoin nykyään kukaan uskaltaa irtisanoutua, jos ei yksinkertaisesti viihdy työpaikallaan. Ihan ymmärrettävää, että halutaan pitää perusturva jalkojen alla.
Itse olen vaihtanut alaa, olin ennen keittiöalalla ja minua ahdisti jatkuvasti tuleva työpäivä. Työilmapiiri oli kaikissa työpaikoissani kauhea, työ henkisesti ja fyysisesti raskasta ja turhauttavaa. Ahdistuksesta tuli niin tavallista, että siihen ikäänkuin turtui. Vasta masentuminen ja pitempi sairasloma sai silmäni auki. Nykyisellä alallani (terveydenhuoltoala) ahdistaa työmäärä ja asiakkaat - väsyneenä ja huonoina päivinä ei tunnu, että olisi henkisiä vahvuuksia ottaa kaikki haukut ja mollaukset. Mutta onneksi saan voimaa ja turvaa työyhteisöstäni ja pidän yleisesti työpaikastani.
Voimia sulle, toivottavasti uskallat tehdä tarvittavia uudistuksia elämässäsi ja löydät asioita, joihin purkaa ahdistusta ja huonoa oloa.