Mies 29v + 2 v miettii; inspiroidutko elokuvien vuorosanoista?
Minä ainakin inspiroidun tietyistä elokuvista ja nimenomaan tietyistä kohtauksista tunnelmineen ja joskus toistelen niitä mielessäni kun kerään rohkeutta johonkin.
Kommentit (5)
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Yksi elokuva mistä pidän siinä mielessä on paljon parjattu 'Mortal Kombat Annihilation' (1997) jonka näin silloin lapsena kaverin luona nauhalta.
Siinä on hyvä kohtaus lähellä loppua missä elokuvan hahmo Rayden putoaa korkealta ja ennen kuolemistaan sanoo "I'm proud to die...a mortal...like you". On myös monta eri dubbausta ja tekstivaihtoehtoa ja tietysti olen katsonut niistä useimmat.
Mutta melko pian sen jälkeen hyvikset voittavat ja Rayden herää takaisin henkiin, laittaa kädet paimennettaviensa hartioille ja kehottaa heitä pitämään huolta toisistaan, koska he ovat nyt perhettä. Sitten hän häviää taas yliluonnollisella tavalla. Olen monta vuotta halunnut ikään kuin jäljennellä tuota loppukohtausta omassa elämässä ja varmasti joskus vielä ammatillisessa, vapaaehtoistyön tai muussa kontekstissa sen teenkin, vaikka muut tuskin ymmärtävät vitsiä ja se ei haittaa.
Eivät ymmärrä, koska kukaan muu ihminen ei ole ikinä katsonut kyseistä elokuvaa.
Tänä iltana kun olin yökerhossa ja ajattelin tanssimista niin muistelin myös elokuvan muuta repliikkiä, jossa pääosan esittäjä rohkaisee ystäviään sanomalla "If we die...we die together...in battle" (tms.)
Siellä oli jo kymmeniä ihmisiä ja tanssilattia oli menossa hukkaan; kukaan ei astunut jalallakaan sinne. Menin sitten tanssimaan ja puolen minuutin sisällä olikin jo iso naisporukka vieressäni tanssimassa valtavalla tanssilattialla ja sen jälkeen vielä pari pientä naisporukkaa kävi vieressäni tanssimassa. He eivät sanoneet mitään joten minäkään en sanonut mitään. Vähän miehiäkin tuli.
Puoleen yöhön mennessä oli jo aivan täyttä ja kiinnostukseni kuten myös tila oli loppunut.
Ajatella että siellä ne ihmisparat edelleen käristyvät samassa yökerhossa, vaikka tuntuu että siitä on jo päivä.
Toinen inspiroiva elokuva on 'Silent Hill Revelations' tai oikeastaan vain pari alkukohtausta. Siinä Heatherin painajaisen jälkeen hän herää aamulla ja syö aamiaista isänsä kanssa, joka on Sean Bean. Yhdessä vaiheessa Heather eli Adelaide Clemens istuu myös isänsä syliin ja hän hymyilee. Vaikka näyttelijöillä on ikäeroa yli 30v ja ovat siinä lähisukulaisia, niin jotenkin näen sen kohtauksen kuitenkin romanttisessa valossa ja samaistun siihen siinä mielessä. Se kemia tai kuviteltu kemia näiden hahmojen välillä on hellyyttävää.
Sen jälkeen Sean Beanin oikea elokuvapuoliso esiintyy peilin kautta ja siinäkin on hyvin tunteikas tuokio kun tämä nainen tuonpuoleisesta neuvoo miestä ja mies parahtaa haavoittuvaisesti 'Don't go' ja sitten nainen häviää usvaiseen ympäristöön. Tuskaisuus on surullista ja koskettavaa.
Mies hädintuskin kerkeää käsittää mitä tapahtui kun hänen pienempi kadonnut tyttärensä ilmestyy ja kutsuu häntä sohvalta ja hän menee lohduttamaan tyttöä ja lopulta joutuu paljastamaan että äiti ei tule takaisin.
Tuossa kovia kokeneen ikääntyvän miehen kyky asiakaspalvella heittäytyen mitä erilaisempiin rooleihin eri ikäisten naishenkilöiden kanssa on hienoa.
Yksi elokuva mistä pidän siinä mielessä on paljon parjattu 'Mortal Kombat Annihilation' (1997) jonka näin silloin lapsena kaverin luona nauhalta.
Siinä on hyvä kohtaus lähellä loppua missä elokuvan hahmo Rayden putoaa korkealta ja ennen kuolemistaan sanoo "I'm proud to die...a mortal...like you". On myös monta eri dubbausta ja tekstivaihtoehtoa ja tietysti olen katsonut niistä useimmat.
Mutta melko pian sen jälkeen hyvikset voittavat ja Rayden herää takaisin henkiin, laittaa kädet paimennettaviensa hartioille ja kehottaa heitä pitämään huolta toisistaan, koska he ovat nyt perhettä. Sitten hän häviää taas yliluonnollisella tavalla. Olen monta vuotta halunnut ikään kuin jäljennellä tuota loppukohtausta omassa elämässä ja varmasti joskus vielä ammatillisessa, vapaaehtoistyön tai muussa kontekstissa sen teenkin, vaikka muut tuskin ymmärtävät vitsiä ja se ei haittaa.