Surettaa, mokasin työhaastattelun ja menetin unelmieni työpaikan

Juu nevö nou. Mäkin jäädyun parissa kohtaa ja ajattelin että pyllylleen meni. Mutta niin vaan soittivat parin pv päästä ja palkkasivat.

Hyvä yritys. Uudenlainen provo. 

Kuulostat jotenkin naiivilta, sorry vaan. Toi on huono merkki että et ollut hermostunut. Mun mielestä on aina syytä olla hermostunut jos tosissaan haluaa jotain, ethän tiedä mitä on odotettavissa. On ihan tavallista että tulee hankaliakin kysymyksiä, mutta rivien välistä tulee vaikutelma että jäädyit hiukan etkä löytänyt kysymysten punaista lankaa.

Ei ole tarkoitukseni mollata sinua, vaan kannustaa katsomaan asioita kriittisesti ja ottamaan opiksi ensi kertaa varten. Kannattaa valmistautua paremmin ensikerralla.

Vierailija kirjoitti:

le. Onko kenelläkään kokemuksia tilanteesta, jossa olet munannut haastattelun unelmiesi työhön, mutta löytänyt lopulta jotain vielä parempaa?

Eiköhän tämä ole mäynyt kaikille muutamaan kertaan.

Jopa usassa on epätavallista soitella puolisolle, jos työntekijä ei tule töihin. Vielä epätavallisempaa todin olisi että jakkupukufirmassa määriteltäisiin puoliso vaimoksi. So non pc. Olisitko siis mahtanut haluta tähän firmaan töihin?

Ei hemmetti, haitko AP kenties Myyntikoordinaattoriksi ja rekryfirma oli A... W...?

Maksoiko ne sun matkat?

Oletko tosissasi? EI toivoakaan että tommoisia meille palkattaisiin :D

Ennen vanhaan oli tapana sanoa, että haastattelun ensimmäiset minuutit ratkaisevat. Jos alku meni hyvin, sinulla on toivoa. Ei se, että sinulla ei ole vastausta kaikkeen tarkoita epäonnistumista. Tärkeämpää on, kuinka reagoit tuollaisessa tilanteessa. Kannattaisi ehkä teeskennellä iloa siitä että on saanut taas tilaisuuden oppia uutta.. Tietysti Amerikassa kaikki voi olla toisin ja tämä hastattelukin tapahtui viime yönä unessasi.

Niin jossain jenkeissäkö tämä oli?

Vierailija kirjoitti:

Niin jossain jenkeissäkö tämä oli?

No minä tulkitsin, että AP on vertauskuvannollinen, kotoisin vaikkapa Hikiältä ja tunsi olevansa pilvenpiirtäjien keskellä Ruoholahdessa.

Ei ole provo, enkä asu jenkeissä. Uskokaa tai älkää, mutta suomalaisia tosiaan asuu ihan Suomen rajojen ulkopuolellakin.

-ap 

Vierailija kirjoitti:

Olin pakahtua onnesta kun puhelinhaastattelun jälkeen sain kutsun saapua toimistolle työhaastatteluun. Kun saavuin kaupunkiin ja kävelin jakkupuku päällä pilvenpiirtäjien varjossa toimistoa kohti, en ollut yhtään hermostunut. Haastattelun alku menikin hyvin ja haastattelija vaikutti tyytyväiseltä.

Puolivälissä haastattelua kaikki menikin sitten pieleen. Haastattelija pyysi minua kertomaan mitä kyseinen yritys tekee ja minähän kerroin. Kerroin erittäin yksityiskohtaisesti heidän tuotteestaan ja toimenkuvistaan eri maissa, mutta kun lopetin, haastattelija kysyi: ” mitä muuta?” Täydensin vastausta niin hyvin kuin kykenin, mutta haastattelija ei ollut tyytyäinen. He kuulemma tekevät rahaa. Ei tullut pieneen mielenkään sanoa jotain niin itsestäänselvää ja tunsin itseni typeräksi.

Haastattelija halusi, että kerron miten toimisin kohdatessani erilaisia tilanteita. Taas meni mönkään kun en älynnyt, että työntekijän aamuinen poissaolo ja puhelimeen vastaamattomuus tarkoittaa sitä, että pitää soittaa vaimolle. Tottakai se vaimo patistaa sen ukkonsa töihin. Tuntui myös, etten tiennyt tarpeeksi osavaltiomme tämänhetkisestä taloustilanteesta, tiettyjen yritysten taloudellisesta tilanteesta, enkä tulevaisuuden talous odotuksista.

Niin ja hain ”graduate” roolia jossa ei vaadita aikaisempaa työkokemusta. Ainoat ilmoitetetut vaatimukset olivat tietyt luonteenpiirteet ja korkeakoulututkinto suoritettuna.

Harmittaa ja surettaa, koska halusin palavasti työskennellä tälle yritykselle. Onko kenelläkään kokemuksia tilanteesta, jossa olet munannut haastattelun unelmiesi työhön, mutta löytänyt lopulta jotain vielä parempaa?

Ryhdy kirjailijaksi, kun näyttää tuota fiktiota syntyvän tuutin täydeltä.

ihan hyvin voit tuon kuvauksen perusteella myös päästä. Ja työhaastattelut on vain yhtä hyviä kuin ihmiset jotka tekevät niitä, joka ei aina ole ihan timanttista.

Kiitos rakentavasta palautteesta. Olet oikessa, taisin olla hieman naivi kuvitellessani, että haastattelu noudattaisi samaa kaavaa kun edelliset. En siis ollut erityisen hermostunut, koska olen lyhyen ajan sisään käynyt neljässä haastattelussa. Tottakai minua jännitti kovasti ja olin innoissani. 

-ap

Edellinen viesti oli kolmannelle vastaajalle.

-ap

No sehän testaa sinua juuri noin, että miten selviät paineen alla. Kuten se, että kysyy jatkoa asiaan, minkä olet jo ajatellut selittäneesi. Eikä sekään ole mikään oikea vastaus, että soitetaan vaimolle poissaolevasta työntekijästä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan oli tapana sanoa, että haastattelun ensimmäiset minuutit ratkaisevat. Jos alku meni hyvin, sinulla on toivoa. Ei se, että sinulla ei ole vastausta kaikkeen tarkoita epäonnistumista. Tärkeämpää on, kuinka reagoit tuollaisessa tilanteessa. Kannattaisi ehkä teeskennellä iloa siitä että on saanut taas tilaisuuden oppia uutta.. Tietysti Amerikassa kaikki voi olla toisin ja tämä hastattelukin tapahtui viime yönä unessasi.

Kiitos, alkuosa sai minut hymyilemään. Ehkäpä minulla voi olla vielä toivoa. Oi, että olisipa ollutkin vain unta niin minullahan olisi vielä oikea haastattelu edessä. 

Mullakin menee joskus ihan pieleen joku haastis mutta silti teen vaikutuksen, joskus ne kysyy hankalia kysymyksiä siksi että haluaa nähdä että kuka jatkaa ja kuka on vaa "en tiedä" linjalla. Tietää että menee varmasti väärin monilma mutta katsoo kuka osaa hommansa tarpeeksi hyvin paikatakseen sen.