Nainen, mitä ajattelet jos mies kysyy että voitko tarjota treffeillä?
Kommentit (16)
En suoraan sanottuna mitään koska siinä vaiheessa en oletettavasti tunne koko miestä. Pistän asian takaraivoon ja päättelen myöhemmin mihin se liittyy. Suostun luultavasti pyyntöön jollei oma talous satu olemaan sellaisessa jamassa että sen takia pitää luopua jostain muusta tärkeästä, mm. perheenjäsenen syntymäpäivälahja menisi minulla treffiseuralaisen osuuden maksamisen edelle.
Minusta on tärkeää että ihmiset ottavat toisensa huomioon mutta kirjoittamattomat säännöt ja se oletus että jos joku pyytää lupaa poiketa rivistä vähänkään niin hän ei osaa ottaa muita huomioon, ahdistavat. Sama se on koulussa jos oppilas haluaa vaikkapa kirjoittaa erilaisella kynällä ja siitä nousee haloo. Ei säännöistä poikkeaminen ole aina joku perustelematon todiste siitä että ihminen on itsekäs tai kokee olonsa jotenkin etuoikeutetuksi "koska kaikki muutkin". Ihmistä ei tulisi arvostella sen perusteella kirjoittaako hän vasemmalla vai oikealla kädellä, pukeutuuko hän juuri samoin kuin muut ja tarvitseeko hän jotain mikä muille ei ole tärkeää tai jota muut eivät tarvitse.
Jos hän itse pyys mut treffeille niin en maksais, jos minä pyysin niin luultavasti oletinkin maksavani.
Tässä maailmassa on tasan yksi mies, jonka seurasta voisin maksaa. Jos hän haluaisi lähteä kanssani treffeille, niin olisin onnesta soikeana ja tarjoaisin ihan mitä tahansa hän haluaisi. Kenenkään muun miehen seura ei kiinnosta samalla tavalla, ja jos mies ei kiinnosta, niin en yleensäkään haluaisi lähteä treffeille, saati tarjota.
Kohteliaasti varmaan maksaisin, mutta yrittäisin olla mahdollisimman huonoa seuraa päästäkseni helpommin eroon, ellei mies pysty vakuuttamaan ettei hänellä ole vahvoja periaatteita. En halua minkään periaatteen miestä, kielii yleensä joustamattomasta ja hankalasta luonteesta.
Ajattelen, että juntti ja maailma suurin ääliö.
En. Ei olis varaa, kuin omaan sapuskaani.
Vierailija kirjoitti:
En. Ei olis varaa, kuin omaan sapuskaani.
Ei jatkoon.
Siitä saisi ainakin puheenaihetta, jos ei muuten keksisi puhuttavaa. Mies saisi ruokansa eteen valottaa pyyntönsä syitä tarkemmin.
Maksaisin, mutta jatkoon pääsee vain ihminen, joka seisoo kanssani samalla puolella emmekä käy vastakkain valtataistelua tai sukupuolien välistä sotaa. Elämäni on liian arvokas moiseen.
Lähtökohtaisesti olettaisin, että jokainen maksaa itse, oli sitten kyse treffeistä tai kahveista kaverin kanssa, ellei toinen itse halua tarjota. Minusta on epäkohteliasta pyytää toista tarjoamaan, tai olettaa että toinen tarjoaa. Se on vähän niin kuin kerjäämistä.
Osoittaisin hanet lahimpaan soppajonoon ja sanoisin etta en nyt kerkea sinua ruokkia kun pitaa pesta tukka.
Samaa ajattelisin, kuin samaa pyytävästä naisesta, että onpa tökeröä pyytää noin päin naamaa.
Vierailija kirjoitti:
Samaa ajattelisin, kuin samaa pyytävästä naisesta, että onpa tökeröä pyytää noin päin naamaa.
No todellakaan en osaa kuvitella naistakaan kinuamaan ruokaa. Jos maksajasta on epäselvyys pitää varautua maksamaan omansa.
Ajattelen että treffi kumppanilla ei ole rahaa jos hän ehdottaa että minä tarjoaisin. Jos maksaminen lähtee omasta ehdotuksestani ei ajattele mitään muuta kuin että tarjoan.
Se voisi olla ok, jos hän on maksanut edelliset kierroksen. Missään muussa tapauksessa toiselle ei koskaan, koskaan EHDOTETA että tämä tarjoaisi. Tarjoamaan voi tarjoutua, mutta sitä ei voi pyytää.
uuupp