Pitkä avioliitto tuli tiensä päähän. Kuinka selviän tästä ikinä?
Nyt tuntuu täysin voimattomalta alkaa rakentamaan omaa elämää lasten kanssa, ilman miestä. Kauanko voi suru kestää?
Sydän on ihan palasina, mutta pakko on vain jaksaa lasten takia.
Kommentit (21)
Kiitos sinulle lohduttavista sanoistas. Aika kai tämän olon voi vain helpottaa. Ja ei tuo ammattiapukaan huono vaihtoehto olis. Nyt tekis mieli vain nukkua. -ap
Aika parantaa haavat. Klisee mutta varmasti totta.
Sanon että raskasta tulee olemaan, kovasti voimia! Luota itseesi, pidä huolta itsestäsi ja lapsista. Pyri joka päivä löytämään myös ihania ajatuksia ja hetkiä, vaikka tuntuu että kaikki on harmaata ja raskasta. Ole vahva, mutta anna tunteiden myös tulla sillä ne on pakko käsitellä. Tarkoitan sitä, että ole vahva eli usko itseesi ja siihen että elämä kantaa ja varmasti helpottaa ajan myötä. Nyt keskityt lapsiisi, tilanne on heille myös raskas.
Hae ammattiapua ja puhu ystäville/läheisille.
Joskus olen kuullut että avioero pitkästä liitosta on kuin pieni kuolema. Ja kun itse olen eron kokenut niin voin allekirjoittaa tuon lauseen. AIKA auttaa, vaikka se ei sillä hetkellä lohduta ollenkaan. Päivä kerrallaan <3
Paljon voimia sinulle,itse en ole eronnut mutta menisin ihan hajalle erosta 25v yhteiselon jälkeen.hanki ammattitaitoinen kuuntelija ja hae vertaistukea muista eronneista.käy ero läpi että kykenet jatkamaan omaa elämää eteenpäin sitten kun olet siihen valmis,surutyö kannattaa tehdä aina eikä siirtää sitä.hanki joku uusi kiva harrastus ja tapaa ystäviä,anna aikaa lapsille,jos sinulla on niitä.älä jää yksin.
Minulla hajosi 20 vuotinen avioliitto. Ensimmäiset 1,5 v oli pahinta aikaa. Vielä sen jälkeen vuoristorata meni ylös alas, mutta siellä ylhäällä oltiin entistä enemmän.
Lue kaikki mahdolliset kirjat, mitä on kirjoitettu, kirjoita päiväkirjaa... kyllä se siitä... tsemppiä!
Avoliitto takana 18vuotta. Kohta 3kk olen asunut omillani, mutta minä olin miettinyt tätä niin kauan että lopuksi tuntui vaan helpotukselta. Tyttö 12v viikko-viikko, hyvin sujuu. Pysykää hyvissä väleissä, se takaa lasten hyvinvointia.
Vierailija kirjoitti:
Oma vika,mitäs erosit.
Oi kuinka empatia huokuu persoonallisuudestasi!
Vierailija kirjoitti:
Oma vika,mitäs erosit.
T. Terveisin luonnevikainen hullu
Me asumme vielä saman katon alla mikä entisestään lisää ahdistusta. En ole vielä saanut asuntoa minulle ja lapsilleni. Mutta hakusessa on. Ehkä se helpottaa kun pääsee fyysisesti eroon ja ainoastaan lapsiin liittyvissä asioissa jatkossa nähdään. Niiden takia on asialliset välit säilytettävä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma vika,mitäs erosit.
Oi kuinka empatia huokuu persoonallisuudestasi!
Juu,en tunne empatiaa perheen hajottajia kohtaan.
Kyllä selviät. Meitä on monta ❤️
Mene päivä kerrallaan vaan, hetki kerrallaan. Ota sairaslomaa ja lepää pahin kipu pois. Se että pystyt tuntemaan ja kokemaan kipusi auttaa.
Mulla on nyt erosta vuosi. Voin paremmin, olen vielä tosi surullinen silti.
Vierailija kirjoitti:
Aika parantaa haavat. Klisee mutta varmasti totta.
Ei aika sitä paranna, vaan se, miten työstää asioita ja mitä tekee auttaakseen itseään sillä tiellä. Ns kohtalokin voi tulla avuksi, vaan ei pelkästään aika.
Suomessa ihan liikaa silitellään eroajien päitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma vika,mitäs erosit.
Oi kuinka empatia huokuu persoonallisuudestasi!
Juu,en tunne empatiaa perheen hajottajia kohtaan.
Mistä päättelet että se hajoattaja olen minä?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Me asumme vielä saman katon alla mikä entisestään lisää ahdistusta. En ole vielä saanut asuntoa minulle ja lapsilleni. Mutta hakusessa on. Ehkä se helpottaa kun pääsee fyysisesti eroon ja ainoastaan lapsiin liittyvissä asioissa jatkossa nähdään. Niiden takia on asialliset välit säilytettävä. -ap
Mies lähtekööt jos on lähteäkseen mutta sinä jäät lasten kanssa kotiisi asumaan.
Samassa veneessä ollaan, ero käsillä. Meillä on ollut vuosia jo rankkaa, olen voinut tosi huonosti tässä liitossa. Kuitenkin lähteminen satuttaa, mutta uskon, että se on vain tehtävä. Itseni ja etenkin lasten takia. Voimia ap! Ehkä ensi kesänä aurinko paistaa jo meillekkin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asumme vielä saman katon alla mikä entisestään lisää ahdistusta. En ole vielä saanut asuntoa minulle ja lapsilleni. Mutta hakusessa on. Ehkä se helpottaa kun pääsee fyysisesti eroon ja ainoastaan lapsiin liittyvissä asioissa jatkossa nähdään. Niiden takia on asialliset välit säilytettävä. -ap
Mies lähtekööt jos on lähteäkseen mutta sinä jäät lasten kanssa kotiisi asumaan.
En missään nimessä halua jäädä asumaan kotiin vaan haluan rakentaa täysin oman kodin ilman mieheni "muistoa ". Tämän tein ensimmäiseksi selväksi että haluan että koti myydään tai hän lunastaa minut pois.
Lapset (2 vanhinta) tulevat olemaan viikko ja viikko systeemillä jokatapauksessa joten heillä säilyy huoneet ym. täällä ennallaan. Nuorin lapsi sitten on vähän vähemmän mutta useammin kuitenkin kuin joka toinen vkl.
Minä haen asuntoa niin läheltä ettei lasten koulut ja päiväkoti vaihdu. -ap
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä ollaan, ero käsillä. Meillä on ollut vuosia jo rankkaa, olen voinut tosi huonosti tässä liitossa. Kuitenkin lähteminen satuttaa, mutta uskon, että se on vain tehtävä. Itseni ja etenkin lasten takia. Voimia ap! Ehkä ensi kesänä aurinko paistaa jo meillekkin :)
Kiitos ja sitä samaa sinulle ja kiitos muillekin mukana eläjille. Tuntemattomienkin sanoista saa yllättäen voimaa. Tietää ettei ole ainoa samassa tilanteessa oleva ja kaikesta selvitään!
-ap
Otan osaa, mutta voin kertoa, että selviät. Pikkuhiljaa, ota päivä kerrallaan. Hae ammattiapua, ellet muuten pääse yli. Voimia sinulle, lapset ovat hyviä, he pakottavat pysymään pinnalla, mutta toisaalta arki on raskasta, jos olet yksin vastuussa.
Halaus, meitä on paljon, et ole yksin.