Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun oppisin olemaan " huokailematta" 3v:n vahingoille.... :/
14.08.2007 |
Ärsyttää, kun olen huomannut itsessäni täsmälleen saman piirteen kun omissa vanhemmissanikin. Lapsena tuntui, ettei mitään saa tehdä, ettei vahingossa tee mitään " väärin" . Jos teki, seurasi syvää huokailua ja tiuskintaa.
Nyt eilen 3v poika kiipesi pöydälle ja avasi korvakorurasiani, korvikset tippuivat pöydälle hänen viereensä. Pyöräytin silmisäni, huokasin syvään, otin koruaskin hänen kädestään ja mitään sanomatta laitoin korvikset takaisin sinne. Jäipä tosi paska olo itselleni...ja varmaan lasellekin. En tahtoisi, että hänestä tulee samanlainen varpaillaan kulkija kuin minusta :(
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Itsekin olin samanlainen, kun lapsia yksi. Nyt kolme ja kyllä pikkutarkkuus jäänyt. Lapset ovat tosiaan lapsia. Maitolaseja kaatuu vahingossa, kuopus tonkii kukkamultaa, jäätelötötteröleviää käsiin jne. Enää en huokaile. Virkeänä purskahdan jopa nauruun. :) Ei tätä muuten kestäisi! Onneksi lapset kasvaessaan oppivat näppärämmäksi ja viisaammiksi.