Mieheni ystävätär valittaa etten anna heidän nähdä...
Koska olen kaamean omistushaluinen ja mustasukkainen ämmyli. Kuitenkin sama nainen suhtautunut minuun suhteemme alusta lähtien uhkaavasti ja nuivasti. Myös "hivuttautunut" miestäni vasten kuulemma kiehnäilemään kännissä ja kokeillut vähän kepillä jäätä eli pussannut ja mies (kuulemma, en oo varma puhuko totta ees) käänsi päänsä nii että moiskahti pusu sitten poskelle. Sama ystävä myös kysellyt mieheltä et joko, joko? Ai vieläks olette yhessä?? Ja sit mun seurassa ollaan niin loukkaantuneina kun täysin ilman syytä olen niin kauhee.
No mulla on kato teoria: muidu ei kehannu edetä kaveruudesta pidemmälle ku ovat tunteneet niin pitkään ja samasta kaveriporukasta ja toisaalta: hän ei itekään oikeen tiedä mitä tahtoisi tai huolisi, mutta oli ikäänkuin kuulostellut että mitäs jos. Ja sitten tulin minä. Ja pilasin kaiken. Ja näytin että nyt se äiä on otettu ja nyt sitä ei ehkä saakaan. Ja kas! Alko kiinnostaa ja siinä lomassa aika tajuttomasti vituttaa kun pilasin niiden kaveruuden "mustasukkaisuudellani".
Jokainen tarvitsee sekä vapautta olla se ihminen joka on ja hengata niiden kanssa joiden kanssa haluaa että riittävästi hengitystilaa ettei elämä mene pelätessä kumppanin uskottomuutta. Koska kaikkea ei voi saada, ihmisten täytyy saada päättää itse siitä mikä on heille ok. Säännöt pitää sopia sellaisiksi että ketään ei ahdista liikaa.
Se taas on parin oma asia. Joillakin pariskunnilla kummallakaan ei yksinkertaisesti saa olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. Joillakin heitä ei saa tavata kahden kesken. Toiset sallivat kahden kesken tapailun mutta eivät tyhjässä kämpässä tai tallinnan risteilyllä. Toiset ovat sitä mieltä että mitään sääntöjä ei saa edes olla niin kauan kun toinen sanoo että kyseessä on vain kaveri. - Säännöt ovat pariskunnasta kiinni.
Miehesi kaverilla taas ei ole mitään äänioikeutta siihen mitkä sinun ja miehesi säännöt pariskuntana olemiselle tässä tai missään muussa asiassa ovat. Jos kaiken maailman ulkopuoliset alkavat määritellä miltä teistä kuuluu tuntua missäkin tilanteessa, ja milloin ketäkin saa ahdistaa, hommasta tulee ihan mahdotonta koska teitä on jo valmiiksikin kaksi eri ihmistä. Keskity sinä siis vain sopimaan miehesi kanssa siitä mikä sopii teidän tilanteeseenne äläkä ota kuuleviin korviisikaan mitä mieltä joku kaveri tai anoppi tai uimaringin kesävalmentaja teidän parisuhteestanne on.