Pelottaako teistä koskaan se aika kun lapset ovat lentäneet pesästä?

Ei. Siinä vaiheessa otan eron.

Älä suotta jännitä,elämä on aivan ihanaa kaksin ja niin helppoa!Ja kun lapset tulevat käymään,se on yhtä juhlaa!Meille alkoi uusi kuherruskuukausi,kun lapset lensivät pois pesästä 😊.

Ei, vaan se kuulostaa loistavalta tulevaisuudelta!

Odotan innolla vaikka mulla ei ole edes miestä jonka kanssa viettää aikaa...

Ei todellakaan. Minä suorastaan odotan sitä, että tämä "elinkautinen" loppuu. Ensimmäiset kaksi alkavat olla kohta valmiita omiin koteihin, mutta kuopus jää vielä joksikin toviksi lellittäväksi. Minulla on jo paljon suunnitelmia sen varalle, kun vihdoin pääsen elämään omaa elämääni. Toki nytkin voi jo tehdä paljon asioita, kun lapset eivät enää ole 24/7 vahdittavan ikäisiä, mutta ei se ole sama asia kuin se, että asuisivat omissa osoitteissaan ja vastaisivat itse täysimääräisesti tekosistaan.

Minä ainakin paneudun täysin rinnoin omiin harrastuksiini ja alan laittaa rahaa itseeni, kun ei enää tarvitse maksaa toisten puhelinlaskuja, vaatteita ja ruokia. Mieheltä loppuu myös täys ylöspito, saa alkaa itse ruokkimaan itseään ja pyykkäämään omat vaatteensa. Voi kun aika matelee niin hitaasti.

Ei minua pelottanut, mutta sitten se kaksinjääminen tapahtui tosi nopeasti, muutaman kuukauden sisällä molemmat lapset muuttivat omilleen, olivat olleet kyllä armeijassa jo sitä ennen. Mutta aika pian sitä tottui siihen, että ruokaa pitää tehdä paljon vähemmän ja talo on hiljainen. Olemme tiiviisti kyllä yhteyksissä lapsiimme edelleen ja tapaamme aika usein. Kyllä tämä on hyvä vaihe elämässä tämäkin. Ja yhteistä riittää puolison kanssa. 

Ei mua haittaa, olen muutenkin miettinyt, että olen mieheni kanssa pitkälti koska lapset. Ei haittaisi elää yksin loppuelämä. Tämä ei siis ole mitenkään erityisen huono suhde, mutta ei nyt nin mahtavakaan.

Jos mies voi kerran 'saada pesää' niin kai sitten lapsetkin lentävät pesästä synnytyksen yhteydessä? *philosoraptor*

Ei tod. Odotan sitä päivää. Nyt lapset 16 ja 14.

Paras aika on se, kun lapset ovat kaikki vielä kotona. Nautin joka päivästä, huonoistakin. Nyt koti on tyhjä.

Ehei. Meillä on tarkoitus sitten ( parin vuoden päästä) muuttaa ulkomaille.

Ei pelota, meiltä kaksi jo lähtenyt ja kyllä oma elämänlaatu kohosi. Pyykkiä ja siivousta vähemmän, koti hiljaisempi jne. En keksi mitään huonoa puolta siinä että lapset lähtevät omilleen. Viikottain nähdään, eipä ole ikäväkään päässyt yllättämään.

Miksi joku laittaa alanuolia, kun ihmiset kertoo, ettei heille ole käynyt kuinkaan, kun lapset ovat muuttaneet kotoa?

Lapsen toivomus, että vanhemmat haluaisivat jatkaa yhteistä elämää kanssani, vaikka muutin omilleni.

Lapset nyt 13 ja 15. Olen tavallaan jo nyt väsynyt passaamaan kaikkia.

Silti pojat tosi rakkaita.

Olen jo 60v. kun muuttavat joten en varmaan silloin enää jaksakkaan ja sit on levon aika.

Ukko saa pärjätä ihan itse. Lopetan ruuan laiton ainakin vähäksi aikaan,

Ei pelota. Tyttö on 15 v. Odotan aikaa, jolloin meillä on taas joka huone siisti ;)

Vakavasti puhuen, olen vähän huolissani siitä, osaanko lopettaa huolehtimisen sitten kun toinen on maailmalla. Neito on jo sen verran itsenäinen, etten ole erityisen kypsynyt juuri tällä hetkellä (tilanne oli toinen silloin kun lapsi oli 6).

Meillä riittää kyllä yhteistä miehen kanssa. Ihanaa harrastaa yhdessä, mökkeillä ja matkustella tai vain laiskotella, mitä nyt mieli sattuu tekemään. Mekin ollaan harkittu muuttoa, jos ei ulkomaille saakka niin pois kaupungista. Teiniä ei voi viedä maalle, se nostaa metelin :D

Olisi kivaa kun koko perhe olisi aina yhdessä.

Voi kun saisi takasin ajan kun lapset oli pieniä :(

Vuosia sitten ajattelin, että pelottaa. Nyt kun esikoinen on jo muuttanut pois ja kaksi muutakin paljon omissa menoissaan, huomaan jo kaipaavani omaa aikaa. Keksin kyllä tekemistä ja miehen kanssakin on mukavaa.