Kun te muut syötte huomenna isänpäiväkakkua

Paljon voimia.Ihana,kun jaksat olla ystävän tukena ja apuna!Muista myös pitää huolta omasta jaksamisesta!

Raskas tilanne ystävälläsi, hienoa että jaksat olla hänelle tukena, se on raskas rooli. Meillä syödään huomenna isänpäiväkakkua mutta läsnä on myös huoli oman äitini sairaudesta ja suru naapurista joka kuoli alkuviikosta. Harvalla taitaa elämä pelkkää juhlaa olla.

Tsemppiä, että jaksat tukea häntä.

Onko ystävälläsi muita läheisiä joilta saa apua? Ettet sinä kuormitu liikaa? Itsellä kokemus läheisen ihmisen tukemisesta joka vei omat voimat täysin.

Hieno juttu, mutta ei meillä isänpäiväkakkua syödä. Sikäli kahdehdit turhaan.

Ei ole kakkua, en ole tavannut isääni 30 vuoteen. Olen yksin kotona kuten yleensäkin.

Tsemppiä tukemiseen ,muista ottaa omaakin aikaa, ettei taakka käy liian suureksi.

Mä taas menen vierailemaan isäni luo vankilaan, lupasin viedä salmiakkia ja suklaata ja ristikon. Ehkä kakkuviilan ;) (meidän välistä huumoria).

Toivottavasti ei rasita sinua liikaa, eli muista huolehtia omista rajoistasi. Onko perhe saanut tarpeeksi tukea, esim. kotipalvelun tai tukiperheen muodossa?

Ap, kyllä kaikilla on jonkinlaista murhetta. Älä suotta ole katkera tai kateellinen. Meilläkin on vammainen lapsi ja masennukseen sairastunut lapsi, syöpäsairas mies ja töissä yt:t. Päällepäin äkkisilmäyksellä näytetään normiperheeltä. Isäinpäiväkakulla on meille aika iso symbolimerkitys, kun ei tiedä, ollaanko enää ensi isäinpäivänä kaikki paikalla.

Mutta tuo on kyllä hienoa, että tuet ystävääsi. Kunhan tosiaan muistat myös huolehtiq omasta jaksamisestasi, kuten tässä moni on jo sanonutkin.

Tsemppiä sinulle, mutta kannattaisi jättää tuo marttyyriasenne pois.

Menen huomenna itsemurhan tehneen isäni haudalla käymään.

Jaa SUN taakka on täysi? Eikös pikemminkin ystäväsi taakka? Piti tulla tänne kiillottamaan sädekehääsi ja syyllistämään "kaikkia muita"?

Anteeksi nyt, mutta kuulostat aika marttyyriltä nyt. Sä pääset sentään päivän päätteeksi kotiisi ja vaikka toivon mukaan tunnetkin empatiaa ystävääsi kohtaan, se on kumminkin hänen oma lapsensa, joka on sairas, mies joka kuoli ja mielenterveys, joka on hajalla.

Jos olen väärässä, niin hyvä. Mutta mahtaisiko ystäväsi tykätä, jos lukisi aloituksesi.

Ikävää on että kuvittelet olevasi ainoa jolla on ongelmia. Eivätkä ne edes ole omia ongelmiasi. Outoa.