Miten päästä yli ihastumisesta terapeuttiin?

Vierailija kirjoitti:

Pelkään, että joudin vaihtamaan terapeuttia, jos ihastuminen tulee ilmi. Inhoan itseäni syvästi, kun olen niin heikko surkimus, että menin ihastumaan häneen. Olin niin idiootti, että menin luomaan joitain liian pitkiä katseita, jolloin hän hämmentyi hieman. Viimeisenä maailmassa haluaisin hänelle mitään kiusallisia tilanteita. Rakastan häntä, mutta mun on pakko tukahduttaa tunteeni. Tuntuu niin pahalta. Mitä tekisin? :(

Keskustele asiasta terapeutin kanssa, noissa tunteissa voi syynsä olla ihan jossain muualla kuin oikeassa ihastumisessa. Tuo, miten kuvailet itseäsi suhteissa tunteisiin (heikko, surkimus, idiootti) kertoo jo paljon.  Kyllä terapeutti osaa asian hoitaa ammatillisesti ja tuo voi olla iso osa terapiaprosessin edistymistä.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään, että joudin vaihtamaan terapeuttia, jos ihastuminen tulee ilmi. Inhoan itseäni syvästi, kun olen niin heikko surkimus, että menin ihastumaan häneen. Olin niin idiootti, että menin luomaan joitain liian pitkiä katseita, jolloin hän hämmentyi hieman. Viimeisenä maailmassa haluaisin hänelle mitään kiusallisia tilanteita. Rakastan häntä, mutta mun on pakko tukahduttaa tunteeni. Tuntuu niin pahalta. Mitä tekisin? :(

Keskustele asiasta terapeutin kanssa, noissa tunteissa voi syynsä olla ihan jossain muualla kuin oikeassa ihastumisessa. Tuo, miten kuvailet itseäsi suhteissa tunteisiin (heikko, surkimus, idiootti) kertoo jo paljon.  Kyllä terapeutti osaa asian hoitaa ammatillisesti ja tuo voi olla iso osa terapiaprosessin edistymistä.

Tsemppiä!

Paljon kiitoksia. Pelottaa vain se, jos joudun vaihtamaan terapeuttia tämän takia. Olin viimeksi ihan todellakin vaivaantunut, kun hän oli siinä vieressäni. Mun teki mieli halata häntä siinä, mutta katselin häntä kaipaavasti vain, koska toki osaan hillitä pääosin itseni. En siinä ehkä kymmeneen sekuntiin sanonut mitään ja vain katselin häntä haavelevin silmin, kun hän oli vieressäni. Mun mielestäni hän oli niin kaunis ja suloinen, että vain katselin häntä suunnilleen palvoen.

Huomasin, että terapeutti hieman punastui ja nolostui siitä tilanteesta, mutta oli sen jälkeen ihan normaalisti. En tiedä, uskallanko mennä sinne enää. Häpeän syvästi itseäni, vaikka oikeasti haluaisin vain olla hänen sylissään ja vieressään. Haluaisin reaalimaailmassa hänen kanssaan suhteen, mutta eihän se toki onnistu ja hän lienee muutenkin varattu. Ollaan vielä molemmat naisia, joten on epätodennäköistä, että hän olisi minusta kiinnostunut. En ole kokenut tällaista koskaan ennen elämässäni (olen ollut hetero).

Miten mun pitäisi kertoa tästä mahdollisimman hienovaraisesti? Hän on mulle niin tärkeä ja rakas, etten halua säikäyttää häntä. Häpeän todella itseäni. :(

Googlaa transferenssi eli tunteensiirto. On hyvin yleistä terapiasuhteissa. Kannattaa ehkä ottaa asia esille terapiassa, vaikka onkin kiusallista, hyvä terapeutti osaa käsitellä asian kanssasi.

Ei se ole surkimuspiirre jos ihastuu toiseen. Surkimus, idiootti, häpeä -aiheet terapiaprosessissasi, sinuna ehdottomasti kertoisin noista tuntemuksista terapeutillesi. Jos terapeuttisi yhtään on ammattitaitoinen, hän osaa kyllä käsitellä asian ja viedä prosessia eteenpäin. Minusta tuon takia olisi väärin lempata asiakas pihalle.

Sun ei tarvi olla hienovarainen, päästät vaan asian ulos. Todennäköisesti terapeutti on kokenut asiakkaiden ihastumisia ennekin, ja vähintään koulutuksessa tällaisesta on puhuttu, joten on epätodennäköistä, että hän siitä säikähtäisi niin, että joutuisit vaihtamaan terapeuttia. Oikeasti ammattitaitoinen terapeutti osaa kyllä suhtautua asiakkaan tunteisiin.

Lisäksi se, että terapeuttisi on nainen ja olet ollut aiemmin hetero, tuo mulle kyllä mieleen sen, että taustalla on jotain muuta kuin ns. tavallinen ihastuminen. Esim. terapiasuhteen syveneminen - aito luottamus voi saada tunnepuolen sekaisin ja mieli tavallaan turvautuu siihen totuttuun malliin (ihastuminen). Myös häpeän tunteet on hyvä tuoda ilmi, niillekin voi löytyä itsetunnostasi ja menneisyydestäsi monenlaisia syitä.

Huom. en ole alan ammattilainen, mutta olen itse ollut vuosia intensiivisessä psykoterapiassa ja huomannut, että monesti se päällimmäinen tunne ei välttämättä olekaan se perimmäinen syy ahdistukseen.

T. 1

Sun kannattaa nyt kuvitella se kamalaan mahatautiin pyyhkimään kädellä oksennusta suupielistään ja jättämään pytyn siivoamatta. Jos se ei riitä, mieti miten häneltä on luottotiedot menneet vanhojen epäselvien velkojen vuoksi ja hän stalkkaa ja häiriköi entistä puolisoaan. Ja säilyttää viikon vanhaa ruokaa jääkaapissa ja tarjoaa sitä sinullekin koska "hyvää ruokaa ei heitetä menemään".

Jep kaikki kamalimmat ja ällöttävimmät kuvitelmat vaan kehiin, niin siitä se pahin ihastumispiikki asettuu. :)

Huh, tässä on vielä sekin sivujuonne, että pohjimmiltani tunntasolla haluaisin oikeasti hänen kanssaan suhteen ja paljon läheisyyttä, mutta järki sanoo, että niin ei voi tehdä ja että se ei onnistu. Hommaa sekoittaa entisestään se, että olemme samaa sukupuolta. Toivottavasti terapeutti ei pidä mua vastenmielisenä ja iljettävänä, jos tunnen vetoa häntä kohtaan, vaikka olenkin nainen. Olen eroamassa miehestäni, mutta terapeutti vielä tietääes senkin, että minulla on mies ja on nähnytkin hänet. Joten vaikuttaisin suhdemielessä pettäjältä, kun olisin kiinnostunut hänestä samaan aikaan, kun ero on vielä kesken.

Pakkomielteinen hullu, lopeta tuo ketjujen rustaaminen ensialkuun

Koeta nyt uskoa, mitä sinulle on täällä sanottu. Etkä oikeasti halua hänen kanssaan suhdetta. Et edes tunne koko ihmistä. Olet itsekin miettinyt täällä, että kaipaat vain äidillistä rakkautta. Ja olet ihastunut siihen, että hän kuuntelee jne.

Voit haluta ihan mitä vain, mutta terapeuttisi ei saa käyttää sinua hyväksi. Et edes ole sellaisessa tilassa psyykkisesti, että voisit edes antaa mitään validia suostumusta sellaiseen. SItä paitsi niin kuin olet kertonut, hän on heteroavioliitossa. Tosin sillä ei ole tässä mitään väliä, vaikkei olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Koeta nyt uskoa, mitä sinulle on täällä sanottu. Etkä oikeasti halua hänen kanssaan suhdetta. Et edes tunne koko ihmistä. Olet itsekin miettinyt täällä, että kaipaat vain äidillistä rakkautta. Ja olet ihastunut siihen, että hän kuuntelee jne.

Voit haluta ihan mitä vain, mutta terapeuttisi ei saa käyttää sinua hyväksi. Et edes ole sellaisessa tilassa psyykkisesti, että voisit edes antaa mitään validia suostumusta sellaiseen. SItä paitsi niin kuin olet kertonut, hän on heteroavioliitossa. Tosin sillä ei ole tässä mitään väliä, vaikkei olisikaan.

Olet oikeassa. Kaipaan varmaan pohjimmiltani äidillistä rakkautta ja ikänsä puolesta hän varmaan voisi olla juuri ja juuri olla äitini. Hän on jotenkin niin turvallinen, lempeä ja vakaa sekä ymmärtäväinen. Kaipaan häntä ajoittain vain niin paljon, että itkettää.

Täytyy vain yrittää ajatella järjellä ja tiedostaa, että se rakastuminen liittyy siihen hänen ammattirooliinsa. Tosin hän vaikuttaa muutenkin kyllä ihanalta ihmiseltä. Mutta hän on naimisissa miehen kanssa. Hän on ihana ja vastuullinen; toki hän kieltäytyisi suhteesta silloinkin, jos olisikin vapaa ja tunne olisi molemminpuolinen. Rakastan häntä sydämestäni, mutta eiköhän tämä tästä mene jossain vaiheessa ohitse. :/

Pitää yrittåä tsempata ja ehkä jotenkin hienovaraisesti ottaa asia puheeksi. Toivottavasti hän ei vain ota sitä jotenkin ikävällä tavalla tai inhonsekaisesti, koska olen nainen. En ole aiemmin koskaan rakastunut tällä tavoin naiseen itsekään. Kiitos kaikista ystävällisistä vastauksista vielä!

Voit kertoa hänelle paitsi tunteistasi, myös noista peloista, että hän pitää sinua huonona ja moraalittomana ja inhottavana jne.

Taas sinä!

Tunteesi ovat aitoja ja tosia, ja samaan aikaan kuuluvat täysin tähän terapiaprosessiin. Sinulle tämä tilanne on ainutlaatuinen ja maailmantäyttävä, ja niin kuuluu ollakin. Kuitenkin terapeutti on koulutuksensa ja kokemuksensa aikana harjaantunut kohtaamaan tällaisia tilanteita, hänellä on sanat, työkalut ja henkiset valmiudet ottaa sinun tunteesi vastaan ja auttaa sinua näkemään niiden taakse. Kun kerrot hänelle ihastuksestasi (sinun täytyy jossain vaiheessa kertoa - et muuten pääse terapiassa minnekään!), tilanne ei ole mitenkään verrattavissa siihen, että kertoisit tunteistasi jollain muulla tavalla tapaamallesi ihmiselle. Terapeuttisi ymmärtää, mistä on kyse, ja hallitsee kyllä tilanteen.

Voi jumankavita, lopeta jo nää aloitukset!!!

Terapeutti on roolissa suhteessa sinuun. Joten hänen aitoa ja moninaista persoonaansa et edes tunne; sitä mitä hän on muussa elämässään.

Terapiasi on nyt tuossa vaiheessa. On tärkeätä että puhut tunteesta terapeutillesi, jotta asia voidaan käsitellä. Se nyt vain on seuraava askel paranemisprosessissasi.

Tänne aloitusten rustailu on terapian vuotamista. Terapiaan liittyvät asiat pitäisi käsitellä terapiassa. Uskallustahan se kyllä vaatii, mutta siksihän sinä siellä terapiassa kaiketi käyt, että haluat jotakin itsessäsi muuttuvan. Ilman omaa uskallustasi ja työtäsi eivät asiat muutu.

Täytyy taas lukea Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset. On sama olo kuin aloittaessani yliopisto-opinnot 18-vuotiaana ulkomailla ja ihastuin siellä opettajaani. Aivan kuin en olisi kypsynyt niistä ajoista lainkaan. :'( Terapeuttiin verrattuna olen nuori, vaikka olenkin aikuinen. Olen ainakin toista sukupolvea täysin.

Mietin tässä, miten ihmeessä mä muotoilen sen asian siten, ettei terapeutti säikähdä tunteitani häneen. Osaan hillitä itseni hyvin, mutta sisälläni on ihan mieletön tunteiden myrsky. Oi, kunpa saisin olla hänen kanssaan todellisuudessa... On niin surullista unelmoida hänestä jatkuvasti, kun tietää, että se kaikki on täysin poissuljettua ja mahdotonta.

Toivoisin, että hän suhtautuisi minuun lempeästi ja ymmärtävästi, kun kerron hänelle tunteistani. Pelkään, että saan ns. kylmää kyytiä ja saan siirron yllättäen toiselle terapeutille, enkä näe häntä sitten enää ikinä. Pelottaa. :(

Vierailija kirjoitti:

Täytyy taas lukea Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset. On sama olo kuin aloittaessani yliopisto-opinnot 18-vuotiaana ulkomailla ja ihastuin siellä opettajaani. Aivan kuin en olisi kypsynyt niistä ajoista lainkaan. :'( Terapeuttiin verrattuna olen nuori, vaikka olenkin aikuinen. Olen ainakin toista sukupolvea täysin.

Mietin tässä, miten ihmeessä mä muotoilen sen asian siten, ettei terapeutti säikähdä tunteitani häneen. Osaan hillitä itseni hyvin, mutta sisälläni on ihan mieletön tunteiden myrsky. Oi, kunpa saisin olla hänen kanssaan todellisuudessa... On niin surullista unelmoida hänestä jatkuvasti, kun tietää, että se kaikki on täysin poissuljettua ja mahdotonta.

Toivoisin, että hän suhtautuisi minuun lempeästi ja ymmärtävästi, kun kerron hänelle tunteistani. Pelkään, että saan ns. kylmää kyytiä ja saan siirron yllättäen toiselle terapeutille, enkä näe häntä sitten enää ikinä. Pelottaa. :(

Et saa kylmää kyytiä etkä siirtoa toiselle terapeutille. Kerrot vain niin kuin asia on, että tunnet tunteita jotka hämmentävät sinua kovasti, mutta tuntuvat aidoilta ja ovat voimakkaita; romanttisia tunteita terapeuttia kohtaan.

Et ole ensimmäinen etkä viimeinen terapeutin asiakas noiden tunteiden kanssa. Älä ihmeessä jää jumiin vaan avaa suusi ja puhu. Terapeuttisessa yhteistyössä sinulle myös selkiytyy mitä kautta tunteet nousevat ja mistä ne ovat peräisin. Ei terapeutit noin pienestä kuule säikähdä. Se kuka nyt on säikähtänyt olet sinä itse.