Työnantajat (iso osa) ei ymmärrä työhyvinvoinnin merkitystä yrityksen menestykselle

Parastaan, jonka ennen teki, kun (samassa yrityksessä) oli pomo, jolle työhyvinvointi oli ymmärryksessä, siis.

Investointi työhyvinvointiin kyllä maksaa itsensä takaisin, vaikka lyhyellä välillä kustannukset nousisivat. Ja sairauspoissaolot ovat aina kalliita firmalle, joten jos niitä saa vähennettyä niin yritys hyötyy. On olemassa paljon tahoja esim. Työterveyshuollon järjestäjiä jotka tukevat yritystä oikeasti menestymään.

Niinpä. Meillä ei ole edes työterveyttä, kuin akuutti (kesken työpäivän sattuvat) asiat ja töihintulotarkastus. Ei fiksua millään tasolla. Kunnalliseen ei pääse ja hoito on mitä on. Jätetään sitten nekin asiat, jotka vois parantaa omaa hyvinvointia hoitamatta, kun ei jaksa jonottaa sinne kunnalliselle.

ap

Sitten jos pomolle menee sanomaan mikä olisi sitä työhyvinvointia edistävää, niin se raukka ei halua oppia, kun sen mielestä sä olet vain laiska ja mukavuudenhaluinen :( Tai vähintäänkin hankala, kun ajatteletkin itse, etkä vain ota vastaan mitä saat.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Meillä ei ole edes työterveyttä, kuin akuutti (kesken työpäivän sattuvat) asiat ja töihintulotarkastus. Ei fiksua millään tasolla. Kunnalliseen ei pääse ja hoito on mitä on. Jätetään sitten nekin asiat, jotka vois parantaa omaa hyvinvointia hoitamatta, kun ei jaksa jonottaa sinne kunnalliselle.

ap

Työterveyshuoltoon kuuluu aina työhyvinvointi. Jos teillä siis on jotain sellaisia ongelmia työpaikalla, jotka vaikuttavat työntekijän jaksamiseen (esim huono työilmapiiri, puutteita ergonomiassa, jatkuvia ylitöitä, koska liiallisen työmäärän vuoksi työajan puitteissa ei ehdi jne) , niin otat vaan yhteyttä työterveyshuoltoon. Omasta terveydestäsi sekä sairauksiesi hoidattamisesta vastuu on tietysti sinulla itselläsi eikä työnantajallasi, mutta jos sulla on jotain työkykyäsi heikentäviä sairauksia  ja niiden vuoksi työtehtävissäsi pitäisi tehdä jotain muutoksia tai sairautesi on työperäinen, niin työterveyshuolto on silloin oikea osoite. 

http://www.tyosuojelu.fi/tyoterveys-ja-tapaturmat/tyoterveyshuolto

Rivityöntekijät eivät tiedä mitään stressistä, työssä jaksamisesta ja mankelista, jossa pomot joutuvat päivästä toiseen tulosvastuullisena selviämään.

Mistä se työhyvinvointi sitten syntyy? Olen miettinyt tätä. Työpaikka on kuitenkin työtä varten. Ei siellä voida loputtomiin joustaa, olla pehmeitä, sovittaa työtä perhe-elämään, ymmärtää päänsärkyjä jne. Koko ajan on tuotettava ja myytävä. Joskus tuntuu, että laiskat työntekijät huutaa työhyvinvointia, koska yrittävät luistella töistään ja pinnata syyttäen jotain muuta kuin itseään.

Itse näen nykyaikana ison osan työhyvinvointia siinä, että yritys pyörii ja töitä riittää. Epävarmuus on ihmisille kalvava epävarmuustekijä. Kun yrittäjä  (puhutaan nyt pk-yrityksistä) osaa pyörittää firmaa ja tulosta syntyy, niin se tuntuu työntekijöillä elämän varmuutta lisäävänä tekijänä. Tämä on monille kaikista tärkeintä, että tietää töitä riittävän ja voi luottaa tulevaisuuteen.

Tästä hiukan sivuun sitten. Puolisollani on pieni rakennusyritys. Työntekijöitä kolme. Ei puolisoni mitenkään panosta työhyvinvointiin, mutta työntekijät tuntuu pysyvän hyvin töissä, vaikkei palkkakaan mikään iso ole. Ei mies mitään kikkaile. Töitä tehdään "kaveriporukalla" ja mies on itse siellä pää paskassa muiden mukana. Tuntuu, että enemmän kyse on kaveriporukasta kuin yrittäjä-työnantaja työntekijä -asetelmasta. Tästä ainakin nuoret työntekijät tuntuu tykkäävän, että ei ole mitään pomotustouhua vaan jutellaan tasavertaisesti, mitä pitää tehdä vailla kommervenkkejä. Enemmänkin sellaista mentorointia kuin työnjohtoa. Eikä kukaan käytä miehen kiltteyttä työntekijöiden kanssa hyväkseen. Tunnollisesti tulevat töihin ja tekevät sovitut vastuullisesti. Tämä tyyli ei varmaan sopisi isoon yritykseen, mutta tämmöisessä pienessä mennään näin ja se toimii. On toiminut jo pitkään. Mies on hyvähermoinen, ei äksyile juurikaan paitsi itselleen, koneille jne.

Vierailija kirjoitti:

Itse näen nykyaikana ison osan työhyvinvointia siinä, että yritys pyörii ja töitä riittää. Epävarmuus on ihmisille kalvava epävarmuustekijä. Kun yrittäjä  (puhutaan nyt pk-yrityksistä) osaa pyörittää firmaa ja tulosta syntyy, niin se tuntuu työntekijöillä elämän varmuutta lisäävänä tekijänä. Tämä on monille kaikista tärkeintä, että tietää töitä riittävän ja voi luottaa tulevaisuuteen..

Sinulla ei ilmeisesti ole kovinkaan paljoa kokemusta työelämästä. Voin kertoa, että tuo ei riitä työhyvinvointiin. Jos ilmapiiri työpaikalla on täysin perseestä, johtaminen mättää (eli käytännössä työntekijät pitävät firmaa pystyssä kun pomot ovat osaamattomia), työympäristössä on vikaa, palkka alle minimisuositusten jne., ei yhtään lohduta jos firmalla pyyhkii hyvin ja töitä riittää.

Itse olin sellaisessa työpaikassa. Siellä olisi ollut töitä varmuudella vaikka kuinka kauan ja firma teki hyvää tulosta. Mutta nuo muut asiat olivat täysin pielessä, erityisesti johtaminen. Osa oli siellä töissä sitkeästi, koska eivät olisi todennäköisesti saaneet muualtakaan töitä ja tekivät kiltisti ilmaisia ylitöitä. Firman periaate oli palkata kokemattomia ja/tai nuoria työntekijöitä, jotka tietämättömyyttään saatiin aivopestyä luulemaan, että näin töitä kuuluu tehdä. Tämän ansiosta firmakin pyöri ja hyvä tulos oli mahdollinen. Firman loistavasta tuloksesta ei jaettu mitään työntekijöille, jotka sen tuloksen oikeasti tekivät. Palkat olivat huonot eikä mitään muitakaan etuja ollut. Pomot kyllä nostivat itselleen korkeaa palkkaa.  Työhyvinvoinnista ei todellakaan voinut tuossa paikassa puhua.

Otin loparit sieltä. Ei vaan enää kestänyt sitä, vaikka kuinka olisi ollut turvattu työpaikka pitkäksi aikaa. Muuallakin töissä olleena ymmärsin, että tällainen ei ole hyvä työpaikka.

Meillä mennyt koko firmassa homma siihen, ettei työn tekemisellä mahdollisimman hyvin, ole enää merkitystä, vaan esimiehet valittaa esim. auki jääneistä taukotilojen ovista ja jakelevat tälläisistä varoituksia. Osa porukkaa jo hermosaikulla..

Mikä lie muoti- ilmiö..

Aloituksesta ei oikein ilmennyt, millaisia asioita aloittaja tarkoittaa. Nopeasti luettua sai käsityksen, että työnantajan pitäisi tehdä työntekijöidensä elämästä kaikin tavoin niin ihanaa, että työntekijä haluaisi ylipäätään käydä töissä. Näinhän ei tietenkään ole eikä aloittaja todennäköisesti edes tarkoittanut asiaa niin.

Olin 90-luvun laman aikaan julkisen sektorin työpaikassa, jossa selkeistä työhön liittyvistä ongelmista valittaneelle työntekijälle johtavassa asemassa oleva henkilö vastasi vain, että "oven takana on jonoksi asti tulijoita". Uskoisin, että nyt monissa työpaikoissa tilanne on aivan sama. Luotetaan siihen, että jos työntekijä irtisanoutuu, uusi työntekijä lähteneen tilalle löydetään helposti ja nopeasti. Työhyvinvoinnilla ei silloin olekaan työnantajalle merkitystä, jos "oven takana on jonoksi asti tulijoita". Tilanne on toinen, jos uusia tulijoita ei ole tai työntekijä on muulla tavoin (esim vankan erikoisalueen osaamisensa vuoksi) vaikeasti korvattavissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse näen nykyaikana ison osan työhyvinvointia siinä, että yritys pyörii ja töitä riittää. Epävarmuus on ihmisille kalvava epävarmuustekijä. Kun yrittäjä  (puhutaan nyt pk-yrityksistä) osaa pyörittää firmaa ja tulosta syntyy, niin se tuntuu työntekijöillä elämän varmuutta lisäävänä tekijänä. Tämä on monille kaikista tärkeintä, että tietää töitä riittävän ja voi luottaa tulevaisuuteen..

Sinulla ei ilmeisesti ole kovinkaan paljoa kokemusta työelämästä. Voin kertoa, että tuo ei riitä työhyvinvointiin. Jos ilmapiiri työpaikalla on täysin perseestä, johtaminen mättää (eli käytännössä työntekijät pitävät firmaa pystyssä kun pomot ovat osaamattomia), työympäristössä on vikaa, palkka alle minimisuositusten jne., ei yhtään lohduta jos firmalla pyyhkii hyvin ja töitä riittää.

Itse olin sellaisessa työpaikassa. Siellä olisi ollut töitä varmuudella vaikka kuinka kauan ja firma teki hyvää tulosta. Mutta nuo muut asiat olivat täysin pielessä, erityisesti johtaminen. Osa oli siellä töissä sitkeästi, koska eivät olisi todennäköisesti saaneet muualtakaan töitä ja tekivät kiltisti ilmaisia ylitöitä. Firman periaate oli palkata kokemattomia ja/tai nuoria työntekijöitä, jotka tietämättömyyttään saatiin aivopestyä luulemaan, että näin töitä kuuluu tehdä. Tämän ansiosta firmakin pyöri ja hyvä tulos oli mahdollinen. Firman loistavasta tuloksesta ei jaettu mitään työntekijöille, jotka sen tuloksen oikeasti tekivät. Palkat olivat huonot eikä mitään muitakaan etuja ollut. Pomot kyllä nostivat itselleen korkeaa palkkaa.  Työhyvinvoinnista ei todellakaan voinut tuossa paikassa puhua.

Otin loparit sieltä. Ei vaan enää kestänyt sitä, vaikka kuinka olisi ollut turvattu työpaikka pitkäksi aikaa. Muuallakin töissä olleena ymmärsin, että tällainen ei ole hyvä työpaikka.

Mistä lähtien osingot ja palkkaus on olleet työhyvinvointia?

Vaikuttaa siltä, että sinulla ja monella muulla tässä ketjussa on mennyt termit sekaisin. Esimerkiksi sairauksien hoitaminen ei ole työhyvinvointia eikä kuulu työterveyshuollon piiriin kuin siinä tapauksessa, että kyse on työperäisestä sairaudesta. Sen sijaan ergonomia eli oikeat työasennot tai työpaikan ilmanlaatu ovat työhyvinvointiin vaikuttavia asioita. Johtaminen ei ole työhyvinvointia, vaikka se työn tekemiseen vaikuttaakin eikä työterveyshuollon tarvitse opastaa johtamisessa, ainoastaan selventää, että esim. töiden jakaminen ei ole kiusaamista vaan johtajan työtä.

Esimerkki elävästä elämästä:

Yrityksessä päätettiin, että työntekijöillä on 2 tuntia viikossa lupa käyttää työaikaa työhyvinvointia lisäävään liikuntaan. Tuosta ajasta 4 x 15 min oli ohjattua taukoliikuntaa eli ei tarvinnut edes poistua työpisteestä, vaan sai venytellä jne. paikallaan. Nimenomaan ohjatusti, toki muutenkin sai käsiä ojennella. Loput eli tunti oli tarkoitettu joko kuntosalin käyttöön tai ryhmälenkkeilyyn/kävelyyn.

Kaiken tämän tuli tapahtua klo 10 ja 14 välillä, liukuvan työajan ansiosta töihin piti tulla viimeistään klo 9 ja lähteä sai klo 15.

Syntyi iso poru tasa-arvosta: kun minä en tykkää lenkkeilystä, minä haluan kohottaa kuntoa pilates-tunnilla. Haluan lähteä töistä tuntia aikaisemmin ja käyttää sen tunnin illalla. Tai en halua mennä päivällä kuntosalille, haluan mennä klo 14 ja lähteä sitten kotiin . Ei käynyt.

Työntekijöille kelpasi kyllä yksi vapaatunti viikossa, kunhan sen sai käyttää siihen, mihin itse halusi, ei välttämättä työhyvinvointiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse näen nykyaikana ison osan työhyvinvointia siinä, että yritys pyörii ja töitä riittää. Epävarmuus on ihmisille kalvava epävarmuustekijä. Kun yrittäjä  (puhutaan nyt pk-yrityksistä) osaa pyörittää firmaa ja tulosta syntyy, niin se tuntuu työntekijöillä elämän varmuutta lisäävänä tekijänä. Tämä on monille kaikista tärkeintä, että tietää töitä riittävän ja voi luottaa tulevaisuuteen..

Sinulla ei ilmeisesti ole kovinkaan paljoa kokemusta työelämästä. Voin kertoa, että tuo ei riitä työhyvinvointiin. Jos ilmapiiri työpaikalla on täysin perseestä, johtaminen mättää (eli käytännössä työntekijät pitävät firmaa pystyssä kun pomot ovat osaamattomia), työympäristössä on vikaa, palkka alle minimisuositusten jne., ei yhtään lohduta jos firmalla pyyhkii hyvin ja töitä riittää.

Itse olin sellaisessa työpaikassa. Siellä olisi ollut töitä varmuudella vaikka kuinka kauan ja firma teki hyvää tulosta. Mutta nuo muut asiat olivat täysin pielessä, erityisesti johtaminen. Osa oli siellä töissä sitkeästi, koska eivät olisi todennäköisesti saaneet muualtakaan töitä ja tekivät kiltisti ilmaisia ylitöitä. Firman periaate oli palkata kokemattomia ja/tai nuoria työntekijöitä, jotka tietämättömyyttään saatiin aivopestyä luulemaan, että näin töitä kuuluu tehdä. Tämän ansiosta firmakin pyöri ja hyvä tulos oli mahdollinen. Firman loistavasta tuloksesta ei jaettu mitään työntekijöille, jotka sen tuloksen oikeasti tekivät. Palkat olivat huonot eikä mitään muitakaan etuja ollut. Pomot kyllä nostivat itselleen korkeaa palkkaa.  Työhyvinvoinnista ei todellakaan voinut tuossa paikassa puhua.

Otin loparit sieltä. Ei vaan enää kestänyt sitä, vaikka kuinka olisi ollut turvattu työpaikka pitkäksi aikaa. Muuallakin töissä olleena ymmärsin, että tällainen ei ole hyvä työpaikka.

Mistä lähtien osingot ja palkkaus on olleet työhyvinvointia?

Vaikuttaa siltä, että sinulla ja monella muulla tässä ketjussa on mennyt termit sekaisin. Esimerkiksi sairauksien hoitaminen ei ole työhyvinvointia eikä kuulu työterveyshuollon piiriin kuin siinä tapauksessa, että kyse on työperäisestä sairaudesta. Sen sijaan ergonomia eli oikeat työasennot tai työpaikan ilmanlaatu ovat työhyvinvointiin vaikuttavia asioita. Johtaminen ei ole työhyvinvointia, vaikka se työn tekemiseen vaikuttaakin eikä työterveyshuollon tarvitse opastaa johtamisessa, ainoastaan selventää, että esim. töiden jakaminen ei ole kiusaamista vaan johtajan työtä.

Palkkaus todellakin on osa työhyvinvointia. Esimerkiksi minulle se on työssä paras kannustin. Jos meillä maksettaisiin ylityöt rahana suostuisin tekemään niitä aina. Nyt ne annetaan aikana jolla en tee yhtään mitään joten en tee ylitöitä. Hyvä palkka auttaa kummasti sietämään huonojakin työolosuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki elävästä elämästä:

Yrityksessä päätettiin, että työntekijöillä on 2 tuntia viikossa lupa käyttää työaikaa työhyvinvointia lisäävään liikuntaan. Tuosta ajasta 4 x 15 min oli ohjattua taukoliikuntaa eli ei tarvinnut edes poistua työpisteestä, vaan sai venytellä jne. paikallaan. Nimenomaan ohjatusti, toki muutenkin sai käsiä ojennella. Loput eli tunti oli tarkoitettu joko kuntosalin käyttöön tai ryhmälenkkeilyyn/kävelyyn.

Kaiken tämän tuli tapahtua klo 10 ja 14 välillä, liukuvan työajan ansiosta töihin piti tulla viimeistään klo 9 ja lähteä sai klo 15.

Syntyi iso poru tasa-arvosta: kun minä en tykkää lenkkeilystä, minä haluan kohottaa kuntoa pilates-tunnilla. Haluan lähteä töistä tuntia aikaisemmin ja käyttää sen tunnin illalla. Tai en halua mennä päivällä kuntosalille, haluan mennä klo 14 ja lähteä sitten kotiin . Ei käynyt.

Työntekijöille kelpasi kyllä yksi vapaatunti viikossa, kunhan sen sai käyttää siihen, mihin itse halusi, ei välttämättä työhyvinvointiin.

Mutta entä jos jollekin tunti liikuntaa illalla on parempaa työhyvinvointia kuin päivän työn katkaiseva liikunta? Onko sinulla oikeus määrittää mikä on työhyvinvointia työntekijöille? Tuossa olisi kannattanut kartoittaa ensin työntekijöiltä ehdotuksia työhyvinvoinnin parantamiseksi. Te teitte virheen siinä että homma annettiin ylhäältä alaspäin kysymättä mitään. Toki pitää muistaa että valittajia löytyy aina.

Hyvät savut auttaa jaksamaan vaikeinakin aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki elävästä elämästä:

Yrityksessä päätettiin, että työntekijöillä on 2 tuntia viikossa lupa käyttää työaikaa työhyvinvointia lisäävään liikuntaan. Tuosta ajasta 4 x 15 min oli ohjattua taukoliikuntaa eli ei tarvinnut edes poistua työpisteestä, vaan sai venytellä jne. paikallaan. Nimenomaan ohjatusti, toki muutenkin sai käsiä ojennella. Loput eli tunti oli tarkoitettu joko kuntosalin käyttöön tai ryhmälenkkeilyyn/kävelyyn.

Kaiken tämän tuli tapahtua klo 10 ja 14 välillä, liukuvan työajan ansiosta töihin piti tulla viimeistään klo 9 ja lähteä sai klo 15.

Syntyi iso poru tasa-arvosta: kun minä en tykkää lenkkeilystä, minä haluan kohottaa kuntoa pilates-tunnilla. Haluan lähteä töistä tuntia aikaisemmin ja käyttää sen tunnin illalla. Tai en halua mennä päivällä kuntosalille, haluan mennä klo 14 ja lähteä sitten kotiin . Ei käynyt.

Työntekijöille kelpasi kyllä yksi vapaatunti viikossa, kunhan sen sai käyttää siihen, mihin itse halusi, ei välttämättä työhyvinvointiin.

Mutta entä jos jollekin tunti liikuntaa illalla on parempaa työhyvinvointia kuin päivän työn katkaiseva liikunta? Onko sinulla oikeus määrittää mikä on työhyvinvointia työntekijöille? Tuossa olisi kannattanut kartoittaa ensin työntekijöiltä ehdotuksia työhyvinvoinnin parantamiseksi. Te teitte virheen siinä että homma annettiin ylhäältä alaspäin kysymättä mitään. Toki pitää muistaa että valittajia löytyy aina.

BUUAAH! Oikeasti hei. että iltaan aikaa käydä liikkumassa? Saako työntekijöiden kuntoa sitten testata ja antaa rankkua, jos kunto ei ole noussut? Ei jumalauta, pitäisikö työnantajien maksaa vielä siitä, että ihminen pitää itsensä vapaa-ajalla terveenä ja liikkuu sen verran, että jaksaa käydä töissä...

14 just vetää yhteen sen miksi mikään tälläinen ei voi ikinä toimia. Joka jumalan jeesukselta pitää käydä erikseen kyselemässä ja sitten räätälöidä jokaiselle oma hyvinvointiohjelma jolla yhtäkkiä ei olekaan mitään tekemistä työn kanssa vaan sen miten kukin haluaa viettää vapaa-aikansa. Kenelläkään riitä aikaa ja mielenkiintoa tuollaiseen. Eikä se ole työnantajan homma. Ja seuraavaksi valitetaan että se ilta on omaa aikaa eikä sinne pidä työnantajan sorkkia hyvinvointiohjelmillaan. Opetelkaa yhteistyötä ja joustoa niin tuollaiset ohjelmat voivat toimiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki elävästä elämästä:

Yrityksessä päätettiin, että työntekijöillä on 2 tuntia viikossa lupa käyttää työaikaa työhyvinvointia lisäävään liikuntaan. Tuosta ajasta 4 x 15 min oli ohjattua taukoliikuntaa eli ei tarvinnut edes poistua työpisteestä, vaan sai venytellä jne. paikallaan. Nimenomaan ohjatusti, toki muutenkin sai käsiä ojennella. Loput eli tunti oli tarkoitettu joko kuntosalin käyttöön tai ryhmälenkkeilyyn/kävelyyn.

Kaiken tämän tuli tapahtua klo 10 ja 14 välillä, liukuvan työajan ansiosta töihin piti tulla viimeistään klo 9 ja lähteä sai klo 15.

Syntyi iso poru tasa-arvosta: kun minä en tykkää lenkkeilystä, minä haluan kohottaa kuntoa pilates-tunnilla. Haluan lähteä töistä tuntia aikaisemmin ja käyttää sen tunnin illalla. Tai en halua mennä päivällä kuntosalille, haluan mennä klo 14 ja lähteä sitten kotiin . Ei käynyt.

Työntekijöille kelpasi kyllä yksi vapaatunti viikossa, kunhan sen sai käyttää siihen, mihin itse halusi, ei välttämättä työhyvinvointiin.

Mutta entä jos jollekin tunti liikuntaa illalla on parempaa työhyvinvointia kuin päivän työn katkaiseva liikunta? Onko sinulla oikeus määrittää mikä on työhyvinvointia työntekijöille? Tuossa olisi kannattanut kartoittaa ensin työntekijöiltä ehdotuksia työhyvinvoinnin parantamiseksi. Te teitte virheen siinä että homma annettiin ylhäältä alaspäin kysymättä mitään. Toki pitää muistaa että valittajia löytyy aina.

Jokainen työntekijä voi vapaa-ajallaan tehdä mitä haluaa. Sen sijaan työajasta päättää työnantaja eli jos työnantaja päättää antaa tunnin palkallista aikaa liikuntaan keskellä päivää, on se työnantajan oma asia. Mutta hän ei voi edellyttää, että työntekijä harrastaa liikuntaa palkattomalla vapaa-ajallaan eikä toisaalta työntekijä voi vaatia, että työantaja maksaa hänelle vapaa-ajanharrastuksista. Liikuntasetelit ovat jo käytössä, niillä voi kustantaa vapaa-ajantoimintaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki elävästä elämästä:

Yrityksessä päätettiin, että työntekijöillä on 2 tuntia viikossa lupa käyttää työaikaa työhyvinvointia lisäävään liikuntaan. Tuosta ajasta 4 x 15 min oli ohjattua taukoliikuntaa eli ei tarvinnut edes poistua työpisteestä, vaan sai venytellä jne. paikallaan. Nimenomaan ohjatusti, toki muutenkin sai käsiä ojennella. Loput eli tunti oli tarkoitettu joko kuntosalin käyttöön tai ryhmälenkkeilyyn/kävelyyn.

Kaiken tämän tuli tapahtua klo 10 ja 14 välillä, liukuvan työajan ansiosta töihin piti tulla viimeistään klo 9 ja lähteä sai klo 15.

Syntyi iso poru tasa-arvosta: kun minä en tykkää lenkkeilystä, minä haluan kohottaa kuntoa pilates-tunnilla. Haluan lähteä töistä tuntia aikaisemmin ja käyttää sen tunnin illalla. Tai en halua mennä päivällä kuntosalille, haluan mennä klo 14 ja lähteä sitten kotiin . Ei käynyt.

Työntekijöille kelpasi kyllä yksi vapaatunti viikossa, kunhan sen sai käyttää siihen, mihin itse halusi, ei välttämättä työhyvinvointiin.

Mutta entä jos jollekin tunti liikuntaa illalla on parempaa työhyvinvointia kuin päivän työn katkaiseva liikunta? Onko sinulla oikeus määrittää mikä on työhyvinvointia työntekijöille? Tuossa olisi kannattanut kartoittaa ensin työntekijöiltä ehdotuksia työhyvinvoinnin parantamiseksi. Te teitte virheen siinä että homma annettiin ylhäältä alaspäin kysymättä mitään. Toki pitää muistaa että valittajia löytyy aina.

BUUAAH! Oikeasti hei. että iltaan aikaa käydä liikkumassa? Saako työntekijöiden kuntoa sitten testata ja antaa rankkua, jos kunto ei ole noussut? Ei jumalauta, pitäisikö työnantajien maksaa vielä siitä, että ihminen pitää itsensä vapaa-ajalla terveenä ja liikkuu sen verran, että jaksaa käydä töissä...

Itse asiassa ainakin joskus aikanaan Pekkaniskalla testattiin kuntoa (ei pakollinen) ja tuloksen mukaan sai tietyn summan lisää palkkaansa. Ei siis ole  sama asia, mistä kirjoitit mutta tuli vaan mieleen tuosta kuntotestauksesta. 

Minusta tuntuu, että nykyaikana toimistotyöntekijöillä saattaa olla jotain ihan hempuloita pikkupöyti ja IKEAn konttorituoleja ja vaikka läppäri ilman irtonäppistä työkoneena. Siinä kärsii kyllä sekä kroppa että tuottavuus.