Miten eroon turhasta syyllisyydentunteesta?
Olen siis alkanut itse tuntea välillä syyllisyyttä kauan sitten tapahtuneista asioista, vaikka ne ovatkin ihan mitättömiä enkä esim. niiden tapahtumahetkellä ajatellut niissä olevan mitään väärää tai toiminut oman moraalin vastaisesti. Nää asiat eivät myöskään ole sellaisia jotka oisivat vahingoittaneet ketään, lähinnä omaa "töppäilyä" ja sellaista. :D
Nuorenahan (mukamas) kaikki tekee jotakin tyhmää ja pätee ainakin varmaan omalla kohdallani kun oon 17-vuotias. Onkohan tää merkki jostain oman moraalin kehittymisestä?
Onko kellään vinkkejä miten pääsisi eroon siitä turhasta syyllisyydentunteesta?
Kommentit (13)
Tee hyväntekeväisyyshommia. Lahjoita vaikka verta.
Vierailija kirjoitti:
Keskity nykyhetkeen ja asioihin joihin voit nyt vaikuttaa tulevaisuuden kannalta. :) Turha murehtia sellaisia asioita joita ei saa enää tekemättömiksi.
Tämä.
Kiitos vinkeistä! Lisää otetaan vastaan :)
-ap
Lähinnä kannattaa keskittyä ottamaan opiksi menneisyydestä, ettei toista samoja töppäyksiä, mutta jälkikäteen märehtiminen on sinällään muuten turhaa, koska mennyttä ei kuitenkaan voi muutta. Mutta tulevaan voit vaikuttaa.
Ja kyllä, voit tasan lohduttautua sillä, että jokainen on ollut jollain tavalla nuori ja tyhmä. Jokaisella on ne nuoruuden/teini-iän jutut, jotka toivoisi jo unohtavansa. Suurin osa sinänsä viattomia, mutta helkkarin tyhmiä juttuja, jotka nolottaa jälkikäteen vielä pitkään.
Itselläkin iski tuo vaihe kasvaessa, että alkoi märehtiä kaikkia tekemiään juttuja. Ei siinä auttanut muu kuin kääntää ajatuksia muualle, ja toistaa itselleen, että ei niihin enää voi vaikuttaa, ja ainakaan ei tehnyt mitään rikollista tms., mitä oikeasti sietäisi katua ja mikä vaikuttaisi tulevaisuuteen. Sekin lohdutti kun muistutti itselleen, että se, että itse märehtii niitä asioita sillä lailla, tarkoittaa samalla, että jokainen märehtii niitä omia juttujaan noin, eikä siis muista toisten kohelteluista paljon mitään. Ihminen on siitä hassu eläin, että keskittyy omaan napaansa. :)
Myös aikuiset munaavat :)
Jatkuva (turha) syyllisyyden tunne voi myös kieliä ahdistushäiriöstä. Juttele terkkarille? :)
Vierailija kirjoitti:
Myös aikuiset munaavat :)
Jatkuva (turha) syyllisyyden tunne voi myös kieliä ahdistushäiriöstä. Juttele terkkarille? :)
Käyn psykologilla ja oon alottamassa traumoihin liittyvän psykoterapian lähiaikoina. En mä tän takia lähtis ihan ahdistuneisuushäiriötä epäilemään kun ei oo kuitenkaan niin pahaa. Kurjan tuntusta vaan välillä. :D
-ap
Jos niissä muistoissa on jotain tuttua nykytilanteessa? Yritä miettiä mitä olet niistä oppinut, miten nyt osaat toimia fiksummin.
Minäkin olen tuntenut joskus syyllisyyttä eri asioista, mm. ystäväni kuolemasta ja siitä että joskus aikoinaan lakkasin pitämästä yhteyttä joidenkin henkilöiden kanssa. Mietin näitä asioita joskus. Lisäksi tunnen toisinaan syyllisyyttä siitä, että opiskelen paljon ja olen huonopalkkainen, olen huono siivoamaan, en vietä tarpeeksi aikaa ihmisten kanssa, en jaksa tehdä hienoja ruokia, olen ikääntynyt jne. Ehkä parasta on pitää itsensä aktiivisena, jolloin ei ole aikaa jäädä omiin ajatuksiinsa liiaksi lillumaan.
Keskity nykyhetkeen ja asioihin joihin voit nyt vaikuttaa tulevaisuuden kannalta. :) Turha murehtia sellaisia asioita joita ei saa enää tekemättömiksi.