Voidaanko mut huostaanottaa

Voidaan. Mitäs oot ite mieltä, haluatko huostaan(ei mikään maanpäällinen paratiisi sekään ole) vai kannattaisiko ryhdistäytyä?

Voidaan, mutta ainakin omalla kohdallani kukaan ei tehnyt yhtään mitään, vaikka ongelmia oli todella paljon. Vasta kun vanhempani tekivät aloitteen siihen suuntaan, että minut siirretään lastenkotiin, näin tapahtui.

Kyllä.

Koulun käymättömyyden vuoksi voidaan, lopulta, sitä ennen on paljon muita yrityksiä, niitä kutsutaan tukitoimiksi.

Olis kiva tietää vähän enemmän esim. miksi lintsaat koulusta ja karkailet kotoa ? Onko sulla joku diagnoosi adhd tms mikä aiheuttaa tollasta levottomuutta?

Olisiko sitten kivempaa, jos joutuu lastenkotiin jakamaan huoneen monen muun kanssa ja on entistä vähemmillä omilla tavaroilla ja omalla tilalla? Tai jos käy paremmin, joudut sijaisperheeseen, josta taas et tiedä yhtään mitään. Olet uusin tulokas, joka ei välttämättä ole yhtä odotettu kuin omat lapset tms. Hyvinkin voi käydä, onhan niitä kivojakin sijaisperheitä, mutta koskaanpa et itse tiedä etkä pääse siihen itse vaikuttamaan tipan tippaa.

Etkä pysty sitten valitsemaan, millaiseen perheeseen pääset, millaisia muut perheen lapset ovat ja tuletko ikinä heidän kanssaan edes toimeen. Tilat voivat olla vähissä, voit joutua tekemään paljon enemmän töitä ihan peruspäivinä ja tullaksesi toimeen ja sopeutuaksesi. Mieti nyt, vieraan nurkissa, josta et pääse tuosta vain pois.

Jos sellainen epävarma tulevaisuus innostaa, jatka toki samaan malliin. Jos kuitenkin pohdit tätä tilannetta yhtä viikkoa pidemmälle, kannattaisiko kuitenkin yrittää enemmän nykyisissä kotioloissa ja yrittää sinnitellä aikuisemmaksi asti, vaikka riitaa olisikin? Onko sinulla ketään muuta aikuista, jolle voisit puhua kotiasioista? Jotain tätiä, mummoa, vaikka edes koulun opoa tai terkkaria, tai kaverin vanhempaa?

Ja sit sä olet kovis ja pahis ja haistatat vitut koko maailmalle :)

Eräänä kauniina päivänä huomaat että tuli ryssittyä nuoruus oikein kunnolla. Toivottavasti ei mennyt samalla koko loppuelämä vessanpöntöstä alas...

Tarpeeksi kauan kun jatkat tuota rataa niin vanhemmat varmaan kyllästyy hyysäämään sinua. Mutta joskus sitä saa mitä tilaa eli mieti mitä oikeasti haluat. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sitten kivempaa, jos joutuu lastenkotiin jakamaan huoneen monen muun kanssa ja on entistä vähemmillä omilla tavaroilla ja omalla tilalla? Tai jos käy paremmin, joudut sijaisperheeseen, josta taas et tiedä yhtään mitään. Olet uusin tulokas, joka ei välttämättä ole yhtä odotettu kuin omat lapset tms. Hyvinkin voi käydä, onhan niitä kivojakin sijaisperheitä, mutta koskaanpa et itse tiedä etkä pääse siihen itse vaikuttamaan tipan tippaa.

Etkä pysty sitten valitsemaan, millaiseen perheeseen pääset, millaisia muut perheen lapset ovat ja tuletko ikinä heidän kanssaan edes toimeen. Tilat voivat olla vähissä, voit joutua tekemään paljon enemmän töitä ihan peruspäivinä ja tullaksesi toimeen ja sopeutuaksesi. Mieti nyt, vieraan nurkissa, josta et pääse tuosta vain pois.

Jos sellainen epävarma tulevaisuus innostaa, jatka toki samaan malliin. Jos kuitenkin pohdit tätä tilannetta yhtä viikkoa pidemmälle, kannattaisiko kuitenkin yrittää enemmän nykyisissä kotioloissa ja yrittää sinnitellä aikuisemmaksi asti, vaikka riitaa olisikin? Onko sinulla ketään muuta aikuista, jolle voisit puhua kotiasioista? Jotain tätiä, mummoa, vaikka edes koulun opoa tai terkkaria, tai kaverin vanhempaa?

Ot, mulla, kuten kaikilla muillakin samassa laitoksessa olleilla, oli oma huone ja omat tavarat. Sänkyä ei tarvinnut sinne viedä, mutta omat stereot, vaatteet tietenkin, julisteet, koriste-esineet yms sai viedä mitä halusi. Lastenkodissa oli monia ihan mukavia aikuisia, rutiinit, sai laittaa ruokaa, leipoa ja harrastaa. Aikuiset jutteli lasten kanssa, oli peli-iltoja yms. 

Mutta tietenkään, ei se mikään koti ole.

Vierailija kirjoitti:

Ja sit sä olet kovis ja pahis ja haistatat vitut koko maailmalle :)

Eräänä kauniina päivänä huomaat että tuli ryssittyä nuoruus oikein kunnolla. Toivottavasti ei mennyt samalla koko loppuelämä vessanpöntöstä alas...

Pohjalta voi vielä nousta, toivottavasti ei kuitenkaan koko elämäänsä tämä lapsi pilaa, esim. huumeilla. Itse olen entinen lastenkotinuori, nykyinen korkeakoulun käynyt, kaksi ammattia ja ihanan lapsen ja miehen omaava "normaali" ihminen.

Miksi teet typeryyksiä? Niillä voi olla tulevaisuutesi kannalta kauaskantoisia seurauksia.

vierailija kirjoitti:

Ot, mulla, kuten kaikilla muillakin samassa laitoksessa olleilla, oli oma huone ja omat tavarat. Sänkyä ei tarvinnut sinne viedä, mutta omat stereot, vaatteet tietenkin, julisteet, koriste-esineet yms sai viedä mitä halusi. Lastenkodissa oli monia ihan mukavia aikuisia, rutiinit, sai laittaa ruokaa, leipoa ja harrastaa. Aikuiset jutteli lasten kanssa, oli peli-iltoja yms. 

Mutta tietenkään, ei se mikään koti ole.

Juu, onhan noitakin ihan ok paikkoja, mutta kun ei ole sama tilanne joka kaupungissa tai paikkakunnalla. Jostain pikkupaikasta joutuu ehkä pidemmällekin, joten se on moro kavereille siinä vaiheessa. Usein aikuiset siellä onkin asiantuntevia, tietävät mitä tekevät ja osaavat hoitaa homman hyvin. On silti tuurista myös kiinni, millaisia muut kodin asukkaat ovat. Kaikkien kanssa ei ikinäkään tietty tule toimeen, mutta voi olla vähemmän iloisiakin ympäristöjä.

Ja kuten sanoit, eihän se koti ole. Meinaan vain, ettei ole aloittajalla liian ruusuista kuvaa huostaanotoista, lastenkodeista tai varsinkaan sijaisperheistä (jos käy tuuri, että sellaiseen edes pääsee.. tai vielä suurempi lottotuuri, että pääsee just passeliin ja hyvään), koska tuo elämä ei ole aina elokuvista tai kirjoista. Sulla on ollut ilmeisesti hyvä kokemus itsellä, mikä on tosi hieno kuulla, mutta koskaan ei juuri siitä kaupungista/kunnasta/talosta tiedä.

On oikein hyvä kun kerrot huolesi täällä, täällä on välittävä ja topakka äitipiiri. Miksi haluat tehdä tuota töllöilyä? Mihin sillä pyrit? Mitä niillä oikein haet? Kaipaatko rajoja? Mitä niiden kautta haluat ilmaista? Käsitellä jotain? Pystyisitkö myös puhumaan esim kouluterkkarin tai koulukuraattorin kanssa näistä asioista? Tai jonkin sukulaisen?

Ei muuta kuin kasvatuslaitokseen vain! Tuollainen huonotapainen kasvattamaton nulikka. Oletko vieläpä ylpeä typeristä teoistasi? Nyt kun viedään, niin ehdit nauttia vielä lähes neljä vuotta kunnon kasvatusta.

Siis toivotko, että sinut huostaanotettaisiin? Noilla tiedoilla se on kyllä mahdollista.

Hienoo että olet ajatellut asiaa. Ja kyllä voidaan noilla perusteilla huostaan ottaa, nuorisokoti varmasti on silloin olisi mahdollinen sijoitus paikka. Eikä sillä varmasti niin hyvä ole asua kun kotona. Ymmärrän että koulu ja vanhemmat ärsyttää ja haluaisit jo itse päättää asioistasi, se vaan ei ole vielä mahdollista. Kyllä sielä koulussa vaan kannattaa käydä, ei ole kivaa jäädä luokalleen (kokemusta on). Tai opiskella lähemmäs 30-vuotiaana eka ammatti... Ei siitä koulusta kannata stressiä ottaa, osallistut tunneille ja yrität edes. Itseäsi varten sinä kuitenkin tän kaiken teet, että voit sitten täysikäisenä elää muutenkin kun sossunpummina, et siksi että äiti tai ope haluu. Jos koulun on liian vaikeaa niin kerro siitä kuraattorille, opelle tai vanhemmillesi, apua kyllä varmasti voidaan antaa. Tupakan polttamisella et pilaa kuin omat keuhkosi Varastelullakin on seurauksensa vaikka et vielä ole rikosoikeudellisessa vastuussa, niin nämä ovat juuri yksi syy tuon koulun lisäksi joihin lastensuojelulla on oikeus puuttua.

Hei! Hieno homma, että pohdit asiaa ja osaat kirjoittamalla eritellä kuulumisiasi.

Tosiasia on, että kyllä sinut voidaan huostaanottaa, jos jatkat tuolla linjalla.

Mitä arvelet, onko sinulla itsellä voimaa lopettaa lintsaaminen? Joku syyhän siihen on. Kiusataanko sinua? Vai oletko psyykkisesti kuormittunut esimerkiksi kotiolojen ja riitelyn takia?

Murrosikä on monelle vaikeaa aikaa, vaikka mitään isoja ongelmia ei taustalla olisikaan. Onneksi voin kahden vaikean murrosiän läpikäyneen pojan äitinä kertoa, että murrosikä menee ohi. Aika nopeastikin voit huomata, ettei enää ole tarvetta kapinoida ja olo on helpompi.