Lue keskustelun säännöt.
Miksi toinen ihminen nostaa minussa läheisriippuvuuden esille ja toisen kanssa ei ole mitään sellaista?
09.11.2016 |
Kyse on kavereista, jotka ovat saman tyyppisiä. Ei olla mitään läheisiä ystäviä, mutta ihan hyviä kavereita. Toimitaan kaikki samalla alalla, joten jotain yhteistä on. Varmasti luonteissakin on jotain yhteistä, kun sama ala on alun perin kiinnostanut.
Miksi toinen kaveri saa minussa esiin sellaisen läheisriippuvan hullun, että asiasta tulee melkein jo ongelma? Kun taas toisen kanssa kaveruus sujuu helposti, ilman mitään vääntöä, kumpikin elää omaa elämäänsä ja yhteyttä pidetään säännöllisesti.
Missä se ero on? Kun tekisi mieli sanoa, että minähän se läheisriippuvainen olen, ei sitä kukaan toinen aiheuta. Mutta miksi se sitten ilmenee vain toisen kaverin kohdalla, mutta ei toisen?
Kommentit (4)
Minulla se on niin päin, että se kaveri, joka on minulle rakkaampi, saa minusta hyvän ihmisen esiin. On helpompi tietää miten toimia oikein ja normaalisti hänen kanssaan.
Kun se, joka nostaa ne huonommat läheisriippuvan puolet minussa esiin, on tunnetasolla etäisempi, mutta meitä taas yhdistää yhteiset kokemukset ja halu olla kavereita. Kaveruus ei ole ollenkaan niin luontevaa. Ja minulla on kova halu kontrolloida häntä, takertua häneen, pitää tiheästi yhteyttä, jne. Kaikkea jo niin paljon, että itseäkin ahdistaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vissiin vähän liian mutkikas pulma tällaisena vaalipäivänä.
Läheisriippuvuus syntyy narsistisen vanhemman vaikutuksesta. Tässä toisessa kaverissa on jotain yhteistä tämän vanhemman kanssa, voi olla narsistinen tai omata pinnallista viehätysvoimaa, herättää sinussa miellyttämisenhalua tms.
Ei toinen voi saada sinussa esiin mitään sellaista mitä siellä ei ole. En minäkään koe läheisriippuvuusoireita kaikkien tuttujen kanssa mutta joidenkin kyllä, eihän kaikki ihmiset ole yleensäkään yhtä tärkeitä eikä sitä ihastu kaikkiin tapaamiinsa miehiin ym.