Kasvatusapuja
Koetan saada pitkän tarinan lyhyeksi. Tyttö 12v. menetti huonon käyttäytymisen vuoksi (kolmena päivänä putkeen oli hakenut puhelimen "iltaparkista" ja jäi kiinni puhelimen rämppäämisestä keskellä yötä) puhelimen kahdeksi viikoksi elokuun alussa. Oli ottanut tänä aikana puhelin ilman lupaa, tehnyt 200€ laskua jossain lemmikkipelissä ja tästä kk puhelin pois. Ei käytä tietokonetta muutenkaan eikä meillä ole pelikonsoleita tms. Sitten kun saisi sen takas huomattiin, että puhelin rikki ja vietiin huoltoon. Puhelimen palautuessa kävi ilmi, että lintsannut kuukauden musiikinteoriasta (viety siis opistolle, mennyt tunniksi kahvilaan) ja puhelun meni taas. Olisi viime ti saanut sen, mutta me ei löydetty mistään sitä. Ollaan viikko miehen kanssa etsitty, mun vanhemmat kiljuu, että turvallisuuden vuoksi puhelin palautettava, tyttö kiljuu...
Lopulta musta alkoi tuntua, että asiassa jotain mätää. Käytiin aamusta saakka miehen kansa yhdessä joka ainoa laatikko ja kolo läpi eikä löydetty sitä. Meillä on portaikossa kapea pokkarihylly,ae ollaan katsottu monesti, muistan yhden kerran, että tyttö nauroi vieressä, että ei se nyt siellä ole. Tänään tyttö tuli taas kiljumaan, että on ostettava uusi puhelin, jos ei vanhaa löydy. Jotenkin oudosti sanoi, että "iskä on ollut yhtä ovelle kuin Poirot ja laittanut sen johonkin näkyvälle paikalle piiloon". Sanoin miehelle, että sata varmasti tyttö on ottanut puhelimen ilman lupaa. Asiassa jotain mätää. Tytön lähtiessä ulos koiran kanssa menin ylös j heti rappusia noustessa huomasin puhelimen pokkarihyllyssä ihan näkövissä. Eli tyttö laittanut sen omasta piilostaan.
Mies lähti sählyyn tytön ollessa ulkona, minä otin puhelimen ja laitoin talteen. Huomenna koulun jälkeen aikaa keskustella asiasta rauhassa.
Mitä rangaistukseksi? Puhelin jää tietysti jemmaan, mutta muuta. Ei ole kovasti minkään harrastuksen perään, voi istua huoneessaan vaikka kolme kuukautta kirjoittamassa, piirtämässä, kuuntelemassa radiota, lukemassa.
Minua vituttaa niin, ettei veri kierrä. Kauhea, järjestelmällinen valehtelu ja kieroilu, suunnitelmallinen ilkeys ja vielä ilkeili meille, kun etsittiin puhelinta. Oon ihan typertynyt. Myyn markalla mustalaisille.
Kommentit (12)
Ootteko kertoneet, miltä teistä tuntuu tollanen? Ja että miks noin ei saa tehdä? Ei käy päinsä, että aiheuttaa teille 200€ laskun ja lintsaa maksetusta harrastuksesta.
Selvästi kun puhelinkielto ei auta (jos tytär kerran varastaa puhelinensa aina) niin miten olis vaikka kotiaresti? Ja lopettakaa nyt ihmeessä se harrastus, jos hän ei siellä kerran käy.
Tsemppiä!
Ollaan kerrottu miltä tuntuu, miten pitää käyttäytyä, miksi on puhelimen iltaparkki jne. Puhelimessa ei ollut edes SIM:a eikä hän siis tehnyt puhelimella mitään, muuta kuin silkkaa kiusaa.
Lasku meni operaattorin piikkiin, koska oli estot yms ja silti pystyi muutamassa tunnissa tekemään laskun.
Itkettää koko juttu. Joo, ja oon tuon laskujutun jälkeen itkenytkin lapsen edessä. En kaksin takia vaan varastamisen. Ei tunnu liikuttavan. Tyttö on muille ihan enkeli, tosi mukava ja pidetty kavereiden ja heidän vanhempiensa parissa. Koulussa saa vain kymppejä, luottamusoppilas. Ja kotona tätä.
Teidän pitää keksiä muita keinoja kasvattaa lastanne kuin puhelimella kiristäminen joka käänteessä.
Kaikki rahat pois, huoneesta kaikki mielekäs tekeminen pois, tv jne pois, radiot pois
kyllä puhelin on 12-vuotiaalle älyttömän tärkeä. Yrittäisin keksiä jonkin muun keinon kasvattaa. Sehän jää ulkopuolelle kaikesta, jollei kaverit voi tavoittaa häntä ollenkaan kuukauteen. Tuon ikäiselle jo kaks päivää on ikuisuus, aikakäsitys on lapsena vähän eri kuin meillä aikuisilla.
harrastus pitää olla itse valittu ja mieleinen, mutta sitten siellä kyllä käydään maksettu jakso kiltisti. Vaihtomahdollisuus siis tammikuussa ja kesätauon jälkeen.
Suosittelisin kokeilemaan jotain muuta kun tavaroiden viemistä jatkuvasti. En yritä syyllistää mutta ootteko jutellu tytön kaa ihan neutraalisti et mistä toi käytös johtuu? Eihän teini välttämättä avaudu mutta onko annettu mahdollisuutta? Negatiiviset odotukset kanssa lisää sellasta käytöstä. Jotenki kuulostaa siltä, että ajattelee ettette luota häneen ja sen takia käytös on tota, mutta se nyt vaan on arvaus. Koita muistaa et toi ikä on tosi vaikea joillekin ja teini tarvitsee tietysti rajoja mut lisäks paljon kannustusta ja keskusteluyhteyttä vanhempiin. Vietättekö yhteistä aikaa?
Teidän tytöllä on murrosikä alkanut, ja jokainen veto saa aikaan vastareaktiona uhmakkaan vedon takaisin. Teidän pitää opetella valitsemaan taistelunne (näin puhuu nainen, joka on teininä tehnyt aivan kaiken mahdollisen ja vähän päällekin). Tyttönne kaipaa ymmärrystäkin, eikä aina vaan sitä että puhelin otetaan suuttuneena pois. Mitäpä jos hetken rauhoittuisitte, ja ottaisitte miehen kanssa taktiikaksi: "Olemme miettineet, että puhelin on selvästi tärkeä asia sinulle. Pidät varmasti yhteyttä sillä ystäviisi. Et voi kuitenkaan poiketa jatkuvasti sovitusta, ja sinun pitää ymmärtää ettet voi tehdä 200e:n laskuja meille. Meillä ei varaa sellaisiin. Annamme puhelimen nyt sinulle takaisin, mutta sinun on osoitettava, että olet sen arvoinen. Älä käytä puhelinta öisin ja älä tee enempää tällaisia yllätyslaskuja." Sitten mietitte valmiiksi miehen kanssa sopivan rankaisun eri tilanteiden varalle. Esimerkiksi laskut on maksettava itse viikkorahoista, autotalli on siivottava, matot pestävä, netti otetaan puhelimesta pois jne. Eli nyt joitakin muita rangaistuksia.
Nyt viimeistään teette myös sinun vanhemmillesi selväksi kuinka paljon heille kuuluu teidän kasvatustavat ja rangaistukset: ei yhtään! Puhuvatko vieläpä tytön kuullen noita? Syövät vain teidän auktoriteettiä puhumalla tuollaisia. Eli rajat sinnekin suuntaan. Pahinta murkkuikäisen kanssa on murkkua komppaava täti/isovanhempi/ymv. Älkää päästäkö tilannetta siihen, että tyttö hakee joka kuohuntaan tuen ja turvan isovanhemmiltaan.
Lukekaa murrosiästä ja sen haasteista. Tyttö etsii nyt itsenäisyyttä teistä, se on ihan luonnollista. Samalla hän tarvitsee rajoja ja rakkautta (haleja, aito kiinnostusta, tunnetta että vanhemmat on ylpeitä). Tsemppiä, olette vaativan ajan edessä. Älkää olko liian ankaria, se kostautuu takaisin.
Kahdeksikko; tulin vasta nyt lukemaan viestit. Päädyttiin eilen siihen, että tyttö saa puhelimen nyt takaisin ja miettii itse rangaistustekemisen. Vanhempani soittivat ja pyysivät anteeksi; aikovat puhua tytön kanssa siitä miltä tuntui joutua vedätetyksi.
Koetetaan nyt jotain muuta kuin huutoa ja rangaistuksia. Tämä on loputon suo jos jatketaan.
En osaa sanoa muuta kuin voimia teille!
TV 16 vee murkkupojan äiti
Tätä se on kun pienestä pitäen tottuu älypuhelimeen, koukkuunhan siinä jää. Itse sain vasta ekan puhelimen tuolloin 12-vuotiaana (vai 11) ja se oli 3310, noita ongelmia ei siis ollut.
Rangaistuksia rankaisujen päälle. Ei toimi kasvatustapana. Keskittyisitte luomaan luottavaisemmat ja avoimemmat suhteet perheenjäsenien välillä, puhumalla ja viettämällä aikaa yhdessä.
No huhhuh. Mitä tähän sanoisi. Kurjat vanhemmat on tyttö saanut. Tarvitsette miehesi kanssa apua kasvatukseen, olette aivan hakoteillä.