Paljonko pitää varata aikaa vanhemmista huolehtimiseen?

Oma kantani on, että auttaa pitää, mutta kohtuus kaikessa. Jos sulla on työ ja perhe, niin niistäkin on pidettävä huolta ja tietysti omasta jaksamisestasi.

Ala puhua sitä, että heille aras asuinmuoto ei ole enää jatkossa omakotitalo. Jos ei itse pystyluomaan lunta, hoitamaan pihaa ja tekemää niitä pakollisia askareita, on helpmpi muuttaa kerrostaloon/rivitaloon lähelle palveluita.

Jos on varaa ostaa palveluia, esim. siivooja, niin todella kehoitan siihen. Voisitko tilata ruokaostokset heille netistä kotiin tuotuna?

Kerro heille, että haluat auttaa, mutta sinullaon siihen rajalliset mahdollisuudet ja voit tehdä ainoastaan sen, mihin ruuhkavuodet antavat mahdollisuuden.

Oman isäni kanssa ongelma on sekin, että käydessäni siellä, hän haluaisi vain istua ja jutella eikä pidä siitä, että siivoilen, tiskailen, laitan ruokaa, pesen pyykkejä ja touhuan koko ajan jotain. Mutta kun tse ei saa tehtyä, niin jonkun on pakko. Ja perheellisenä työssäkäyvänä en ehdi siellä todellakaan joka päivä tai aina edes joka viikko käymään. Ostopalvelut mahdollistavat myös sen että jää aikaa vähän jutellakin tapaamisilla.

Yhteiskunnan oletus on se että jos haluat asua kotona sinun on itse kustannettava palvelut (toki ne voi halutessaan kustantaa tai hoitaa joku läheisistä). Joihinkin kustanuksiin on saatavissa tukea.

En osaa juurikaan neuvoa sinua. Omat vanhempani asuvat kaukana ja itse olen ylityöllistetty sinkku, joten en vain pääse kovin usein heidän avukseen. Ainakin nuo kaupassakäynnit voisitte hoitaa tilaamalla kauppakassipalvelulla kerralla viikon ruoat vanhusten kotiovelle (onko teidän kaupungissanne se palvelu tarjolla?). Käytän itsekin tätä kun en ehdi käydä itselleni kaupassa. Toimii oikein hyvin, ja vaikka se kuljetus vähän enemmän maksaakin, niin sen verran säästää jo siinä että tilaa isompia määriä kerralla (vs. että kävisi monta kertaa viikossa vaikka autolla kaupassa).

Minusta kohtuullinen määrä on 2 h kerran viikossa. Jos ei se riitä, on mietittävä sosiaaliohjaajan palvulutarpeen arviota tai kodin vaihtoa.

Ei yhtään. Yli 7-kymppiset ilmoittivat aikoinaan että jokainen hoitaa lapsensa itse ja minä ilmoitin, että jokainen vanhus hoitaa itse itsensä. Hyvin toimii.

Ap, yritä ehdotella että ottavat kotiavustajan tai millä nimellä ne nyt oli, ei se hirveitä maksa. Käynnit voi sopia tarpeen mukaan.

Tiedän millaisia nämä jääräpäiset vanhukset on jotka ei ulkopuolista varsinkaan vieraan apuja huoli.

Itse olen omaishoitajana 90 vuotiaalla vanhuksella 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtään. Yli 7-kymppiset ilmoittivat aikoinaan että jokainen hoitaa lapsensa itse ja minä ilmoitin, että jokainen vanhus hoitaa itse itsensä. Hyvin toimii.

Ai sinä vedit herneet nenääsi kun ei vanhukset lapsenvahdiksi suostuneet.

Kosto on suloista, eikö?

Ei omaa elämää voi (tarvitse) laittaa tauolle. Minusta on väärin, että omat vanhemmat odottavat apua kaikessa aikuisilta lapsiltaan. Ehkä tämä johtuu omasta taustastani ja suhteistani omiin vanhempiini. Kuulostaa karulle ja kylmälle, mutta itse en koe olevani velvollisuudessa auttaa ikääntyviä vanhempiani arkiaskareista suoriutumisessa. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, yritä ehdotella että ottavat kotiavustajan tai millä nimellä ne nyt oli, ei se hirveitä maksa. Käynnit voi sopia tarpeen mukaan.

Tiedän millaisia nämä jääräpäiset vanhukset on jotka ei ulkopuolista varsinkaan vieraan apuja huoli.

Juu, tähän se kaikki keskustelu kaatuu. Ei tarvita, ei haluta, ei voi, ei haittaa jos paikat rempallaan. Siivooja käy mutta se on ainoa myönnytys ulkopuoliseen apuun. Eikä ole käsittääkseni kyse rahanpuutteesta; pihiydestä kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, yritä ehdotella että ottavat kotiavustajan tai millä nimellä ne nyt oli, ei se hirveitä maksa. Käynnit voi sopia tarpeen mukaan.

Tiedän millaisia nämä jääräpäiset vanhukset on jotka ei ulkopuolista varsinkaan vieraan apuja huoli.

Juu, tähän se kaikki keskustelu kaatuu. Ei tarvita, ei haluta, ei voi, ei haittaa jos paikat rempallaan. Siivooja käy mutta se on ainoa myönnytys ulkopuoliseen apuun. Eikä ole käsittääkseni kyse rahanpuutteesta; pihiydestä kyllä. 

Asiathan on todella hyvin, jos tilanne on tuo, etteivät vanhukset tarvitse tai halua apua eikä heit haittaa se, jos paikat rempallaan. Anna hyvä ihminen olla. Kun et käy auttamassa, ehkä hoksaavat, että jokuhan tähän todella tarvitaan ja ottavat/ostavat sitä ulkouolista apua.

Mutta kun omakotitalossa haja-asutusalueellaa kilometrien päässä naapureista  EI voi asua jos ei tee koko ajan pientä ylläpitohuoltoa. Rännit on pestävä kaksi kertaa vuodessa, ikkunat tarvittaessa, tuhkat siivottava takasta, lattikaivot pestävä, kulkutiet harjattava ja hiekoitteva, ruoho leikkattava, risukot siivottava, patterin tausta imuroitava, sadevesikaivot, palovaroittimet, taskulamput tarkistettava jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtään. Yli 7-kymppiset ilmoittivat aikoinaan että jokainen hoitaa lapsensa itse ja minä ilmoitin, että jokainen vanhus hoitaa itse itsensä. Hyvin toimii.

Ai sinä vedit herneet nenääsi kun ei vanhukset lapsenvahdiksi suostuneet.

Kosto on suloista, eikö?

Kyllähän se hyvältä tuntuu, etenkin nyt kun alkavat tosissaan raihnastua. Mulla on pallo irti jalasta nyt ja omia menoja kuten heilläkin ennen :)

Me olimme perheenä vaihtamassa asuntoja mieheni vanhempien kanssa. Heillä vanha rintamamiestalo ja meillä pieni ylläpitoa vaatimaton kolmio palvelujen vieressä. Mieheni olisi vaihtanut työpaikkaansa. Miehen siskon perhe ei siihen suostunut! He olivat sitä mieltä, että tällainen toiminta tulee kirjata ylös kuukausittain tulevaa perintöä vähentävänä toimintana.

Vanhukset eivät siis suostu maksamaan mistään! Eivät suostuneet edes siihen, että me kustantaisimme lumityöt talvisin.

No sovimme siis, että kerran viikossa käydään. Hoidetaan viikon puut sisälle ja käytetään pappaa kaupassa. Maksetaan laskut verkkopankissa jne. Yleensä käymme lauantaisin mieheni kanssa. Hän lähtee kaupoille ja minä hoitelen pankki- yms. asioita sillä aikaa. 

Miehen siskon perheen pitäisi hoitaa jokatoinen viikonloppu. Eipä ole onnistunut. Viime talvena vanhukset olivat kylmissään, kun ei ollut puita sisällä (sähköpattereita ei tietenkään voi käyttää!!!) eikä pihaa kolattu. Ovat olleet ilman ruokaa päiväkausia, kun toinen perhe ei ole hoitanut velvollisuuksiaan JOIHIN ITSE HALUSIVAT! Milloin on auto rikki, milloin on pitänyt lasta lähteä viemään lääkäriin jne.

Heillä toinen on ollut työttömänä pitkiäkin aikoja mutta ei ole kiinnostanut velvollisuuksien hoito sen jälkeen, kun pappa ilmoitti että hän hoitaa raha-asiansa itse tai että hänen poikansa (mieheni) hoitaa. Oli ollut joku rahankusetusyritys sillä toisella porukalla, niin pappa pisti sille stopin.

Mutta tilanne alkaa käydä kestämättömäksi. Vanhusten kunto ei tuosta kohene ja tuntuu epäreilulta laittaa heitä palvelutaloonkaan vain heidän tyttärensä oikuttelujen vuoksi.

Onhan se erikoista, jos vanhukset pitävät rahat pankkitilillään tai eivät esim. muuta pienempään asuntoon jostain isosta omakotitalosta eivätkä suostu käyttämään varojaan palvelujen ostamiseen. Kenelle niitä rahoja säästellään? Minä mieluummin kyllä näkisin +80 ikäiset vanhempani käyttävän erinäisiä palveluja, mutta ei. Viimeiseen asti raadetaan tapaturmariskien uhalla ja aivan varmasti sitten, kun ei pystytä, minun pitäisi ajastani sitten heitä hoivata. Voisin kyllä ostettujen palvelujen lisäksi hoitaa vielä heidän asioitaan, mutta en "päivätyönä". Olen hienovaraisesti yrittänyt vihjata, että kyllä niitä kotipalveluja saisi, mutta ei ota onkeen.

Meillä ei asia ole ihan vielä ajankohtainen, mutta tulevaisuus mietityttää kyllä. Vanhempani (ja appivanhemmat myös) ovat läheisiä minulle, mutta en voi kuvitella laittavani koko elämääni heidän auttamiseensa myöhemmin, koska minulla on myös oma perhe ja jaksamiseni huolehdittavana. Elämäntilanteen mukaan toki, jos avuntarvetta tulee vasta kun omat lapseni ovat muuttaneet jo kotoa ja työelämäni on vakiintuneempaa, silloin minulla olisi taas enemmän resursseja auttamiseen.

Äitini jäi eläkkeelle samoihin aikoihin kun esikoiseni syntyi. Hän on ollut apunani ja seuranani todella paljon, täysin omasta halustaan ja osittain "tekemisen puutteessa", koska jaksamista vielä löytyy. Tuntimäärällisesti en tätä koskaan luultavasti pysty maksamaan takaisin, mutta en usko että hän sitä odottaakaan. Anoppi taas on vielä työelämässä vaativassa ammatissa, ja hänellä on vielä yksi lapsikin asumassa kotona. Tietenkään hän ei osallistu määrällisesti arkeemme yhtä paljon, mutta en mitenkään koe että hän välittää vähemmän, se vaan on seurausta elämäntilanteesta ja siitä että hänellä on muitakin velvollisuuksia, joita eläkeläisellä taas ei ole. Toivon kovasti että vanhemmat suhtautuvat yhtä ymmärtäväisesti tulevaisuudessa meidän tilanteeseemme.

Niinpä mutta kun pula-ajan kokeneet ja lapsena nälkää nähneet eivät voi käyttää rahaa mihinkään muuhun kuin hengissä pysymiseen

up