Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä erossa toimii lapset viikko+viikko-systeemillä?
07.11.2016 |
Ero tulossa ja olen hakemassa asuntoa vanhan kotini läheltä jotta lapsilla säilyisi mahdollisimman normaalina elämä. Mies haluaa yhteishuoltajuuden ja että lapset ovat vuoroviikoin molemmilla. Kuinka huono taso hyvä systeemi tuo on?
Kommentit (30)
Riippuu minkä ikäisiä lapsia. Vielä alaluokilla ovat kovin kiinni äidissä, jos äiti on ensisijainen kiinntymyskohde. Vuoroviikko ei minusta ole pienillä hyvä, vaan useat arkitapaamiset jotta lapsi saa tankata myös etävanhemman läheisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin minäkin sen haluaisin toimivan että joustoa puolin ja toisin tarvittaessa löytyy. Meillä erona se että minä en halua jäädä tähän nykyiseen kotiini. Mutta lähellä haluan lasten takia pysyä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Noin minäkin sen haluaisin toimivan että joustoa puolin ja toisin tarvittaessa löytyy. Meillä erona se että minä en halua jäädä tähän nykyiseen kotiini. Mutta lähellä haluan lasten takia pysyä. -ap
Eron onnistumiseksi ei nyt liian lähelle kannata jäädä jotta pääsette molemmat rauhassa irti. Ehtii sitten myöhemmin muuttamaan takas lähemmäs.
Meillä toimii hyvin. Vaatii tosin mun mielestä sen, että vanhemmat on hyvissä (tai ainakin asiallisissa väleissä). Raha ei meillä liiku ollenkaan, eikä myöskään juuri mitkään tavarat. No tietenkään jotain luistimia yms. ei ole kaksia, mutta riittävästi vaatetta, oma huone ja omat tavarat löytyvät molempien luota. Harrastus- ym. viennit menee puoliksi, joten niistäkin pitää olla yhtä mieltä ja molempien halukkaita kuskaamaan.
Nyt kun lapsi on jo vähän isompi, olen kysynyt, mitä mieltä on tästä viikko-viikosta. Lapsi oli itse sitä mieltä, että ei olisi voinut ajatellakaan, että näkisi toista vain viikonloppuisin.
Jos tuohon menette, voisin antaa yhden vinkin. Kannattaa miettiä sen viikon katkaisemista toisen vanhemman luona yhdellä päivällä/yöllä. Näin ikävä ei pääse niin kovaksi kuin kokonaisessa viikossa, ja tämä antaa myös sen viikon lähivanhemmalle mahdollisuuden yhtenä päivänä viikossa tehdä vaikkapa pitkän työpäivän, käydä ostoksilla tai mitä sitten tarvitseekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin minäkin sen haluaisin toimivan että joustoa puolin ja toisin tarvittaessa löytyy. Meillä erona se että minä en halua jäädä tähän nykyiseen kotiini. Mutta lähellä haluan lasten takia pysyä. -ap
Eron onnistumiseksi ei nyt liian lähelle kannata jäädä jotta pääsette molemmat rauhassa irti. Ehtii sitten myöhemmin muuttamaan takas lähemmäs.
En halua että lapsien hoito ja koulu vaihtuu. Mies haluaa ehdottomasti yhteishuoltajuuden. Enkä halua siitä alkaa riitelemään. Hyvä isä lapsilleen on. Lapset 14, 11 ja 3v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 jatkaa vielä, että kyllä mielestäni yksi edellytys on tuo lähekkäin asuminen. Varsinkin, jos lapsi on jo koulussa, ei ole reilua, että lapsen oma elämää menee aina viikoksi katkolle ja kaverit on kaukana. Aikuiset kestäköön sen, jos joskus lähikaupassa törmäävät...
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii hyvin. Vaatii tosin mun mielestä sen, että vanhemmat on hyvissä (tai ainakin asiallisissa väleissä). Raha ei meillä liiku ollenkaan, eikä myöskään juuri mitkään tavarat. No tietenkään jotain luistimia yms. ei ole kaksia, mutta riittävästi vaatetta, oma huone ja omat tavarat löytyvät molempien luota. Harrastus- ym. viennit menee puoliksi, joten niistäkin pitää olla yhtä mieltä ja molempien halukkaita kuskaamaan.
Nyt kun lapsi on jo vähän isompi, olen kysynyt, mitä mieltä on tästä viikko-viikosta. Lapsi oli itse sitä mieltä, että ei olisi voinut ajatellakaan, että näkisi toista vain viikonloppuisin.
Jos tuohon menette, voisin antaa yhden vinkin. Kannattaa miettiä sen viikon katkaisemista toisen vanhemman luona yhdellä päivällä/yöllä. Näin ikävä ei pääse niin kovaksi kuin kokonaisessa viikossa, ja tämä antaa myös sen viikon lähivanhemmalle mahdollisuuden yhtenä päivänä viikossa tehdä vaikkapa pitkän työpäivän, käydä ostoksilla tai mitä sitten tarvitseekaan.
Hirveetä pompottamista paikasta toiseen. Jos vielä keskellä viikkoakin yökyläilyä. Miksi eivät aikuiset vaan voi hyväksyä sitä että lasta ei voi jakaa kahtia. Riittäisi hyvin nähdä viikolla ja käydä yhdessä harrastamassa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin minäkin sen haluaisin toimivan että joustoa puolin ja toisin tarvittaessa löytyy. Meillä erona se että minä en halua jäädä tähän nykyiseen kotiini. Mutta lähellä haluan lasten takia pysyä. -ap
Eron onnistumiseksi ei nyt liian lähelle kannata jäädä jotta pääsette molemmat rauhassa irti. Ehtii sitten myöhemmin muuttamaan takas lähemmäs.
En halua että lapsien hoito ja koulu vaihtuu. Mies haluaa ehdottomasti yhteishuoltajuuden. Enkä halua siitä alkaa riitelemään. Hyvä isä lapsilleen on. Lapset 14, 11 ja 3v.
Voihan teillä tietenkin olla yhteishuoltajuus. Se on eri sopimus kuin tapaamissopimus. Kolmevuotiaa on aivan liian pieni olemaan viikon isällään. Ja vanhemmillekin toisi turvaa hyvät välit ja säännöllinen näkeminen mutta yksi selkeä kotipesä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii hyvin. Vaatii tosin mun mielestä sen, että vanhemmat on hyvissä (tai ainakin asiallisissa väleissä). Raha ei meillä liiku ollenkaan, eikä myöskään juuri mitkään tavarat. No tietenkään jotain luistimia yms. ei ole kaksia, mutta riittävästi vaatetta, oma huone ja omat tavarat löytyvät molempien luota. Harrastus- ym. viennit menee puoliksi, joten niistäkin pitää olla yhtä mieltä ja molempien halukkaita kuskaamaan.
Nyt kun lapsi on jo vähän isompi, olen kysynyt, mitä mieltä on tästä viikko-viikosta. Lapsi oli itse sitä mieltä, että ei olisi voinut ajatellakaan, että näkisi toista vain viikonloppuisin.
Jos tuohon menette, voisin antaa yhden vinkin. Kannattaa miettiä sen viikon katkaisemista toisen vanhemman luona yhdellä päivällä/yöllä. Näin ikävä ei pääse niin kovaksi kuin kokonaisessa viikossa, ja tämä antaa myös sen viikon lähivanhemmalle mahdollisuuden yhtenä päivänä viikossa tehdä vaikkapa pitkän työpäivän, käydä ostoksilla tai mitä sitten tarvitseekaan.
Hirveetä pompottamista paikasta toiseen. Jos vielä keskellä viikkoakin yökyläilyä. Miksi eivät aikuiset vaan voi hyväksyä sitä että lasta ei voi jakaa kahtia. Riittäisi hyvin nähdä viikolla ja käydä yhdessä harrastamassa tms.
Tätä on kyllä lapsemme ihan itse toivonut. Tulla ja mennä saa lisäksi tietty milloin itse haluaa. En kutsuisi omassa kodissaan olemista sitä paitsi kyläilyksi... Mutta tietty hyvä, jos sä tiedät häntä itseään paremmin. Nostan hattua älykkyydellesi!
-5-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii hyvin. Vaatii tosin mun mielestä sen, että vanhemmat on hyvissä (tai ainakin asiallisissa väleissä). Raha ei meillä liiku ollenkaan, eikä myöskään juuri mitkään tavarat. No tietenkään jotain luistimia yms. ei ole kaksia, mutta riittävästi vaatetta, oma huone ja omat tavarat löytyvät molempien luota. Harrastus- ym. viennit menee puoliksi, joten niistäkin pitää olla yhtä mieltä ja molempien halukkaita kuskaamaan.
Nyt kun lapsi on jo vähän isompi, olen kysynyt, mitä mieltä on tästä viikko-viikosta. Lapsi oli itse sitä mieltä, että ei olisi voinut ajatellakaan, että näkisi toista vain viikonloppuisin.
Jos tuohon menette, voisin antaa yhden vinkin. Kannattaa miettiä sen viikon katkaisemista toisen vanhemman luona yhdellä päivällä/yöllä. Näin ikävä ei pääse niin kovaksi kuin kokonaisessa viikossa, ja tämä antaa myös sen viikon lähivanhemmalle mahdollisuuden yhtenä päivänä viikossa tehdä vaikkapa pitkän työpäivän, käydä ostoksilla tai mitä sitten tarvitseekaan.
Hirveetä pompottamista paikasta toiseen. Jos vielä keskellä viikkoakin yökyläilyä. Miksi eivät aikuiset vaan voi hyväksyä sitä että lasta ei voi jakaa kahtia. Riittäisi hyvin nähdä viikolla ja käydä yhdessä harrastamassa tms.
Samaa mieltä. Ero tarkoittaa sitä, että menettää osan lapsestaan. Niin se vain on. MIetin vain, miten tällainen venkslaaminen toimii siinä vaiheessa kun on uudet puolisot, uusia lapsia, uusi perhe... Eli siitä uudesta perheestä ja parisuhteesta tulee aikuisten ydinyksikkö. Ei tule mitään siitä, että se hajonnut perhe määrittelee arkea miten sattuu. Selkeät rajat ja oikea ero on kaikkien etu. Myös lasten pitkässä juoksussa. Jousto on hyväksi, mutta aika usein siitä tulee jomman kumman osapuolen keino hallita toista. Viikkoviikko sopii joillekin, mutta aika monelle lapselle se tarkoittaa vain vanhempien tasajaon heittopussina olemista. Kyseessä on vanhemman tarve. Erossa hyvin harvoin on säilytettävissä mitään ihanaa idylliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii hyvin. Vaatii tosin mun mielestä sen, että vanhemmat on hyvissä (tai ainakin asiallisissa väleissä). Raha ei meillä liiku ollenkaan, eikä myöskään juuri mitkään tavarat. No tietenkään jotain luistimia yms. ei ole kaksia, mutta riittävästi vaatetta, oma huone ja omat tavarat löytyvät molempien luota. Harrastus- ym. viennit menee puoliksi, joten niistäkin pitää olla yhtä mieltä ja molempien halukkaita kuskaamaan.
Nyt kun lapsi on jo vähän isompi, olen kysynyt, mitä mieltä on tästä viikko-viikosta. Lapsi oli itse sitä mieltä, että ei olisi voinut ajatellakaan, että näkisi toista vain viikonloppuisin.
Jos tuohon menette, voisin antaa yhden vinkin. Kannattaa miettiä sen viikon katkaisemista toisen vanhemman luona yhdellä päivällä/yöllä. Näin ikävä ei pääse niin kovaksi kuin kokonaisessa viikossa, ja tämä antaa myös sen viikon lähivanhemmalle mahdollisuuden yhtenä päivänä viikossa tehdä vaikkapa pitkän työpäivän, käydä ostoksilla tai mitä sitten tarvitseekaan.
Hirveetä pompottamista paikasta toiseen. Jos vielä keskellä viikkoakin yökyläilyä. Miksi eivät aikuiset vaan voi hyväksyä sitä että lasta ei voi jakaa kahtia. Riittäisi hyvin nähdä viikolla ja käydä yhdessä harrastamassa tms.
Tätä on kyllä lapsemme ihan itse toivonut. Tulla ja mennä saa lisäksi tietty milloin itse haluaa. En kutsuisi omassa kodissaan olemista sitä paitsi kyläilyksi... Mutta tietty hyvä, jos sä tiedät häntä itseään paremmin. Nostan hattua älykkyydellesi!
-5-
Aivan. Että lapsi saa tulla ja mennä miten haluaa? Aika hurjaa ulkoistaa vastuu lapselle. Kyllä aikuisten tehtävä on sopia missä lapsi kulloinkin on. Törkeää lapsen laiminlyömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toimi kun tulee uudet puolisot kakaroineen kuvioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii hyvin. Vaatii tosin mun mielestä sen, että vanhemmat on hyvissä (tai ainakin asiallisissa väleissä). Raha ei meillä liiku ollenkaan, eikä myöskään juuri mitkään tavarat. No tietenkään jotain luistimia yms. ei ole kaksia, mutta riittävästi vaatetta, oma huone ja omat tavarat löytyvät molempien luota. Harrastus- ym. viennit menee puoliksi, joten niistäkin pitää olla yhtä mieltä ja molempien halukkaita kuskaamaan.
Nyt kun lapsi on jo vähän isompi, olen kysynyt, mitä mieltä on tästä viikko-viikosta. Lapsi oli itse sitä mieltä, että ei olisi voinut ajatellakaan, että näkisi toista vain viikonloppuisin.
Jos tuohon menette, voisin antaa yhden vinkin. Kannattaa miettiä sen viikon katkaisemista toisen vanhemman luona yhdellä päivällä/yöllä. Näin ikävä ei pääse niin kovaksi kuin kokonaisessa viikossa, ja tämä antaa myös sen viikon lähivanhemmalle mahdollisuuden yhtenä päivänä viikossa tehdä vaikkapa pitkän työpäivän, käydä ostoksilla tai mitä sitten tarvitseekaan.
Hirveetä pompottamista paikasta toiseen. Jos vielä keskellä viikkoakin yökyläilyä. Miksi eivät aikuiset vaan voi hyväksyä sitä että lasta ei voi jakaa kahtia. Riittäisi hyvin nähdä viikolla ja käydä yhdessä harrastamassa tms.
Samaa mieltä. Ero tarkoittaa sitä, että menettää osan lapsestaan. Niin se vain on. MIetin vain, miten tällainen venkslaaminen toimii siinä vaiheessa kun on uudet puolisot, uusia lapsia, uusi perhe... Eli siitä uudesta perheestä ja parisuhteesta tulee aikuisten ydinyksikkö. Ei tule mitään siitä, että se hajonnut perhe määrittelee arkea miten sattuu. Selkeät rajat ja oikea ero on kaikkien etu. Myös lasten pitkässä juoksussa. Jousto on hyväksi, mutta aika usein siitä tulee jomman kumman osapuolen keino hallita toista. Viikkoviikko sopii joillekin, mutta aika monelle lapselle se tarkoittaa vain vanhempien tasajaon heittopussina olemista. Kyseessä on vanhemman tarve. Erossa hyvin harvoin on säilytettävissä mitään ihanaa idylliä.
Kenen tarpeesta sitten siinä uusperheen perustamisessa on kyse? Lastenko? Kyllä mulle on selvää, että uutta kumppania ei saman katon alle tule niin kauan kuin mun lapset on kotona. -1-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt sitten kokeilemaan aikuiset ensin vuoroviikkoa työkuvioissa ja tietysti kahta kotia samantien...
Lapselta odotetaan aikuismaista ajattelutapaa: kasvata siinä sitten vanhempasi samalla; tulokset näkyvät lisääntyneenä lasten mielenterveysongelmina!
Joku kertoi että 3 lasta ja että lapsesi tahtovat myös: 3-vuotiaskin päättämään...🤔
En yhtään ihmettele tätä hyvinvointivaltion pahoinvointia.
Mielestäni vanhempien vahvuuksien ja valmiuksien mukaan / jos tervejärkisiä: päävastuu jommalle kummalle ja viikollahan voi tavata ja sujuvasti lähellä asuen vanhempiaan helppoa.
Tämä on siis ihanne jos mahdollista❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin minäkin sen haluaisin toimivan että joustoa puolin ja toisin tarvittaessa löytyy. Meillä erona se että minä en halua jäädä tähän nykyiseen kotiini. Mutta lähellä haluan lasten takia pysyä. -ap
Eron onnistumiseksi ei nyt liian lähelle kannata jäädä jotta pääsette molemmat rauhassa irti. Ehtii sitten myöhemmin muuttamaan takas lähemmäs.
En tiennyt, että ero voi epäonnistua. Minun korvaani sellainen kuulostaa jonkinmoiselta onnistumiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii hyvin. Vaatii tosin mun mielestä sen, että vanhemmat on hyvissä (tai ainakin asiallisissa väleissä). Raha ei meillä liiku ollenkaan, eikä myöskään juuri mitkään tavarat. No tietenkään jotain luistimia yms. ei ole kaksia, mutta riittävästi vaatetta, oma huone ja omat tavarat löytyvät molempien luota. Harrastus- ym. viennit menee puoliksi, joten niistäkin pitää olla yhtä mieltä ja molempien halukkaita kuskaamaan.
Nyt kun lapsi on jo vähän isompi, olen kysynyt, mitä mieltä on tästä viikko-viikosta. Lapsi oli itse sitä mieltä, että ei olisi voinut ajatellakaan, että näkisi toista vain viikonloppuisin.
Jos tuohon menette, voisin antaa yhden vinkin. Kannattaa miettiä sen viikon katkaisemista toisen vanhemman luona yhdellä päivällä/yöllä. Näin ikävä ei pääse niin kovaksi kuin kokonaisessa viikossa, ja tämä antaa myös sen viikon lähivanhemmalle mahdollisuuden yhtenä päivänä viikossa tehdä vaikkapa pitkän työpäivän, käydä ostoksilla tai mitä sitten tarvitseekaan.
Hirveetä pompottamista paikasta toiseen. Jos vielä keskellä viikkoakin yökyläilyä. Miksi eivät aikuiset vaan voi hyväksyä sitä että lasta ei voi jakaa kahtia. Riittäisi hyvin nähdä viikolla ja käydä yhdessä harrastamassa tms.
Samaa mieltä. Ero tarkoittaa sitä, että menettää osan lapsestaan. Niin se vain on. MIetin vain, miten tällainen venkslaaminen toimii siinä vaiheessa kun on uudet puolisot, uusia lapsia, uusi perhe... Eli siitä uudesta perheestä ja parisuhteesta tulee aikuisten ydinyksikkö. Ei tule mitään siitä, että se hajonnut perhe määrittelee arkea miten sattuu. Selkeät rajat ja oikea ero on kaikkien etu. Myös lasten pitkässä juoksussa. Jousto on hyväksi, mutta aika usein siitä tulee jomman kumman osapuolen keino hallita toista. Viikkoviikko sopii joillekin, mutta aika monelle lapselle se tarkoittaa vain vanhempien tasajaon heittopussina olemista. Kyseessä on vanhemman tarve. Erossa hyvin harvoin on säilytettävissä mitään ihanaa idylliä.
Kenen tarpeesta sitten siinä uusperheen perustamisessa on kyse? Lastenko? Kyllä mulle on selvää, että uutta kumppania ei saman katon alle tule niin kauan kuin mun lapset on kotona. -1-
Se on sitten sun valintasi. Lastesi isä saattaa rakastua ja haluta elämänkumppanin. varsinkin jos teillä on ollut kovin onnetonta. Ja kyllä, hyvin, rauhassa rakennettu uusperhe on lapsenkin etu. Omilla lapsillani on isäpuoli täällä, äitipuoli isänsä luona. Tykkäävät molemmista, ikävöivät varsinkin isäpuoltaan kun hän on työmatkoilla yms. Meillä oli aikanaan riitaisa parisuhde heidän isänsä kanssa, eivätkä lapset nähneet rakkautta. On ollut heillekin ilo asua perheessä issä on lämpöä ja hellyyttä. Heidän olonsa on ihan eri planeetalta kuin siinä riitaisassa perheessä. tai ajassa, kun yksin yksinhuoltajana raadoin vaan pitkää työpäivää. Elämä on ainutkertainen myös aikuisille ja rakkaus ja hellyys ovat hyvin tärkeitä. Sekä aikuisten omaan hyvinvointiin, että malliksi lapsille. Kyllä ihmiset usein erotessaan toivovat saavansa mahdollisuuden uuteen rakkauteen ja kumppanuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin minäkin sen haluaisin toimivan että joustoa puolin ja toisin tarvittaessa löytyy. Meillä erona se että minä en halua jäädä tähän nykyiseen kotiini. Mutta lähellä haluan lasten takia pysyä. -ap
Eron onnistumiseksi ei nyt liian lähelle kannata jäädä jotta pääsette molemmat rauhassa irti. Ehtii sitten myöhemmin muuttamaan takas lähemmäs.
En tiennyt, että ero voi epäonnistua. Minun korvaani sellainen kuulostaa jonkinmoiselta onnistumiselta.
Kyllä, aika moni ero epäonnistuu, useimmiten niin että jäädään jonkinlaiseen viha-vallankäyttö-katkeruus- riippuvuussuhteeseen. Onnistunut ero on sellainen, missä erotaan ihan kokonaan, on selkät rajat, asialliset välit ja muodostetaan uusi suhde pelkästään vanhempina, jotka kunnioittavat toistensa uutta elämää. Se on harvinaista. Varsinkin naiset jäävät usein roikkumaan mieheen ja vaatimaan kaikenlaista ymmärtämättä ettei miehen elämä enää kuulu heille
Se on jänskää näissä keskusteluissa, miten aikuiset tarvitsevat onnea ja rakkautta ja ihmissuhteita, lapset vain pysyvyyttä ja aikuisen päättämään puolestaan.
T. Aikuinen, joka paljon mieluummin matkustaisi lopun ikäänsä kahden kodin välillä kuin luopuisi perheestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii hyvin. Vaatii tosin mun mielestä sen, että vanhemmat on hyvissä (tai ainakin asiallisissa väleissä). Raha ei meillä liiku ollenkaan, eikä myöskään juuri mitkään tavarat. No tietenkään jotain luistimia yms. ei ole kaksia, mutta riittävästi vaatetta, oma huone ja omat tavarat löytyvät molempien luota. Harrastus- ym. viennit menee puoliksi, joten niistäkin pitää olla yhtä mieltä ja molempien halukkaita kuskaamaan.
Nyt kun lapsi on jo vähän isompi, olen kysynyt, mitä mieltä on tästä viikko-viikosta. Lapsi oli itse sitä mieltä, että ei olisi voinut ajatellakaan, että näkisi toista vain viikonloppuisin.
Jos tuohon menette, voisin antaa yhden vinkin. Kannattaa miettiä sen viikon katkaisemista toisen vanhemman luona yhdellä päivällä/yöllä. Näin ikävä ei pääse niin kovaksi kuin kokonaisessa viikossa, ja tämä antaa myös sen viikon lähivanhemmalle mahdollisuuden yhtenä päivänä viikossa tehdä vaikkapa pitkän työpäivän, käydä ostoksilla tai mitä sitten tarvitseekaan.
Hirveetä pompottamista paikasta toiseen. Jos vielä keskellä viikkoakin yökyläilyä. Miksi eivät aikuiset vaan voi hyväksyä sitä että lasta ei voi jakaa kahtia. Riittäisi hyvin nähdä viikolla ja käydä yhdessä harrastamassa tms.
Samaa mieltä. Ero tarkoittaa sitä, että menettää osan lapsestaan. Niin se vain on. MIetin vain, miten tällainen venkslaaminen toimii siinä vaiheessa kun on uudet puolisot, uusia lapsia, uusi perhe... Eli siitä uudesta perheestä ja parisuhteesta tulee aikuisten ydinyksikkö. Ei tule mitään siitä, että se hajonnut perhe määrittelee arkea miten sattuu. Selkeät rajat ja oikea ero on kaikkien etu. Myös lasten pitkässä juoksussa. Jousto on hyväksi, mutta aika usein siitä tulee jomman kumman osapuolen keino hallita toista. Viikkoviikko sopii joillekin, mutta aika monelle lapselle se tarkoittaa vain vanhempien tasajaon heittopussina olemista. Kyseessä on vanhemman tarve. Erossa hyvin harvoin on säilytettävissä mitään ihanaa idylliä.
Kenen tarpeesta sitten siinä uusperheen perustamisessa on kyse? Lastenko? Kyllä mulle on selvää, että uutta kumppania ei saman katon alle tule niin kauan kuin mun lapset on kotona. -1-
Se on sitten sun valintasi. Lastesi isä saattaa rakastua ja haluta elämänkumppanin. varsinkin jos teillä on ollut kovin onnetonta. Ja kyllä, hyvin, rauhassa rakennettu uusperhe on lapsenkin etu. Omilla lapsillani on isäpuoli täällä, äitipuoli isänsä luona. Tykkäävät molemmista, ikävöivät varsinkin isäpuoltaan kun hän on työmatkoilla yms. Meillä oli aikanaan riitaisa parisuhde heidän isänsä kanssa, eivätkä lapset nähneet rakkautta. On ollut heillekin ilo asua perheessä issä on lämpöä ja hellyyttä. Heidän olonsa on ihan eri planeetalta kuin siinä riitaisassa perheessä. tai ajassa, kun yksin yksinhuoltajana raadoin vaan pitkää työpäivää. Elämä on ainutkertainen myös aikuisille ja rakkaus ja hellyys ovat hyvin tärkeitä. Sekä aikuisten omaan hyvinvointiin, että malliksi lapsille. Kyllä ihmiset usein erotessaan toivovat saavansa mahdollisuuden uuteen rakkauteen ja kumppanuuteen.
Kyllä, se on minun valintani. Minä valitsen lapseni mahdollisen uuden asuinkumppanin edelle. Rakkautta se ei estä, eikä kumppanuutta, jos sellainen eteeni tulee, mutta mihinkään uusperhekuvioihin en omalta osaltani lapsiani laita. Se todellakin on minun valintani. Isänsä voi toki sen tehdä, ja jos näin käy, toivon että se on onnistunut ratkaisu, kuten teidän tapauksessanne. Valitettavan usein vain uusperheet ovat jotain aivan muuta ja minä todellakin valitsen sen tien, johon sitä ei kuulu.
Meillä ainakin toimii tosi hyvin, mä en mitään muuta osais ajatellakaan. Eka vuosi tosin oltiin niin, että lapset asui yhdessä ja samassa paikassa ja minä ja ex vuoroteltiin. Sen vuoden mä jäin taloomme (lapset ovat syntyneet tänne ja aina tässä asuneet) ja mies hankki asunnon n. 1,5 kilsan päästä. Kaverit, koulu-/hoitokuviot ja kaikki muu pysyi, haluan ainakin ajatella että se auttoi lapsia siinä tilanteessa. Meillä on lähtökohtaisesti viikko-viikko mutta molemmat joustaa tarvittaessa. Autetaan jos toisella on sellaisia työkuvioita, jotka vaikeuttaa lasten suhteen.