Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä erossa toimii lapset viikko+viikko-systeemillä?
07.11.2016 |
Ero tulossa ja olen hakemassa asuntoa vanhan kotini läheltä jotta lapsilla säilyisi mahdollisimman normaalina elämä. Mies haluaa yhteishuoltajuuden ja että lapset ovat vuoroviikoin molemmilla. Kuinka huono taso hyvä systeemi tuo on?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii hyvin. Vaatii tosin mun mielestä sen, että vanhemmat on hyvissä (tai ainakin asiallisissa väleissä). Raha ei meillä liiku ollenkaan, eikä myöskään juuri mitkään tavarat. No tietenkään jotain luistimia yms. ei ole kaksia, mutta riittävästi vaatetta, oma huone ja omat tavarat löytyvät molempien luota. Harrastus- ym. viennit menee puoliksi, joten niistäkin pitää olla yhtä mieltä ja molempien halukkaita kuskaamaan.
Nyt kun lapsi on jo vähän isompi, olen kysynyt, mitä mieltä on tästä viikko-viikosta. Lapsi oli itse sitä mieltä, että ei olisi voinut ajatellakaan, että näkisi toista vain viikonloppuisin.
Jos tuohon menette, voisin antaa yhden vinkin. Kannattaa miettiä sen viikon katkaisemista toisen vanhemman luona yhdellä päivällä/yöllä. Näin ikävä ei pääse niin kovaksi kuin kokonaisessa viikossa, ja tämä antaa myös sen viikon lähivanhemmalle mahdollisuuden yhtenä päivänä viikossa tehdä vaikkapa pitkän työpäivän, käydä ostoksilla tai mitä sitten tarvitseekaan.
Hirveetä pompottamista paikasta toiseen. Jos vielä keskellä viikkoakin yökyläilyä. Miksi eivät aikuiset vaan voi hyväksyä sitä että lasta ei voi jakaa kahtia. Riittäisi hyvin nähdä viikolla ja käydä yhdessä harrastamassa tms.
Tätä on kyllä lapsemme ihan itse toivonut. Tulla ja mennä saa lisäksi tietty milloin itse haluaa. En kutsuisi omassa kodissaan olemista sitä paitsi kyläilyksi... Mutta tietty hyvä, jos sä tiedät häntä itseään paremmin. Nostan hattua älykkyydellesi!
-5-
Aivan. Että lapsi saa tulla ja mennä miten haluaa? Aika hurjaa ulkoistaa vastuu lapselle. Kyllä aikuisten tehtävä on sopia missä lapsi kulloinkin on. Törkeää lapsen laiminlyömistä.
Ihana, miten ihmiset haluavat käsittää juuri niin huonosti kuin mahdollista :) Tarkoitin sitä, että meillä kodit on lähekkäin, lapsi voi koulun jälkeen mennä kumpaan kotiinsa vain, riippuen siitä, mitä vaikkapa kavereiden kanssa haluaa tehdä. Soitellaan aina koulun jälkeen, joten tiedetään kyllä missä lapsi kulkee. Illalla voi vaikka käydä toisen luona moikkaamassa pikkusisaruksiaan, osallistumassa leivontaan, käydä toisen kanssa shoppailemassa tai leffassa. Ilta ja yö vietetään sitten siellä vanhemmalla, kenen viikko on, ellei erikseen muuta sovita.
En ihan ymmärrä, mikä tässä on lapsen laiminlyömistä? Molemmilla on myös uudet perheet ja uskokaa tai älkää, kyllä tämä silti toimii. Jos ihmiset ovat riittävän fiksuja ja ex-puolisotkin edelleen välittävät toisistaan ja lapsen hyvinvointi on ykkössijalla, kyllä erosta huolimatta lapselle pystyy rakentamaan tasapainoisen ja hyvän elämän. Ei ehkä ydinperheessä, mutta kun molemmissa perheissä näkee myös kahden aikuisen välistä rakkautta ja hellyyttä, ja lapsi on kaikille tärkeä, ei tämä juurikaan sen huonompi ratkaisu ole kuin roikkuminen ydinperheessä, jossa vanhemmat vain kasvattavat lasta yhdessä, mutta kaikki muu puuttuu.
Jos joku ei ole onnistunut teillä tai teidän tutuillanne, ei kai se tarkoita sitä, että se ei onnistuisi kenelläkään, eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi mielenkiintoinen keskustelu kyllä, koska Ap kysyi, miten viikko+viikko on toiminut. No kaikki tähän vastanneet, joilla on tuo systeemi, ovat kertoneet, että se on toiminut hyvin. Sen sijaan kaikki muut tähän vastanneet tietävät, että se ei voi toimia, koska siinä lapsia heitellään ja laiminlyödään ja kyse on vain vanhempien itsekkyydestä.
Kummallahan tässä nyt olisi oikeasti parempi tietämys tästä asiasta, niillä, joilla on asiasta kokemusta, vai niillä, joilla on siitä mielipide?
Vierailija kirjoitti:
No nyt sitten kokeilemaan aikuiset ensin vuoroviikkoa työkuvioissa ja tietysti kahta kotia samantien...
Lapselta odotetaan aikuismaista ajattelutapaa: kasvata siinä sitten vanhempasi samalla; tulokset näkyvät lisääntyneenä lasten mielenterveysongelmina!
Joku kertoi että 3 lasta ja että lapsesi tahtovat myös: 3-vuotiaskin päättämään...🤔
En yhtään ihmettele tätä hyvinvointivaltion pahoinvointia.
Mielestäni vanhempien vahvuuksien ja valmiuksien mukaan / jos tervejärkisiä: päävastuu jommalle kummalle ja viikollahan voi tavata ja sujuvasti lähellä asuen vanhempiaan helppoa.
Tämä on siis ihanne jos mahdollista❤
Kyllä minä olen tehnyt vuoroviikkoa työkuvioissa ja asunut kahta kotiakin. Tiedätkö, että joillakin saattaa töissä olla erilaisia tehtäviä, jotka vaihtelevat? Jos kaksi erilaista tehtävää tai vaikka paikkaakin vaihtelee, ei se kyllä tunnu yhtään missään, jos se vaihto on esim viikon välein. Pääasia on se, että molemmat paikat ovat tuttuja, eikä joka viikko tule uutta.
Opiskeluaikana asuin kahdessa paikassa ja ainoa rasite siinä oli tavaran raahaaminen ja bussilla kulkeminen.
Läpäisinkö testisi?
Vierailija kirjoitti:
Se on jänskää näissä keskusteluissa, miten aikuiset tarvitsevat onnea ja rakkautta ja ihmissuhteita, lapset vain pysyvyyttä ja aikuisen päättämään puolestaan.
T. Aikuinen, joka paljon mieluummin matkustaisi lopun ikäänsä kahden kodin välillä kuin luopuisi perheestään.
Miten niin tarvitsevat onnea ja rakkautta ja ihmissuhteita? Minä olen eronnut, enkä ole kyllä erityisemmin tarvinnut mitään ihmissuhteita, mitkä olisivat lasten elämää muuttaneet. Nyt puhuttiin tapaamisjärjestelyistä eron jälkeen, ei uusperheen perustamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sitten kokeilemaan aikuiset ensin vuoroviikkoa työkuvioissa ja tietysti kahta kotia samantien...
Lapselta odotetaan aikuismaista ajattelutapaa: kasvata siinä sitten vanhempasi samalla; tulokset näkyvät lisääntyneenä lasten mielenterveysongelmina!
Joku kertoi että 3 lasta ja että lapsesi tahtovat myös: 3-vuotiaskin päättämään...🤔
En yhtään ihmettele tätä hyvinvointivaltion pahoinvointia.
Mielestäni vanhempien vahvuuksien ja valmiuksien mukaan / jos tervejärkisiä: päävastuu jommalle kummalle ja viikollahan voi tavata ja sujuvasti lähellä asuen vanhempiaan helppoa.
Tämä on siis ihanne jos mahdollista❤Kyllä minä olen tehnyt vuoroviikkoa työkuvioissa ja asunut kahta kotiakin. Tiedätkö, että joillakin saattaa töissä olla erilaisia tehtäviä, jotka vaihtelevat? Jos kaksi erilaista tehtävää tai vaikka paikkaakin vaihtelee, ei se kyllä tunnu yhtään missään, jos se vaihto on esim viikon välein. Pääasia on se, että molemmat paikat ovat tuttuja, eikä joka viikko tule uutta.
Opiskeluaikana asuin kahdessa paikassa ja ainoa rasite siinä oli tavaran raahaaminen ja bussilla kulkeminen.
Läpäisinkö testisi?
Aikuisella on tarvittavat välineet käsitellä stressiä ja muuttuvia tilanteita vai ihanko todella luulet että lapsi syntyessään on pieni aikuinen ja juoksuun valmis😨
Aikuinen osaa keskustella ja analysoida: nämä taidot kasvavat ja jalostuvat- toivottavasti- harjoituskenttien vaihdellessa.Loukkasinko sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sitten kokeilemaan aikuiset ensin vuoroviikkoa työkuvioissa ja tietysti kahta kotia samantien...
Lapselta odotetaan aikuismaista ajattelutapaa: kasvata siinä sitten vanhempasi samalla; tulokset näkyvät lisääntyneenä lasten mielenterveysongelmina!
Joku kertoi että 3 lasta ja että lapsesi tahtovat myös: 3-vuotiaskin päättämään...🤔
En yhtään ihmettele tätä hyvinvointivaltion pahoinvointia.
Mielestäni vanhempien vahvuuksien ja valmiuksien mukaan / jos tervejärkisiä: päävastuu jommalle kummalle ja viikollahan voi tavata ja sujuvasti lähellä asuen vanhempiaan helppoa.
Tämä on siis ihanne jos mahdollista❤Kyllä minä olen tehnyt vuoroviikkoa työkuvioissa ja asunut kahta kotiakin. Tiedätkö, että joillakin saattaa töissä olla erilaisia tehtäviä, jotka vaihtelevat? Jos kaksi erilaista tehtävää tai vaikka paikkaakin vaihtelee, ei se kyllä tunnu yhtään missään, jos se vaihto on esim viikon välein. Pääasia on se, että molemmat paikat ovat tuttuja, eikä joka viikko tule uutta.
Opiskeluaikana asuin kahdessa paikassa ja ainoa rasite siinä oli tavaran raahaaminen ja bussilla kulkeminen.
Läpäisinkö testisi?Aikuisella on tarvittavat välineet käsitellä stressiä ja muuttuvia tilanteita vai ihanko todella luulet että lapsi syntyessään on pieni aikuinen ja juoksuun valmis😨
Aikuinen osaa keskustella ja analysoida: nämä taidot kasvavat ja jalostuvat- toivottavasti- harjoituskenttien vaihdellessa.Loukkasinko sinua?
Öö, sinä sanoit, että aikuisten pitäisi kokeilla, miltä tuntuu vaihdella työtehtäviä ja asuntoja. Minä olen kokeillut ja nyt sinä sitten sanot, että ei näitä voi verrata. Miksi sitten otit puheeksi tuon asian, jos et halunnutkaan, että siihen kommentoidaan. En minä tässä ole verrannut aikuista ja lasta. Vastasin vain sinun viestiisi, jossa vihjasit, että se on iso stressi aikuisellekin. Ei ole.
Meillä eka yritettiin viikko-viikko systeemiä, mutta ei oikein toiminut. Lapsilta kysyttäessä olivat eka sitä mieltä, että haluavat olla molemmilla. Kuitenkin oli paljon kaikenlaista säätämistä ja aina se sopeutuminen "uuteen" kotiin vei muutaman päivän.
Lopulta lapset jäi mulle ja ovat nyt isällään yötä vähintään sen joka toinen viikonloppu. Viikolla näkevät kuitenkin aika usein. Tilanne rauhottunut huomattavasti ja lopulta lapsetkin sanoivat, että näin parempi, kun vaan yksi koti. Luulivat aluksi, etteivät sitten näe isäänsä, mutta kun ovat huomanneet, että näkevätkin, niin ei ongelmia.
Toki edelleen viikonloppujen jälkeen vähän sopeutumis ongelmia taas kotiin, mutta menee nopeammin ohi, kuin silloin viikko-viikko systeemissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä viikko-viikko ei ole niin perusteltu silloin, jos toinen vanhemmista on muutenkin osallistunut vähemmän lasten elämään. Silloin voi olla hyvä, että toinen kantaa päävastuun ja lapsilla on turvallinen olo.
Mutta entä sitten, jos molemmat vanhemmat ovat aina osallistuneet tasapuolisesti? Oman lapseni mielipide oli, että hän ei haluaisi mistään hinnasta nähdä toista vanhempaansa vain viikonloppuisin, vaan haluaa ehdottomasti nähdä molempia yhtä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sitten kokeilemaan aikuiset ensin vuoroviikkoa työkuvioissa ja tietysti kahta kotia samantien...
Lapselta odotetaan aikuismaista ajattelutapaa: kasvata siinä sitten vanhempasi samalla; tulokset näkyvät lisääntyneenä lasten mielenterveysongelmina!
Joku kertoi että 3 lasta ja että lapsesi tahtovat myös: 3-vuotiaskin päättämään...🤔
En yhtään ihmettele tätä hyvinvointivaltion pahoinvointia.
Mielestäni vanhempien vahvuuksien ja valmiuksien mukaan / jos tervejärkisiä: päävastuu jommalle kummalle ja viikollahan voi tavata ja sujuvasti lähellä asuen vanhempiaan helppoa.
Tämä on siis ihanne jos mahdollista❤Kyllä minä olen tehnyt vuoroviikkoa työkuvioissa ja asunut kahta kotiakin. Tiedätkö, että joillakin saattaa töissä olla erilaisia tehtäviä, jotka vaihtelevat? Jos kaksi erilaista tehtävää tai vaikka paikkaakin vaihtelee, ei se kyllä tunnu yhtään missään, jos se vaihto on esim viikon välein. Pääasia on se, että molemmat paikat ovat tuttuja, eikä joka viikko tule uutta.
Opiskeluaikana asuin kahdessa paikassa ja ainoa rasite siinä oli tavaran raahaaminen ja bussilla kulkeminen.
Läpäisinkö testisi?Aikuisella on tarvittavat välineet käsitellä stressiä ja muuttuvia tilanteita vai ihanko todella luulet että lapsi syntyessään on pieni aikuinen ja juoksuun valmis😨
Aikuinen osaa keskustella ja analysoida: nämä taidot kasvavat ja jalostuvat- toivottavasti- harjoituskenttien vaihdellessa.Loukkasinko sinua?
Lapsi nimenomaan on enemmänkin valmis juoksuun kuin paikallaan oloon. Ihmisheimot ovat liikkuneet iät ja ajat ravinnon perässä. Siksi ihmislapsella on biologinen tarve kiintyä hoitajaansa, ei pesäänsä.
Mahdollisuuksia ovat myös yhteen palaaminen, vanhemmuusliitto (siis saman katon alla ei-romanttisessa mielessä) ja erilaiset vuoroasumisen muodot.
Ei kai jokainen liitto täyteen välien katkaisuun pääty, jos lapsiakin on haluttu.