Lue keskustelun säännöt.
Lapseni kärsii
06.11.2016 |
Esiintymiskammosta joka on nyt vain pahentunut kun siirtyi lukioon. Taustalla on yläasteen ajan jatkunut nälviminen kun punastuu ym jännittää.
Nyt tilanne mennyt siis pahemmaksi, jalat ei kanna luokan edessä. Ja mikä tilannetta on pahentanut, niin jokaisen esiintymisen jälkeen jaetaan yleisölle arvostelulaput. Näitä palautteita kun on lukenut niin tilanne on jo lähes sietämätön.
Käsittämätöntä että laitetaan lukemaan itsestään vain huonoa palautetta, yhtään hyvää ei ymmärrettävästi ole tullut 😐. Palautteissa on lukenut juurikin kaikki nämä jännityksen oireet ja sehän vain ruokkii jännitystä.
Ottaisitko yhteyttä luokanvalvojaan asiasta vai miten voisi edetä?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Yteys luokanvalvojaan ja samalla hommaat tyttärellesi apua.
Entä ap:n poika, joka ongelmasta varsinaisesti kärsii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yteys luokanvalvojaan ja samalla hommaat tyttärellesi apua.
Entä ap:n poika, joka ongelmasta varsinaisesti kärsii?
Pah, pojat ovat poikia, ne pärjää itsekin tuossa iässä jo.
Hirveitä nuo pakkoesiintymiset. Itse olin koulussa tulipunainen luokan edessä ja tuntui, ettei järkevää lausetta saanut sanottua. En tiedä, mikä olisi auttanut, kun ei tilanne vanhemmitenkaan ole muuttunut.
No mitä olet tähän mennessä tehnyt asian eteen? Esiintymiskammo on vakava asia johon näköjään edelleen suhtaudutaan melko kevyesti "ohi menevänä vaiheena". Omat vanhempani eivät ymmärtäneet pelkoani vaan käskettiin vain "tsemppaamaan". Ei muuten toimi.
Minulle koko yläaste oli täyttä tuskaa mm. noiden esitelmien vuoksi. Kykenin jotenkuten ne pitämään mutta pelkäsin päiviä, jopa viikkoja etukäteen ja kun homma oli ohi olikin jo yleensä seuraava tiedossa. Pelkäsin myös puhelimen käyttöä joten en kyennyt varaamaan esim. ratsastustunteja. Olin sitten vain kotona koska äiti oli sitä mieltä että pitää pystyä itse soittamaan :(
Vasta ammattikoulussa opettajani havahtui kun sain paniikkikohtauksen asiakaspalvelutilanteessa ja jouduin menemään päivystykseen. Sain sitten paniikkihäiriö-diagnoosin ja tästä kuultuaan opettajani vei minut melkein kädestä pitäen terveydenhoitajalle joka ohjasi sitten vielä psykologin juttusille. Aivan ensimmäiseksi tuo kirjoitti minulle vapautuksen suullisista esitelmistä. Sain myös lääkityksen joka sillä hetkellä auttoi paljon.
Kun ei tarvinnut enää pelätä tulevia esitelmiä aloin jopa suhtautumaan niihin rennommin ja jo vuoden päästä pidin oma-aloitteisesti yhden esitelmän pienelle ryhmälle. Myös opinnäytetyön pidin täysin normaalisti koko luokalle vaikka "kevennettyä" vaihtoehtoakin tarjottiin ja sain jopa parhaan mahdollisen arvosanan tuosta :)
Saan edelleen paniikkioireita mm. painostamisesta/pakottamisesta ja ärähdän melko helposti jos joku lähipiiristäni tähän sortuu. Varsinkin äidin on ollut joskus vaikea ymmärtää että painostavassa tilanteessa yksinkertaisesti lamaannun enkä todellakaan siksi että haluaisin olla hankala. Pystyn kuitenkin ITSE pakottamaan itseni tarvittaessa toimimaan.
N31
Esiintymisjännityksen kaltaiset tilat ovat vaikeita ongelmia ratkaista siksi, että ei tarkkaan tiedetä, ovatko ne vain psyykkisiä ja siten periaatteessa tahdonvoimalla voitettavissa, vai somaattista alkuperää eikä nykyisin hoitomuodoin parannettavissa. Jännittäessä aivot tuottavat keholle (vain osalla ihmisistä?) virheellisen sähköisen signaalin, johon keho reagoi joillain yksilöillä jopa siten, ettei saa sanaa suustaan ollenkaan tai ulos tulevat sanat ovat jotain muuta sisältöä kuin esityksen sisältö. Joillakuilla lihakset saattavat lamaantua eikä ihminen pysy pystyssä.
Olisi selvitettävä, onko ongelma psyykkinen vai fyysinen, ja hoito on suunniteltava sen mukaan. Vapautus esiintymisestä on joissain tapauksissa ainoa ratkaisu. Eihän selkäydinvammaista oppilastakaan pakoteta liikuntatunnilla juoksemaan jne.
_____________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittääkö tk lääkärillä käynti vai kannattaako heti varata aika jollekin spesialistille? Lastenlääkäri? Psykiatri? Tähän asti olen koittanut vaan tsempata, mutta nyt tilanne on niin paha että pahaa tekee. En minäkään varmasti kestäisi lukea itsestäni 30 huonoa palautetta lähes viikoittain. Ihan kamala systeemi 😐.
Ap
Ihan kouluterveydenhoitajasta tai -psykologista voi lähteä liikkeelle. Pääasia että asiaa aletaan selvittää heti.
Minä sain apua ensin koulun kautta mutta koulupsykologi edusti kongnitiivista(?) suuntausta eli ongelmien syihin pureuduttiin melko agressiivisesti. Ei tuntunut hyvältä joten lopetin muutaman käynnin jälkeen.
Kun alkoi taas ahdistaa niin sama opettajani vei minut uudestaan terveydenhoitajalle joka ohjasi minut paikalliselle nuorisoklinikalle. Tätä kautta pääsin psykoanalyyttisen psykologin vetämään ryhmäterapiaan jossa opin kunnolla avautumaan vertaistuen avulla. Olimme kaikki suunnilleen samanikäisiä likkoja 16-18v ja oli vapauttavaa kuulla että muillakin oli täysin samoja ongelmia.
Muistan varmasti ikäni lämmöllä opettajaani joka jaksoi välittää niin paljon ja tarvittaessa myös vähän potkia perseelle :D
N31
Yteys luokanvalvojaan ja samalla hommaat tyttärellesi apua.