Onko minulla vain käynyt tuuri miesten suhteen?

Sinua kiinnostaa kiltit ja kunnolliset miehet ja valitset myös itse heitä.

Muut naiset tällä palstalla ovat kiinnostuneita vain jännämiehistä mutta eivät voi myöntää asiaa edes itselleen, itsepetosta.

Vierailija kirjoitti:

Sinua kiinnostaa kiltit ja kunnolliset miehet ja valitset myös itse heitä.

Muut naiset tällä palstalla ovat kiinnostuneita vain jännämiehistä mutta eivät voi myöntää asiaa edes itselleen, itsepetosta.

Se on totta kyllä. Mutta ei nuo minun miehet mitään nössyköitä ole olleeet myöskään. Kunnioitus on sitä mitä ihailen ihan jokaisessa ihmisessä, ja jos sitä ei löydy - en vaivaudu deittailemaankaan. AP

Suurin osa miesvihaprovoja.  Perustatko käsityksesi naisista tai miehistä Ylilaudankaan juttujen perusteella?

Minulla on ja on edelleen huono itsetunto ja olen vetänyt puoleeni miehiä, jotka ovat hoksanneet sen. Parempi ollut jättäytyä deittailusta pois, koska en ole riittävä aidosti kunnollisille miehille, joille olisin sitoutumisen arvoinen. Onneksi on työelämässä ja muita mielenkiinnonkohteita vaikka perhettä en tulekaan saamaan, mielelläni olisin ollut hyvä vaimo jollekin miehelle, jonka elämään olisin voinut tuoda enemmän onnea.

Voi tietysti olla niinkin, että keskustelupalstalle tullaan keskustelemaan ongelmista, joten suurella osalla kunkin ketjun kirjoittajista on omakohtaista sanottavaa asiaan, ja niillä, joilla ei ole sanottavaa, yleensä ovat jossain muualla. Aika harvoin näkee tällaisia aloituksia:

"Minulla on ihan tavallinen mies ja lapsistakaan ei ole ollut suurempaa harmia. Mies rakastaa minua suurin piirtein samalla tavalla kuin ennenkin ja osaa käyttää pesukonetta. Meillä on omat harrastukset mutta on pari yhteistäkin. Meillä ei riidellä kovin usein, ja silloinkaan ei koroteta ääntä eikä paiskota ovia. Onko muilla tällaisia kokemuksia? Entä neuvoja? Mielipiteitä?"

Mä luulen, että se johtuu siitä, että meistä oikeasti  "kilteistä miehistä" ei saa reiteltyä, niin mehukkaita ja herkullisia kirjoituksia, kuin "jännä miehistä." - Tarkoitan, että kiltteyttä pidän itse jonkinlaisena yleisenä lähtökohtana hyvälle parisuhteelle. - Tämä ei tarkoita sitä, että kiltteyteen tulisi hirttäytyä, vaan sellaista yleistä tasapainosita ja keskinäselle kunnioitukselle rakentuvaa suhdetta, jossa molemmat tekevät osansa; ilman tekemättä siitä mitään erityistä numeroa.

Kuten me;  minä olen tänään esimerkiksi silittänyt kaksi koneellsita pyykkiä, keittänyt aamupuuron ja vienyt roskat kierrätyspisteeseen kun taas siippani lähti nais -ystävättärensä kanssa ostamaan itselleen uutta talvitakkia. 

 Joku toinen viikonloppu kuvio voi mennä toisin päin. Tai sitten voimme tehdä puuhat välillä yhdessä.  Tylsäksi menee, mikäli jokaisesta asiasta pitäisi pitää kirjaa, ettei vaan toinen tee vahingossa toista enemmän ja toinen vähemmän. Mutta jos tässä nyt kovin alkaisiin hehkuttaa, että katsokaa minä mies silitän ja kierrätän, laitoin aamiaista - niin tämä  tuntuu  minusta vähän vaivaannuttavalta ja varmaan monesta muustakin, koska onko se nyt jotenkin erityistä, että mies huolehtii vuorollaan edellä mainituista askareista. Tai nauttii ja iloitsee tasapainoisesta arjesta. 

Minkä näköinen olet? Millainen olet luonteeltasi? Entäs millainen työ/koulutus sinulla on? Vaikea sanoa asiaan mitään tietämättä ensin jotain.

Omakohtaisesti voin sanoa sen, että naiset joilla on kunnollisimmat miehet ovat yleensä sellaisia hoikkia, menestyneitä, rauhallisia ja suoraan sanottuna todella tylsiä. Myös heidän miehensä ovat samanlaisia. Anteeksi, en haluaisi olla epäkunnioittava, mutta olen mieluummin värikäs persoona, jonka elämässä ja ihmissuhteissa on maustetta. Toiset ovat vaniljaa, toiset chiliä.

Koska sulla ei ole lapsia ja ei mitään pitkää liittoa. Monesti ongelmat alkaa vasta, kun on niitä pieniä lapsia ja silloin vasta näkee ihmisen itsekkyyden. Kahden aikuisen yhdessäolo on nyt niin helppoa.

Myös vuodet tuo esille ihmisessä uusia puolia.

Miehet myös väsyy kotileikkeihin eli alku voi olla lupaavaa mutta hyytyvät vuosien saatossa.

21vuotta olen ollut mieheni kanssa.

Mulla samanlainen kokemus kuin ap:lla, ympärilläni on aina ollut vain hyviä miehiä. Miehekkäitä, aikaansaavia, intohimoisia, rehellisiä, rakastavia ja vaimoaan/naistaan arvostavia. Sellaisia joille koti, parisuhde ja lapset on ne kiiltävimmät "prenikat" elämässä.

En tiedä mitä tuolla "jännällä" tarkoitetaan mutta jos se on ryyppäävä ja pettävä vaimonhakkaaja en sellaista ole koskaan kaivannut. Masokisti en sentään ole.

Vierailija kirjoitti:

Minkä näköinen olet? Millainen olet luonteeltasi? Entäs millainen työ/koulutus sinulla on? Vaikea sanoa asiaan mitään tietämättä ensin jotain.

Omakohtaisesti voin sanoa sen, että naiset joilla on kunnollisimmat miehet ovat yleensä sellaisia hoikkia, menestyneitä, rauhallisia ja suoraan sanottuna todella tylsiä. Myös heidän miehensä ovat samanlaisia. Anteeksi, en haluaisi olla epäkunnioittava, mutta olen mieluummin värikäs persoona, jonka elämässä ja ihmissuhteissa on maustetta. Toiset ovat vaniljaa, toiset chiliä.

No mä en kyllä valitettavasti ole mikään vanilja. Olen suorapuheinen, sosiaalinen, mustan huumorin ystävä, ja mysteerinen ihminen. Nämä muiden suusta kuultuna. Korkeasti koulutettu olen, finanssialalla työskentelen, hoikka ja ihan nätti naama. En ole helposti tossutettava (sitä vaaditaan jo tällä alallakin), ja vaadin aika paljon muilta, esimerkiksi tasavertaisuutta suhteessa. Mutta olen myös empaattinen, ja ymmärtäväinen ihminen, joka yrittää aina katsoa asiat myös toisen kengistä.

Ja suhteissani on kyllä maustetta, vaikka ei jatkuvasti riidellä, ja haeta mitään suurempaa jännitystä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Koska sulla ei ole lapsia ja ei mitään pitkää liittoa. Monesti ongelmat alkaa vasta, kun on niitä pieniä lapsia ja silloin vasta näkee ihmisen itsekkyyden. Kahden aikuisen yhdessäolo on nyt niin helppoa.

Myös vuodet tuo esille ihmisessä uusia puolia.

Miehet myös väsyy kotileikkeihin eli alku voi olla lupaavaa mutta hyytyvät vuosien saatossa.

21vuotta olen ollut mieheni kanssa.

No tuota. Minulla on itseasiassa kaksi lasta, ja olin pitkään naimisissa, mutta päätimme jatkaa ystävinä (ja sitä olemmekin). Deittailin avioliiton jälkeen vuoden verran, ja tapasin nykyisen mieheni, joka on lapseton, mutta otti minut ja lapseni vastaan avoimin sylin. Että kyllä - tiedän millaista on olla pitkään yhden ihmisen kanssa, ja tiedän myös millaista on tuolla deittimaailmassa. Itsekkyys.. Jaa. Kyllä mun mielestä se tulee esiin, jos sitä ihmisessä on, ennen kuin niitä lapsia hankitaan. Mutta tämä on minun mielipide. AP

Tämähän on kouluttamattomien ja wt-naisten oksennusämpäri, sekä miesvihamellastajien leikkikenttä.

Jos käsikakkaketju naurattaa palstan naisia, niin eiköhän se kerro kaiken oleellisen palstanaisten henkisestä tasosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä näköinen olet? Millainen olet luonteeltasi? Entäs millainen työ/koulutus sinulla on? Vaikea sanoa asiaan mitään tietämättä ensin jotain.

Omakohtaisesti voin sanoa sen, että naiset joilla on kunnollisimmat miehet ovat yleensä sellaisia hoikkia, menestyneitä, rauhallisia ja suoraan sanottuna todella tylsiä. Myös heidän miehensä ovat samanlaisia. Anteeksi, en haluaisi olla epäkunnioittava, mutta olen mieluummin värikäs persoona, jonka elämässä ja ihmissuhteissa on maustetta. Toiset ovat vaniljaa, toiset chiliä.

No mä en kyllä valitettavasti ole mikään vanilja. Olen suorapuheinen, sosiaalinen, mustan huumorin ystävä, ja mysteerinen ihminen. Nämä muiden suusta kuultuna. Korkeasti koulutettu olen, finanssialalla työskentelen, hoikka ja ihan nätti naama. En ole helposti tossutettava (sitä vaaditaan jo tällä alallakin), ja vaadin aika paljon muilta, esimerkiksi tasavertaisuutta suhteessa. Mutta olen myös empaattinen, ja ymmärtäväinen ihminen, joka yrittää aina katsoa asiat myös toisen kengistä.

Ja suhteissani on kyllä maustetta, vaikka ei jatkuvasti riidellä, ja haeta mitään suurempaa jännitystä.

Ap

Hmm, aika erikoista, kuulostat minulta. Suhteissani on kuitenkin ollut aina omat ongelmansa. Nykyinen mieheni on kiltti ja kunnioittava, joskin laiska ja vähän liikaa alkoholiin menevä. Ehkä ymmärsin aloituksesi väärin, sillä minunkin mieheni ovat aina kunnioittaneet minua. Ongelmia silti on.